Synti olla sisällä ja hajanaisia huomioita

Kuulumiset

Aurinko on paistanut pilvettömältä taivaalta. Ulkona on niin hienoa, että siellä on pakko olla. Tai vielä pahempaa, on suorastaan synti olla sisällä. Alan hiljalleen toivoa huonoa ilmaa, jotta voin hyvillä mielin pötkötellä sisällä. Vietän alkuviikon vielä vuosilomaa, joten en voi hautautua töihinkään. :)

Sunnuntaiaamuna ajattelin viettää laatuaikaa Lystin kanssa jäällä. Jää kumisi, vonkui ja paukahteli koko ajan. Pilkkijätkään eivät olleet moiseen ilmiöön törmänneet. Pääteltiin syyksi nopea 20 asteen lämpötilan vaihtelu, kun yön pakkasten jäljiltä aurinko lämmitti nopeasti. Lysti ei jään vongahtelusta pitänyt, vaan käveli mielummin rannan puolella. Minä tepsutin jäällä, koska kerran jäälle oli tultu, vaikka sen kumahtelu välillä säikäytti minuakin. Yksi pilkkijä sanoi, että jokaisen vongahduksen jälkeen hän katsoo, kelluuko hän pilkkijakkarallaan railojen ympäröimällä jäälautalla. :) Teräsjäätä on edelleen 30 cm, joten uppoamisen riskiä ei pitänyt olla. Yritin ottaa jatkuvan jääkonsertin videolle, mutta pokkari ei tallentanut niin matalaa ääntä.

Sittemmin olen kävellyt molempien kanssa metsässä hankiaisia pitkin useita kertoja. Asumme kaupungin laitamilla. Parin sadan metrin päässä katu muuttuu maantieksi, mistä pääsee sukeltamaan metsän siimekseen. Parin vuoden päästä tätäkään lenkkimaastoa ei enää ole, koska asutus laajenee. :(

Upottamaton ja puhdas hanki sekä ihana rauha

Sula lämpäre, mihin mielikuvituksellani saan taiottua käärmeitä lämmittelemään.

Lykky lempeänä

Maantiellä matkalla kotiin

Kävin Lystin kanssa pähkäilemässä puomia. Ajattelin, että peräkkäisten päivien kuuri tekee sille hyvää. Tiedä tuota.

Sukulaisuus

Katselin Lykyn ja Lystin sukutauluja. En muistanutkaan, että ovat niin läheisiä sukulaisia. Lykyn isä ja Lystin isoisä ovat täysveljekset, tosin eri pentueista.

Arkijuttuja

Sitten arkijuttuja, mitä huomaan koirien ymmärtävän opettamatta.

Lysti osaa kulkea varovaisesti. Tätä käytetään jyrkissä alamäissä, kun se on hihnassa. Samoin jäällä. Liukkaalla parkkipaikalla sanon ennen autohäkistä hyppäämistä Lysti varovasti, jolloin se hyppää alas tassuillaan tunnustellen.

Ulos lähteminen sitten. Molemmat koirat tulevat eteiseen tyrkylle. Jos olen lähtemässä esim. Lystin kanssa, sanon Lykky jäät tänne. Tällöin Lykyn odottavan iloinen ilme lörpähtää ja se peruuttaa ovelta kauemmas. Lysti terästäytyy ja venyttelee eteen- ja taaksepäin. Sama jäämisilmoitus toimii myös Lystille. Jos otan molemmat, sanon milloin mitäkin, tyyliin lähetääs koko porukka. Tällöin Lykky jatkaa iloisella ilmeellä odottelua ja Lysti venyttelee vakio-ohjelmansa.

Takapihalle lasken koirat yleensä vuorotellen. Kun on Lystin vuoro, sanon Lykylle Lykky väistää. Tällöin se siirtyy seisomaan avonaisen oviaukon laitaan, jotta Lysti pääsee sisään tai ulos.

Kun hieron koirat, pyydän ne kyljelleen. Kun toinen puoli on hierottu, sanon toinen kylki. Tällöin koirat pyörähtävät toiselle kyljelleen. Tätä on kyllä juustolla joskus vahvistettu.

Kun otan kynsisakset esiin, Lykky kellahtaa olohuoneen matolle selälleen. Kun pyydän Lystiä luokseni, se tuijottaa makuuhuoneesta eikä inahdakaan. :D