Kävin tänään kokeilemassa etätreeniä Lykyn kanssa. Välistävetoja harjoittelimme lisää.
Nähtiinpä sitten sekin päivä, että Lysti toimi koirapelkoiselle lapselle siedätyskoirana. Lapsi uskaltautui lopulta silittämään Lystiä takapuolesta. Lysti vain seisoi hiljaa ja rentona (tarkkailin sen tunnetilaa totta kai). Todennäköisesti terapiakoirani ymmärsi, mistä oli kyse. Tajusin taas, miten isoja koirani ovatkaan. Pelkkä kuono on yhtä iso kuin pienen lapsen pää ja painoakin 10 kg enemmän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti