Viikon sisälle on mahtunut niskan potemista ja autoilun välttämistä. Ei minusta ollut vielä töihinkään. Viikonlopun valmennus jäi väliin. Kävin tutustumassa rataan, mutta jätin niskan rääkkäämisen siihen. Pitkillä koirakävelyillä on käyty, sää on ollut aurinkoinen. Kahtena iltana tottistelin Lykyn kanssa iltalenkillä.
Tänään otin Lykyn mukaani ryhmätreeniin. Ensin vieheleikitin sen pihalla ja vimmasta päätellen ratkaisu oli oikea.
Mentiin koutsin tekemä versio radasta. Lykky tuli hyvin puolittaiseen pakkovalssiin ja totteli tavallisia valsseja mainiosti, varsinkin, kun näytin ne ajoissa. Niisto on hyvin toimiva, myös persjätön kera. A hyvä, takaakierrot mainioita. Toisenlaisella radalla kauempaa kääntäminen onnistui parhaiten rintamasuunnan käännöllä, pelkkä rytmitys ei riittänyt, kun linja vei väärään suuntaan. Tavallaan valssasin kaukana. Linjaaminen on edelleen tärkeää noin muutenkin. Koira jatkaa innolla suoraan, jos en käännä ajoissa.
Mutta sitten puomi. Eka ylösmeno oli huono, puolikkaalla etutassulla. Palkattiin pari kertaa oikeasta paikasta. Jonkinlainen käsitys tuli koutsin kanssa siitä, että jos pidän Lykyn katseellani kontrollissa, se osuu ylösmenolle. Vähän kuin pidättelisin hevosta ohjilla esteillä ennen hyppylupaa.
Väliajalla treenasin Lystiä ulkona. A:n ja keinun. Keinun paukkuarkuus on palannut. Ekalla kerralla Lysti hyppäsi keinulta pois. Sen jälkeen silkkikorvani sävähti keinun pamausta, vaikka alastulolla pysyikin. Nostin viettiä kunnon saalisleikillä ja ilmiö väheni. Ehkä reaktiota selittää se, että keinu oli vanha ja kolahti kovemmin kuin nykyisemmät kevytversiot. Toivottavasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti