Agilitya ym.

Kävin Lykyn kanssa hallilla. Ulkona treenattiin etäohjaukseen liittyen takaakiertoja ensin kahdella, sitten kolmella hypyllä. Tämä sujui yllättävän hyvin. 

Sisällä harjoittelimme rataa. Jos katsekontaktini herpaantui, Lykky tiputti riman. Näin kävi kahdesti. Jos huitaisin kädelläni, että hyppää tuo, koiruus sujahti takaakiertoon. Takaakierron ohjaus on siis herkistynyt (liikaa?). Puomin ylösmenossa odotin Lykkyä edempänä. Kerran en hyväksynyt sen ylösmenoa, muuten osui hyvin. Harjoiteltiin myös suoraa alastuloa, vaikka jäin taaemmas.

Kävin fysiatrian polilla. Kaularangassa on protruusio, kolmen nikaman virheasento ja kolmessa välilevyssä rappeumaa. Viimeisin on minulle uusi ja epämieluisa uutinen. Hermoärsytyksen oireita on edelleen. Jatketaan fysioterapiaa, kipulääkkeitä ja omaa kevyttä jumppaa. Päätä ei kannata taivuttaa alaspäin eikä katsella liikaa taivaisiin. Kaikkea saa tehdä, mikä ei ärsytä. Tärinä ärsyttää nyt kuitenkin, joten mm. autolla ajamista ja juoksulenkkejä kannattaa välttää. En aikoihin ole juoksemalla juossutkaan, mutta ostinkin jo viikonloppuna täysvaimennetut kengät koirakävelyille entisten barefootien sijaan. Töitä alan kokeilla ensi maanantaista alkaen. Asentoa pitää vaihtaa tiuhaan. Sen näkee sitten, kestääkö selkä ja niska. Peruin ensi viikonlopun Lystin agilitykilpailut.

Illalla kokeilin koirakuvausta. Tässä on Lystin poseeraus. 

Muutama muistiinpano

Annoin Lystille tänään siedätyspiikin. Koska kyseessä oli uuden putelin ensimmäinen satsi, pistin vain puolikkaan annoksen eli 0,5 ml. 2 viikon kuluttua annan 1 ml ja sitten saman verran taas kuukausittain. Siedätyshoito on auttanut jonkin verran. Viime syksynä tassut aukeilivat vielä lokakuussa. Nyt pari viikkoa on oltu tervetassuisia.

Sitten Lysti pääsi ihanan belgipennun kaveriksi pitkähkölle metsälenkille. Lysti suhtautui pentuun oivallisesti ja näytti esimerkkiä, kuinka käyttäydytään. Oli kiva katsoa koirien toimia ja rupatella mukavia. 

Lykky on saanut lepäillä, paitsi jumppasin sitä eli nostelin ristikkäisiä jalkoja 30 x. Kivasti Lykky keventää itse jalkojaan, kun pääsee rytmiin kiinni.

Niskani voi paremmin. Voin kääntää päätäni ylöspäin ilman vihlontaa. Se on kätevää esim. suihkussa, jos ei halua shampoota silmiin. Tosin mahallaan pään nosto teki heti häijyä ja polte kesti pitkään. Voin kääntää päätä sivuille, hyvin hitaasti. Sivuille kallistukset toimivat noin 30 prosenttisesti. Alaspäin en kumarra ja nytkin hitaasti kokeillessa niskaa kiristää nopeasti. Käteen ei ole vihlonut enää juurikaan, paitsi eilen vähän kyynärvarteen. Poltetta kaularangan alaosassa kestää päivittäin tunteja. Siihen auttaa kylmä. Tietokoneen näyttö on nostettu niin ylös, että voin katsoa sitä pää suorassa.

Olen jumpannut niskaani viikon hyvin maltillisesti ja pieniä määriä. Liikkeet ovat yksinkertaisia ja niissä pidetään pää keskiasennossa: 1. Pidän pääni keskiasennossa, mutta annan lisähaastetta painamalla kädelläni otsaa ja vastustamalla kättäni. 2. Selälläni painan päätäni vasten lattiaa. 3. Laitan kuminauhan ripaan ja pääni ympäri ja pidän taas päätäni keskiasennossa. 

Ylihuomenna on aika fysiatrian pkl:lle. Saas nähdä, millä eväillä palaan sieltä.

Takaakiertoja

Heräsin aikaisin, joten kävin hallilla ennen tokokokeen alkua. Oli sumuista ja lämmintä.

Jatkoin Lykyn kanssa takaakiertojen opiskelua. Pelkällä ääniavulla se ei vielä suju, mutta takaakierron merkit ovat enää minimaalisia. Jatkossa pitää varoa, etten saa Lykkyä kiertämään suoraan mentävää hyppyä. 

Toisena harjoiteltiin pussi-kepit-erottelua. Kepit voitti 5-1. Lykyllä onkin ollut niihin aina kova imu.

Lystiä en treenannut, mutta se sai tulla alku- ja loppukävelyille mukaan. Jotenkin minusta tuntuu siltä, että 7-vuotiaalle koiralle agility max 2 x viikossa on ihan riittävästi. Eipä silti, harvoin Lykkykään useammin sitä harrastaa.

Seresto on Lykyn kaulassa edelleen. Satunnaista rapsuttelua lukuun ottamatta koira on sietänyt sen hyvin.

Etätreeniä lisää

Kävin tänään kokeilemassa etätreeniä Lykyn kanssa. Välistävetoja harjoittelimme lisää. 

Nähtiinpä sitten sekin päivä, että Lysti toimi koirapelkoiselle lapselle siedätyskoirana. Lapsi uskaltautui lopulta silittämään Lystiä takapuolesta. Lysti vain seisoi hiljaa ja rentona (tarkkailin sen tunnetilaa totta kai). Todennäköisesti terapiakoirani ymmärsi, mistä oli kyse. Tajusin taas, miten isoja koirani ovatkaan. Pelkkä kuono on yhtä iso kuin pienen lapsen pää ja painoakin 10 kg enemmän.

Etätreeniä ja mietintöjä

Oli ryhmätreeni. Rata oli NiinuAgilitySportin tämä. Puomi oli keskellä rataa, mikä tarjosi leijeröinnin mahdollisuuksia. Otin Lykyn varsinaiseen treeniin. 

Heti alkuun oli aika suorassa linjassa hyppy-pussi-hyppy, jolta käännyttiin ansaputken edestä hypylle. Olin vastassa miltei kolmannella hypyllä, millä valssasin. Lykky kääntyi hyvin. Ennen seuraavaa hyppyä vekkasin, jotta sain Lykyn u-putken lähempään päähän. Sitä seurasi puomin toisella puolen suorassa linjassa rengas ja hyppy, jolta käännyttiin u-putken tännimmäiseen päähän. Lykky irtosi hienosti ja puomin toiselta puolelta rytmittämällä kääntyi oikeaan päähän putkea. Tämän jälkeen palattiin hypylle ja putkeen, joka oli puomin alla. Seuraavana oli kepit. Lykky haki kepit mainiosti. Siitä ohjasin kahden hypyn slalomille ja putkeen, mitä seurasi hyppy ja rengas, jotka veivät suoraan putkelle. Onnistui ilman leijeröintiä. Leijeröimällä vedin koiran putkeen, joka kulki puomin ali. Tämän jälkeen käänsin Lykyn hypyllä, tein viskin ja johdatin A:lle. Vielä oli jäljellä välistäveto, mitä pitää edelleen harjoitella etäältä ohjaten. Hyppy-putki-pyörityksen jälkeen ohjasin Lykyn puomille. Eka kerralla se otti ylösmenokontaktin just ja just. En kelpuuttanut, vaan pyysin puomin uudelleen. Sitten koira täsmäsi tassunsa. 

Yhteenveto: Lykky on koira, joka irtoaa hyvin ja lukee etäältäkin ohjausta herkästi. Treeniä toki tarvitaan ja varsinkin välistävedot kaukaa ohjattuna ovat nyt listalla. Kaukaa ei saa niin täsmällistä ohjausta kuin läheltä. Toisaalta häiritsen koiraa vähemmän ja ajoissa ohjattuna koiruus saa suunnitella linjat mieleisekseen.

Odotin vähän aikaa, että ryhmätreeni loppui ja jatkoin Lystin kanssa. Lysti sujahti eka kerralla kolmannelta hypyltä ansaputkeen. Seuraavalta vekkaukselta se sujahti myös väärään putkeen. Leijeröinti sujui. Keppejä harjoiteltiin kaukaa ohjattuna ja onnistuivat sitten. Viskiltä se pyörähti pois, jos ennakoin lähtöäni. Välistävedoissa Lystikki oli varma. Puomi sujui hyvin.

Lysti vaatisi voimakkaampaa ohjausta kuin mitä kaulurilla ja nykyniskallani pystyn sille tarjoamaan. Se tarvitsee radalla monta kertaa reippaan haltuunoton = suoran katsekontaktin ja käsissä pitämisen ihan lähellä. Se tarkoittaa etukumaraa ja koska kauluri estää niskan taivuttamisen ylempää, kaikki taipuminen siirtyy niskan alaosaan, mikä kipeytyy. Ilman kauluria en voi mennä. Lykkyä voin ohjata pitämällä sen silmäkulmassani selkä suht suorassa.

Lystillä on v. 2016 SM-kisoja ajatellen minun kanssani tupla, 2 aginollaa ja 2 hyppärinollaa. Puuttuu 3 agilityradan nollaa. Sillä on Marjan kanssa osallistumisoikeus SM-kisoihin viime sunnuntain ansiosta. Tämän päivän treenien perusteella vaikuttaa siltä, että nollajahti Lystin kanssa on vielä liian aikaista. Jurppii, koska lähikisat (= täällä vähän alle 100 km) olisi ollut viikon päästä. Kun se autolla ajaminenkin on vielä siinä ja siinä. Lykyn kanssa en SM-nollia edes tavoittele, kunhan nyt tunnustelen kolmosten kisoja.

Löysin muuten uuden jutun, mitä ei voi tehdä: vaatteiden silittäminen, ellei silitä kyykkyasennossa. Lisäksi Lysti osoitti mainiota ihmisen lukemisen taitoa. Makasin selälläni jäät niskassani, tuijotin kattoa ja mietin maailmaa vähemmän positiivisesti. Lysti tuli viereeni istumaan, katsoi pitkään tuolla tavalla jännästi (eka kuva), kävi sitten viereeni makuulle ja asetti kuononsa päälleni.

Elävää kuvaa

Todistusaineistoa eiliseltä löytyy alla olevista videoista.

Tarkastelin piirinmestaruuskiertopalkintoa. Sen kylkeen on kaiverrettu mestarit vuodesta 1992 alkaen. Liikutti lukea upeiden koirien nimiä ja tajuta, että Lystin nimi tulee joukon jatkoksi ja sillä tavalla se jää elämään ikuisesti.

Marja, Lysti ja pokaalit

Olen löytänyt Lykystä syyskuun aikana pari punkkia. Sehän on ollut ilman punkkisuojausta koko kesän, koska reagoi voimakkaasti moniin eri valmisteisiin. Kesä menikin puhtaasti, mutta nyt syyskuussa punkkeja näkyy. Eilenkin kaverin koiran turkissa kulki yksi. Laitoin Lykyn kaulaan tänään Seresto-pannan. Toivottavasti sopii.

Piirinmestari Lystikki

Tänään pidettiin kotikisat ja samalla miteltiin kennelpiirin piirinmestaruudesta. Koska niskaan juili jonkin verran, en riskeerannut, vaan annoin Lystin Lahikaisen Marjan ohjattavaksi. Heillä oli yhteisiä harjoituksia takanaan kaksi kappaletta, mutta luotin Marjan belgin ohjaamisen taitoihin. Luottamus palkittiin.

Ekana oli C-agilityrata, joka ei kuulunut piirinmestaruusratoihin. Lysti ja Marja tekivät nollaa ihan loppuun saakka, kunnes Lysti teki lystit: pompahti puomin alastulolta u-putken väärään päähän ja se oli hyl sitten.

Seuraava oli B-agilityrata, joka kuului pm-ratoihin. Siinä oli heti alussa puomin ja putkiansan välttämistä ja puomin jälkeen vielä kiperämpi paikka taittaa koiruus putken oikeaan päähän. Muitakin pohdittavia paikkoja löytyi. Lysti oli kuulolla tai Marja jämäkkänä, miten sen parhaiten muotoilisi, ja koira siis totteli. Nollalla maaliin ja sijoitus 5.

Viimeisimmäksi oli A-hyppyrata, joka kuului pm-ratoihin. Lystillä ja Marjalla oli nolla alla ja olivat kultamitalissa kiinni. Se oli kivan oloinen rata, joka tosin vaati linjaamista ja sillä tavalla miettimistä. Minua jännitti julmetusti seurata radan etenemistä, vaikka luotin Lystiin ja Marjaan, mutta ainahan voi sattua vaikka mitä. Nollan he taikoivat. Tämä tarkoittaa kennelpiirin piirinmestaruutta ja pääsylippua SM-kisoihin ensi vuonna. Huikeaa!

Jäin tarkoituksella näkyviin radan reunalle. Lysti katseli minua ennen starttia, mutta lähtöön asetuttuaan keskittyi rataan ja radalla ohjaukseen. Tiesin, ettei sillä ole hätää, kun se haukkui häntä tötteröllä. Hieno Tikkinen!

Kolmosluokkalainen

Niin se päivä vaan tuli.

Kotikisoissa tuomaroi Minna Väyrynen, joka teki mukavan kiemurtelevaiset radat. Osallistuin Lykyllä. Varaohjastaja oli kentän laidalla siltä varalta, että niskaan ottaa. Vannoin keskeyttäväni, jos niska oireilee. Pidin kauluria. Jätin ohjaamisesta pois kiihdytykset ja persjätöt. Valitsin itselleni lyhyet reitit, käytin valsseja, peruskäännöksiä ja takana leikkaamisia. Käytin hyväkseni Lykyn irtoamista. 

Jokin toive minulla oli edes yhdestä nollasta, mutta se jäi muiden ajatusten alle. Tärkeintä oli päästä yhdessä harrastamaan ja nauttimaan. Mielessä pyöri tuoreesti perutut kisat ja yleensä koko agilityn jatkamisen epävarmuus.

Eka radalla tehtiin nolla. Tuloksista en ottanut kopiota, joten en tiedä vielä etenemiä. Voitettiin se kuitenkin.

Toisen radan keskeytin alastulovirheen takia.

Kolmas rata oli hyppäri. Video on tässä. Lykky oli ajautua suoran putken jälkeen pituudelta sivuun, siksi säädän radalla. Muuten kaikki menikin ihan putkeen. Se rata voitettiin myös. Se oli 17. ja samalla viimeisin startti kakkosissa. 

Niin Lykky nousi kolmosiin.

(c) Heikki Jalli

(c) Heikki Jalli

Viimeistelyä ja etäohjausta

Tapasin seurakaveria hallinta- ja viretreenin merkeissä. Tehtiin U:n mallinen rata, missä oli A ja keinu. Puomi oli purettu, joten sitä ei kasattu. Suoritettiin rataa vuorotellen, jotta odottava koira kuumui. Lykky lämpeni hyvin, muttei tehnyt yhtään lähtö- tai kontaktivirhettä. Hyvä niin. Toivottavasti sillä on kisoissa samat asetukset.

Hallissa tarkistin puomin. Kerran koirulini loikkasi puomin ylösmenon yli, muuten otti sen hyvin.

Jatkoin torstaista takaakiertotreeniä. Seurakaveri jalosti suunnitelmiani kekseliäästi: jospa jättäisin kokonaan käsi- ja jalkamerkit pois ja ohjaisin vain verbaalisesti? Kokeiltiin jopa naksulla, koska Lykky on hyvä ja sinnikäs tarjoamaan. Koira hoksasi. 

Lykyn tekee vähän mieli vesilelua.

Lysti elää pumpulissa, koska sunnuntaina on piirinmestikset. Tassut ottavat edelleen itseensä maaperästä ja kortisoni käy mahan päälle.

Tapasin hallilla tuttuja muutenkin, 5 eri ihmistä. Teki hyvää. Illalla tuumasin, että otan Lykyn etäohjauksen sairauslomani projektiksi. Saadaan molemmat mielekästä tekemistä. Tavoitteena on videoida systeemin edistymistä. Pakkohan tässä on valmistautua aikaan, jolloin juokseminen ja ohjaaminen on nykyistäkin hankalampaa. Harmi, koska olen tottunut luottamaan jalkoihini.

Keskiasentoa ja agilitya

Otsikko ei tarkoita K18-juttuja. Kävin maanantaina omt-fysioterapeutilla, jolle näytin magneettikuvan. Päätä ei saa taivuttaa enää alaspäin (koko loppuelämäni aikana), koska asento voi saada pullistuman suurenemaan. Autolla ajaessa pään kuuluu nojata niskatukeen. Sain jumppaohjeita, kuinka vahvistaa kaulaa/niskaa. Ne myös muistuttavat, missä keskiasento on. Olen pitänyt nyt uskollisemmin kauluria, koska sekin muistuttaa oikeasta asennosta. Olen löytänyt miljoona arkitekemistä, missä päätä taivutetaan alaspäin. Syöminen noin esimerkiksi. Metsäpolulla kävelykin vaatisi sellaista, ellei halua nostaa polvia korviin kompastelun välttämiseksi.

Jos joku ei tiennyt (esimerkiksi  minä en), kerron nyt, että pään venyttely eteenpäin taivuttaen erityisesti niin, että painaa käsillä niskan takaa, on kaikille potentiaalisesti vahingoittavaa. Lopettakaa siis semmoiset venyttelyt!

Agilityssa suurin riski on tilanteissa, joissa huonoryhtisen työpäivän jälkeen kääntää päätä etukumarasta sivulle. En enää muista mikä oli tarkka mekanismi, mutta sellaisen työpäivän jälkeen syvätuki on jotenkin kadonnut tai jotakin sellaista ja tällöin pullistuman purskahdus olisi mahdollista. Jos haluan tehdä jotakin etukumarassa, taitoksen pitää tapahtua lantion tasolla.

Päivät ovat edelleen t y l s i ä. 

Tänään syötin Lykylle aamuruuan temputtamalla sitä tasapainotyynyn päällä ja ryömityttämällä. 

Otin molemmat illalla agilitytreeniin, tosin treenasin vain Lykyn. Mentiin samaa rataa, mitä sunnuntaina seurakaverini ohjastamana. Unohdin radan pari kertaa. Keskityin ohjaamaan vähin askelin kauempaa ja pitämään pääni vartalon jatkona. Lykky oli mainio. Putkiin lähetykset onnistuvat kaukaa, samoin esim. kahdella hypyllä 180 asteen käännös. Takana leikkaaminen onnistuu, kun näytän käännöksen ajoissa. Kauempaa ohjatuissa välistävedoissa koira pitää ottaa jämäkästi haltuun, muuten tulee slalomia. Puomilla ottaisin mieluusti etumatkaa, mutta tällöin ylösmenokontakti hajoaa. Siinä on treenaamista edelleen.

Treenattiin erityisesti takaakiertoa kauempaa. Aluksi Lykky ei hoksannut millään, vaikka lelulla autettiin. Sitten asiat jotenkin loksahtivat ja tauon jälkeen se haki takaakierron kaukaa, oikein korjasi linjansa.

Mitään kiireisempiä juoksurevityksiä en tehnyt ja sujuihan tuo noinkin. Hyvää teki kaiken kaikkiaan päästä ihmisten ilmoille jotenkin normaaleihin systeemeihin. 

Loppuun laitan vielä tämän päivän kännykkäräpsyn. Lykky on käynyt salaa tuulitunnelissa ja muokannut sivuprofiiliaan virtaviivaisemmaksi.

Sivusta seuraten

Siltä varalta jos ja kun tuo niska heittäytyy herjaksi kokeilin kaveri X:n kanssa, kuinka koiruudet lähtevät radalle hänen matkaansa. Kyllä lähtivät. Lykky tosin ensin juoksi ohjaajan luota minun sivulleni "sivu"-käskyn kuultuaan (tässä kohtaa ei kellään kestänyt pokka), mutta saatiin se sitten oikean ihmisen viereen.

Olipa jännä katsoa koiria kaverin ohjaamana. Hän vaihtoi päälle vanhastaan tutun belgiohjastajan moodin ja veti rutiinilla muikeita ratoja. Koirat eivät tiputtaneet yhtään rimaa eivätkä tehneet pujotteluvirheitä, vaikka kepeille menossa ja poistulossa oli haastetta. Kerran Lykky jätti ottamatta ylösmenokontaktin, mutta tämä korjaantui seuraavalla otolla. 

Treenin jälkeen kotona on makoillut tyytyväisen oloisia koiria.

Meiltä kahden talon päässä kävi murtovarkaita. En ole voinut olla ajattelematta, että taloksi valikoitui sellainen, jonka sisältä ei kuulu kumeaa haukuntaa. Palkitsin vahtini luilla. Lykky söi luunsa ensin. Etsi kuvasarjasta Lykky! (Vaikeusaste: helppo.)

Harvinaisen symppiksen näköinen Lykky lähtisi inttiin milloin vaan. 

Pullistuma

Tietenkin kaularangassa on sellainen, virallisesti protruusio. Sanoin jo aiemmin fysioterapeutille, omt-fysioterapeutille ja työterveyslääkärille, että tuntuu ihan kuin olisi. Privaatissa otetut magneettikuvat ajettiin keskussairaalan tietokantaan ja vastauksista soitettiin eilen. Kokenut radiologi näki pullistuman samassa kohdassa kuin minäkin. Se ei ole iso, mutta tarpeeksi iso, jotta selittää oireet ja pitää ottaa huomioon. Lisäksi ryhtivika on hankala. Ranka tekee mutkan väärään suuntaan, mikä tarkoittaa sitä, että priimaa ei enää tule, vaikka mitä tekisi. Kun edes jotenkin pärjäisi. Mutta ei minusta tule niitä vanhuksia, jotka vääntelevät itseään jooga-asennoissa nurmikolla kesäisin.

Nuolen kohdalla/yläpuolella ranka tekee mutkan väärään suuntaan. 

Samassa kohdassa nuolesta vasemmalle mustaa välilevyä pullistuu nikamien välistä painaen selkäydintä.

(Näen samaa pullistumista kahdessa muussakin välissä, mutta niitä ei lasketa jostakin syystä.)

Hyvää tässä on se, että oireisto rajoittuu niskan poltteeseen (pullistuma-alueen tuntohermotus kattaa kyseisen alueen) ja varsin harvakseltaan esiintyvään käden hermosärkyyn. Näillä oireilla ei pitäisi joutua leikkuuseen. Oireilu on suht hallinnassa välttämällä huonoja asentoja. Polte asettuu jäillä. Tulehduskipulääke auttaa vähän. Vahvempia mömmöjä en ole vielä ottanut. Oireilu on kestänyt jo kuutisen viikkoa, että kait jotakin arpeutumistakin on käynnissä. Huonoa on se, että päätä ei voi taivuttaa alas- eikä ylöspäin, mikä rajoittaa KAIKKEA. Se ei siis taivu tai kipu alkaa välittömästi. Esimerkkejä:

• Hampaiden harjaaminen
• Juomalasin lopun juominen
• Astioiden otto astiakaapista/laittaminen sinne
• Mikä tahansa asia komeron ylähyllyllä on hankala
• Ruuanlaitto (leikkuulaudalla pilkkominen, ruuan hämmentäminen, paistaminen)
• Valokuvaus
• Tietokoneella olo
• Hiusten pesu niin, ettei kasvoihin valuisi shampoota
• Lukeminen
• Tv:n katselu vaatii asennon hakemista

Elämä on oikeasti tylsää, koska lukeminen ja tietokoneella olo on hankalaa. Selällään kännykän katselu väsyttää kädet. Agilitya ei varsinaisesti ole kielletty, mutta alas en voi päätä taivuttaa ja lie myös persjätöt mennyttä elämää. Tuntematon tulevaisuus mietityttää taas kerran. 

Miksei niskassa voinut olla viaton lihasjumi? Olin varautunut siihen, että kohtaloni on selkä, mutta nyt niska hiipi kimppuuni takavasemmalta. En voi välttyä ajatukselta: "Miksi just minä? Taas?" Vaikka nuoria ihmisiä kuolee syöpään, onnettomuuksiin ja järjettömien sotien seurauksena.

***

Lysti sentään ilahdutti yhtenä iltana ja teki valtavan yrjön, joka sisälsi lenkillä ahmittua mädäntynyttä lohta. Oksennus imeytyi maton läpi ja kasteli lattian. Haju oli niin kamala, että kohteen ollessa vielä metrien päässä vedet tuli silmiin ja yökkäily alkoi. Onneksi Lysti ei ole tanskandoggi, joka oksensi autoon, kuten kaverilleni kävi. Hän ansaitsisi diplomin.

Pojan kanssa käytiin tänään uittamassa koirat, koska onhan nyt lämpimämpää kuin heinäkuussa. Alla olevat kuvat ovat sieltä. Kuvaaminen paljasti, että kuvatessa täytyy kaulan kanssa olla tosi tarkka ja kyljellään kuvien käsittely näytöllä on hankalaa.

Lysti moshaa.

Lykky nuolaisee ennen kuin tipahtaa.

Peruutuksia

Niskan kanssa on olemista. Lauantaina iski paha polte, mikä jatkui sunnuntaina. Lykyn kisat oli peruttava, mikä kirpaisi kovasti, koska hurtta olisi ollut hyvässä iskussa. 

Eilen makasin magneettikuvissa. Ne ovat nyt seuraavalla tasolla arvioitavana. Kaularangassa on ainakin yksi mutka oiennut väärään suuntaan. Pullistumista ei ole varmuutta. Fysioterapia ja s-loma jatkuvat.

Pahimmillaan on näyttänyt siltä, että töiden lisäksi pitää luopua koiraharrastuksista ja jopa koirasta. Nyt ei näytä ihan niin synkältä. Agilityssa aion opetella etäohjausta lisää. Lykky irtoaa niin hyvin, että voisi onnistuakin. Paragilityn statushan mulla jo on.

Lenkeillä ja kotona olen panostanut hallintaan. Kiskaisut ja ryntäilyt on vaan jätettävä joka tilanteessa. Olin Lykystä aika ylpeä eilisaamuna. Vastaan tuli kapealla pyörätiellä fleksissä räyhäävä pikkukoira. Löysällä hihnalla talutettu Lykky käytti koiran kohdalla korviaan luimussa, sen verran sitä jurppi, mutta muuten antoi pienen ilkimyksen jatkaa rähisemistään ihan rauhassa.

Marjan valkku

Tänään oli oman seuran valmennusryhmän toinen kerta. Ensimmäisestä jäin pois, mutta nyt pääsin paikalle.

Teemana oli kontakteilta lähdöt, mikä oli erinomaista treeniä Lykylle ja minulle. 

Tärkeitä pointteja: 

• Anna valsseissa ja takaakierroissa Lykyn laskeutumiseen tilaa. Takaakiertoon voin lähettää kauempaakin. 
• Lykky lukee takaakierto-niistot hyvin.
• Vekkaa vähän ennen ansaesteitä. 
• Rytmitä ajoissa, tarv. ennen edellistä hyppyä, varsinkin jos on putkiansa!
• Kunnolla liikettä ja katse kohti estettä, mitä haluat. Lykky imee kepeille mielummin kuin putkeen.

Tässä on 1. rata:

Ja tässä on toinen. 

Niska voi vähän paremmin. Pystyn kääntelemään päätä sivuille ilman kipua, tosin äkkiliikkeitä ei voi tehdä. Kauluri ne tehokkaasti estääkin. Ylöspäin en edelleenkään voi katsella, yhtään. Vasenta kättä ei voi ojentaa suoraksi mihinkään suuntaan. Niistoissa en siis ojenna kättä ja persjätöt on pannassa. Tärinä ei onneksi satu. Peruin Lystin lauantaiset agilitykisat.

Ryhmätreeni

Otin Lykyn matkaani. 

Lysti parantelee auennutta tassuaan. Se ei ole syönyt aikoihin kortisonia, mikä närästää, vaikka menisi mahansuojalääke.

Radalla oli puomin ja putken jälkeen 4 hypyn slalom. Sen aloitukseen sopi parhaiten valssi, jolloin pääsi jatkossa oikealle puolelle. Sitten olikin 2 takaakiertoa, joista valssasin seuraavalle hypylle, jotta sain Lykylle hyvän linjan A:lle. Sieltä taasen takaakierto, hypyn ohitus, hyppy, hyppy, välistäveto, jossa olikin paras taaksetyöntö ja päällejuoksu. Sitten tuli kaksi hyppyä, jotka saattoi kieputella 4 eri reittiä pitkin. Siitä matka jatkui putkeen ja puomille.

Lysky ohjaantui hyvin ja otti ylösmenon, jos sai käskyn ajoissa. Alastulokontaktit olivat virheettömät. Rima tipahti kahdesti. Molemmilla kerroilla olin alastulon edessä. Ei sellaisesta voi koiraa syyttää.

Epäviralliset

Kävin seuran epävirallisissa kisoissa Lykyn kanssa. Tavoite oli testata kontaktit kisaolosuhteissa. Kisat pidettiin hallissa, joten ulkokisatunnelmaan ei aivan päästy.

Lähtö meni pipariksi. Toiselle hypylle yritin epämääräistä ohjausta, jotta koira olisi saanut suoran linjan puomille. Lykky tuli ekan hypyn ohi ja siinä sitten hypittiin ees taas kahta ensimmäistä hyppyä. Sen jälkeen rata meni hyvin. Lykky pysyi puomin ja A:n alastulokontakteilla hyvin ja muutenkin ohjaus pelasi suht koht. Takana leikkaamisessa oli ongelmia taas - tuotti yhden ylimääräisen pyörähdyksen. 

Niska on parempi. Kävin omt-fysioterapeutilla. Jos kaulassa on välilevyongelma, se ei ole iso, koska on vain tuntopuutoksia. Todennäköisesti ahtauttavaa materiaalia on perifeerisemminkin (ns. tos-oireyhtymä). Taaksepäin ei auta päätä taivutella edelleenkään eikä venytellä yläraajoja pitkiksi. Ei viimeisintä ole voinut tehdäkään kivun säteilyn takia. Jos tärinä sattuu, pitää varoa. Sitä ei toistaiseksi ole ilmaantunut.