Eipä tullut viime viikolla mistään mitään. Makasin selälläni jalat sohvan selkänojalla ja tuijotin ilmalämpöpumppua. Söin vahvoja särkylääkkeitä, otin kahdet päiväunet per päivä ja mietin, loppuuko selkä- ja jalkasärky ikinä. Ei ennen itse selkäkin ole ollut noin vahvasti kipeä. Jalkoja sentään tutusti vain vihloi ja pakotti. Autolla pystyin ajamaan 2 km ja sitten se muuttui sietämättömäksi.
Lauantaina yhtäkkiä SE hävisi. Saatoin kävellä normaalisti. Onni ja autuus!
Koirat ovat päässeet uimaan. Helteet armahtivat kahtena päivänä, jolloin ei tarttenut niitäkään aktivoida.
Tänään vein molemmat koirulaiset agilitykentälle. Tein rataa, jossa harjoittelin sellaista, että koira jää keinulle, kun itse jatkan eteenpäin. Tämä sujui molemmilta hyvin. Tiukkoja käännöksiä treenasin myös. Lykky ei tehnyt yhtään puomin ylösmenovirhettä. Se ei myöskään tiputtanut yhtään rimaa, vaikka osa oli 65 cm:ssä.
Hankalia keppikulmia harjoittelin molempien kanssa. Lystille oli vaikeaa mennä 90 asteen avokulmaan, jos ohjasin ulkopuolelta. Yksin eteneminenkin oli sille aluksi hankalaa, kun jäin itse keppien alkuun. Onneksi voimakas verbaalinen kannustaminen tuotti tulosta ja pääsin palkkaamaan.
2 kommenttia:
Hyvä, että kipu hävisi! Meidänkin pitäisi Jäynän kanssa käydä treenaamassa hankalia keppikulmia. Ei siitä haittaakaan olisi kisoja ajatellen, vaikka treeneissä keppikulmissa harvemmin on mitään ongelmia.
Olen iloinen jokaisesta kivuttoma(mma)sta päivästä! Ikinä ei tiedä, milloin hankala keppikulma kisoissa yllättää.
Lähetä kommentti