Lykky on nyt steriloitu. Olin aiemmin päättänyt virtsankarkailun ja luonnemuutosten pelossa, etten sitä leikkuuta, ellei ole pakko. Pakkotilanteeksi kaavailin kohtutulehdusta.
Lykky on kuitenkin ollut juoksuaikoina kohtalaisen lyhytpinnainen. Viimeisin valeraskaus käänsi vaa'an leikkauksen puolelle. Koiraparka valutti maitoa pari viikkoa. Se istui pääovella vapisten, silmät kiiluen ja oli valmis puolustamaan kuramatolla olevia "poikasiaan". Aktivointi auttoi vain siksi hetkeksi. Sen jälkeen koira luikki välittömästi pesäänsä vahtimaan. Galastop-kuuri auttoi. Oli selvää, ettei sellainen voi toistua kahdesti vuodessa. Kun vielä sanotaan, että valeraskaudet pahenevat iän myötä, kuten Lykylle oli jo käynyt.
Kyllähän Lystilläkin aikoinaan oli poikaset. Heräsin yöllä siihen, kun se nosti lenkkarin tyynylleni ja alkoi sitä hoivaamaan. Hätistin koiran pois ja nauroin, kun se olisi halunnut palata tyynylleni. Mutta Lykyn puolustustuijotuksessa ei ollut mitään nauramisen aihetta.
Eläinlääkärin mielestä Lykyn hormonikierron kannalta paras leikkausaika oli näinä aikoina. Vieminen eläinlääkäriin herätti minussa runsaasti ajatuksia siitä, kuinka ihminen puuttuu luonnon omaan systeemiin ja ottaa itselleen oikeuden päättää koiran elämästä noin radikaalisti. Lykyltä leikattiin munasarjat. Kohtu jätettiin, oli normaali.
Kuvassa Lykky makaa kotiuduttuaan olohuoneessa häkissä vieressäni. Onneksi on säilytetty vanha autohäkki. Harmi, että se oli varaston perällä kesäulkotavaroiden, polkupyörien ja rumpujen takana. Lunta tippuu katolta ja ainakin eilen Lykky syöksyi aina ikkunan viereen tarkistamaan tilanteen. Semmoinen ryntäily ei leikatun mahan kanssa käy, joten varmistellaan toipumista näin, kunnes loput lumet ovat tippuneet.
Mahassa on sulavat tikit. 2 viikkoa on luvassa remmilenkkiä, sitten aktivointi lisii. Lysti sai aikoinaan luvan palata kentille 3 viikon kohdalla, mutta aloitin varoen vasta 4 viikon kohdalla. En mene nyt enempää asioiden edelle. Toivon hartaasti, että kaikki sujuu hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti