Vein Lykyn aamulla vähän pidemmälle hihnalenkille. Ei siitä huomaisi ollenkaan, että on leikattu. Sitä tosin kutitti kovasti sänki maanantaisen raakkauksen jäljiltä. Palluttelin sitä sylissäni, jotta unohtaisi inhottavat kutkat. Juuh, ja myöhemmin ostin hirven putkiluita, mitä järsiessä molemmilla koirilla vierähti aikaa.
 |
| Kuin ihmisen kyynärvarsi |
Lystin kanssa kävimme tarpomassa metsätiellä, jota ei ole talvella aurattu. Alue oli täynnä oravien ja jänisten jälkiä, mitä Lysti antautmuksella nuuskutteli. Lenkin jälkeen hieroin Lystin kisakoitoksia varten. Sillä on pari triggeripistettä, joissa on aina käsiteltävää. Lopetettuani sillä ei ollut kiirettä pois.
Vesinuhavaihe alkaa vihdoin väistyä. Muistan tästä lähtien arvostaa aina niitä hetkiä, jolloin nenäni ei valu jatkuvasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti