Malinois agilityyn?

Otsikko voisi yhtä hyvin olla "Käyttölinjainen belgi agilityyn?" Tämä kirjoitus saattaa sopia muihinkin (belgianpaimen)koiriin, mutta otsikon versio miellytti silmääni eniten.

Näkökulmani on subjektiivinen, kriittinen, itseironinen ja materiaali vähäinen, 2 koiraa. Lisäksi nämä kaksi mustakuonoa kuuluvat ruokatalouteeni, mikä voi vääristää todellisuutta positiiviseen suuntaan. Olen harrastanut agilitya aktiivisesti 6 vuotta. Olen kisoissa seurannut belgejä ja käynyt lukuisia keskusteluja agilityihmisten parissa, joten ei tekstini pelkkää mutu-huttua ole.

Yleistietona mainitsen, että belgianpaimenkoiria on käyttölinjaisia ja näyttelylinjaisia. Näitä myös risteytetään keskenään, jolloin jälkeläisiä kutsutaan sekalinjaisiksi. Turkin perusteella koirasta tulee malinois (lyhytkarvainen), tervueren (ruskea tai harmaa pitkäkarva), groenendael (musta pitkäkarva) tai laekenois (karkeakarvainen). Lysti on sekalinjainen tervueren. Se on testattu pehmeäksi, mikä on sen hyvä ja huono puoli. Toisaalta siitä putkahtelee välillä sellaista sisua ja taistelutahtoa, minkä täytyy tulla isältään. Lykky on käyttölinjainen malinois. 

Bordercolliet (bc, bortsu) valtaavat agilitykentät. Moni ex-belgiohjastaja on vaihtanut sellaiseen. En enää ihmettele, miksi. Keskivertobortsu on ohjaajalleen pehmeä tai nöyrä kovassakin vietissä. Laukka tai neli on tiheäaskelinen, millä osuu hyvin kontakteille. Kyselyjeni perusteella bc:lle ei tarvitse opettaa ylösmenokontakteja, ne tulevat oikein miltei luonnostaan. Bc jää yleensä maltillisen kokoiseksi. Sen ei tarvitse kumartua mahtuakseen putkeen tai pussiin. Jalostuksessa ei suosita aggressiivisia piirteitä, mistä on etua varsinkin kaoottisilla agilitykisojen alueilla. Jos bc ei ole hanskassa, se on harvoin pommi. Pakko mainita: Ajattelemattoman omistajan huonosti koulutettu bc humputtelee kisa-alueella vapaana, tuijottaa muita koiria vaanien ja palaa ohjaajansa lähistölle kolmannella luoksetulokäskyllä. Se syöksyy maalista yleisön sekaan etsiäkseen leluaan, joka on piilotettu aidan viereen. Kaikki ne kanssakisaajat, joiden koirilla on puolustushalua, "kiittelevät" näiden humputtelijoiden ja syöksyilijöiden omistajia. Toinen ajattelematon laskee bc:nsä hyppimään tuntemattomia vasten, koska se on niin sosiaalinen. Kaikki, jotka närkästyvät vieraan koiran likaamista vaatteista, ovat koiravihaajia. Haaveilen usein hetkestä, jolloin laskisin omani hyppimään vieraita vasten rinnan korkeudelle. "Hehhehhee, se vaan tykkää sinusta!"

Olen seurannut rotukehitystä agilityn SM-yksilökisoissa huikeat kaksi vuotta. V. 2013 makseja oli 229 kpl, joista bordercollieita 42 % ja belgejä 11 %. V. 2014 makseja oli 211 kpl, joista bortsuja 45 %, belgejä 11 %. Finaalissa bortsuja oli 60 % ja belgejä 10 %. Finaalissa oli jäljellä 3 tervua ja 2 gronttua,  6 malinoisia olivat karsiintuneet.

Hairahdin vähän aiheesta. Palaan käsittelemään otsikkoa toiselta kannalta eli siitä syystä, mikä kirvoitti näppäinsormeni: Miksi malinoisia ei kannattaisi ottaa agilityyn?

1. Se kypsyy kropaltaan ja mieleltään hitaasti. Siitä voi tulla iso. Narttu painaa hyvinkin 27 kg, uros 40 kg. Sellaisen rohjon nivelet käyvät sääliksi A:n alastulossa. 3-vuotiaana belgi alkaa näyttää aikuiselta. Siinä vaiheessa seurakaverin bordercollie kisaa agilityn MM-kisoissa.
2. Käyttölinjaisella belgillä on hyvä saalisvietti. Tällä on hyvä puolensa. Lelua vilauttamalla koira syttyy tekemään. Saalisviettiä arvostetaan kaikilla agilitykoirilla, koska ilman sitä on turha haaveilla nopeista radoista. Huono puoli on se, että vinkuva pikkukoira maalissa on ihan yhtä hyvä saalis. Eikä pikkukoiran omistajalla ole haisuakaan siitä, miten iso belgi voi ilahtua. Tämä ongelma ei koske pelkästään belgiä. Se vaan tuppaa olemaan iso, mikä ei ole kenenkään etu tällaisissa tilanteissa. Alkeiskurssilla kannattaisi mainita pikkukoirien ohjaajille, että ottavat tämän huomioon.
3. Saalisvietti voi saada koiran radalla kilpasille ohjaajansa kanssa. Tällöin koira ei rimojen kolinasta tai osumista välitä. Ainut tavoite on ehtiä palkalle ennen ohjaajaa ja palkka voi olla olemassa vain koiran mielikuvituksessa. Tämän ongelman selättäminen vaatii runsaasti harjoitusta. Me tarvitsimme hyppykouluttaja Vappu Alatalon apua monta kertaa.
4. Belgi voi olla aivan liian kiihkeä. Jokainen on varmasti nähnyt koiria, jotka kaahaavat radalla ohjaajastaan välittämättä. Meillä on mennyt vuosi vireen hallinnan harjoitteluun ja puuha jatkuu yhtä kauan kuin koira kisaa. 
5. Malinois ei kestä vässytystä ja lepertelyä ennen lähtöä: tänään me saumattoman yhteistyön vallitessa kirmaamme korkeimmalle palkintokorokkeelle. Ei kestä sekalinjainen belginikään. Olen kokeillut. Sen sijaan on oltava yrmeä ja käveltävä lähtöön niin, että kantapäät iskeytyvät alustaan, samalla koiraa puolisalaa uhkaillen: "tottele tai kuolet". Muuten rokki soi ja kaikki tunnistavat solistin. Bc- ja belgiohjaajan erottaa kaukaa jo ennen kuin koira näkyy. Vai onko joku nähnyt kisoissa belgiohjaajan, joka ei näyttäisi pahantuuliselta lähtöön marssiessaan? 
6. Pitkälaukkainen koira ei osu kontakteille kuin alkeiskurssilla. Sen jälkeen se laukkaa ylpeänä viisimetrisillä laukka-askelillaan ylösmeno- ja alastulokontaktien yli. Kontakti pitää kouluttaa erikseen A:lle, puomille ja keinulle. Keskivertobelgiä opetetaankin vähintään kolmella eri metodilla. Oli konsti mikä hyvänsä, se vaatii toistoja, koska varsinkin ylösmenokontaktille osuminen on niin luonnotonta. Eipä sillä, ei koira osu alastulollekaan ilman ylläpitoa.
7. Käyttölinjainen koira on kova. Sen ei kuulu hätkähtää pienestä. Luonnetestitermein kovuus tarkoittaa sitä, että koira ei muista epämiellyttäviä kokemuksia. Kisavireessä se on vielä kovempi. Nakki ja naksu jää kakkoseksi, kun koira kiitää radalla ja palkkaantuu jokaisesta suorittamastaan esteestä. Keksi siinä sitten sopiva konsti kontaktiloikkien karsimiseen.
8. Käyttölinjaisen belgin jalostuksessa ei karsita aggressiota pois, vaan se kuuluu pakettiin. Sitä tarvitaan ja se kuuluu koiran käyttöominaisuuksiin. Belgi syttyy nopeasti. Sen pitää olla koeponnistettu häiriötreeneissä.
9. Miten sosiaalinen se on? Käyttölinjaisten belgien arvosteluasteikko poikkeaa muista roduista: sosiaalinen malinois on eri asia kuin sosiaalinen noutaja ja ei-terävä malinois on monen mittapuulla edelleen terävä koira. Aina löytyy muutama mali, joka tulee toimeen kaiken kanssa ja houkuttelee uusia harrastajia rodun pariin.  

Miksi sitten malinois agilityyn? 

Tiedon puutteesta? Siksi, ettei halua päästä liian helpolla? Jottei pissi nouse päähän? Siksi, että on nähnyt kerran malinoisin näyttävän suorituksen? On nähnyt lempeän pr-malinoisin?

Me olemme Lykyn kanssa saaneet 2 hyppärinollaa ja lopulta toisen agilitynollan. 71 startissa. Luit oikein. Jossakin vaiheessa realisti miettii, onko tyhmä vai sitkeä, kuten toistuvasti kiinni jäävä tupakkavaras. Nöyrtyy ja oikeasti joutuu opettelemaan ohjaamista ja kouluttamista. Tulostavoitteet karisevat ja tilalle tulee muunlaisia projekteja, koska muuten harrastamisessa ei ole mitään järkeä. Olemme tehneet lukuisia hyppytekniikkatreenejä, häiriötreeniä hypyillä, opeteltu olemaan kisaamatta ohjaajan kanssa, pituusprojektia, muuriprojektia, lukemattomia ylösmeno- ja alastulokontaktiharjoituksia, häiriö-, vire- ja laumatreeniä. Korostettu arjen hallintaa. Jos haluaa koiran, jota voi arjessa paijata ja jonka säännöistä voi joustaa, kannattaa miettiä toista rotua.

Miksi silti? -Sitä kertaa varten, kun tunnen lähtöviivalla malinoisini moottorien hurahtavan käyntiin. Se odottaa lähtölupaa. Aistin koirani voiman ja ohjausherkkyyden. Kisakaverini kiitää ahnaasti, hyvässä hallinnassa ja virheettömästi maaliin saakka: "Me tehtiin se!" Siksi.

Silti joskus mietin, riittääkö se.