Eilen olin Lystin kanssa tunnin mustikassa. Lysti viihtyi. Selkäni ei, vaikka kuinka vaihtelin asentoa. Autolle vei 100 m pitkä metsäpolku ja siinä oli tosissaan kävelemistä, koska jalkojen tunto oli pahasti häiriintynyt. Kytkinkin tuntui raskaalta painaa. Levossa kipu vain yltyi. Kipulääke toi lopulta kaivatun rauhan särkevään selkään, kinttuihin ja **tutukseen.
Aamulla olin sen verran parempi, että otin Lykyn mukaani hallille.
Treenattiin putki-puomi-erottelua, missä ei ollut mitään ongelmaa. Koira osui ylösmenokontakteille, vaikka vauhtia otettiin putken ja parin hypyn kautta.
Alasmenokontakteja harjoiteltiin run-stop-run-systeemillä. Lykky ei mennyt vipuun.
Pujottelussa häiriköin Lykkyä joko pysähtymällä kesken kaiken, heiluttamalla lelua kuonon vieressä tai heittämällä lelun kesken pujottelun viereen. Nämä olivat helppoja häiriöitä, vaikkei olla tällaisia tehty. Kahdesti piti uusia sellainen asetelma, missä lelu oli valmiiksi pujottelureitin vieressä. Koira olisi lopettanut pujottelun kesken. Kolmannella yrittämällä ohitti lelun hienosti ja sai riehutukset kaupan päälle.
Sitten painuttiin ulos kastumaan. Vettä tulikin kunnolla pitkästä aikaa.
Lystin tassu aukesi eilen. Jos ei asetu tai aukenee lisää, palataan lääkelinjalle, mutta voi olla, että aiemmin kehumaani kortisonia Lystin maha ja haima eivät siedä.
Tässä Lysti nauttii yhden inttilomalaisen seurasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti