Lystin oireilu jäi onneksi yhteen päivään. Tiistaina annoin sen huilia ja uskalsin tökätä niskaan siedätyslientä. Eilisiltana olimme kahdestaan Saimaan jäällä. Oli pimeää, lumi valaisi sen mitä valaisi. Lysti nautti vapaudestaan - ja minä myös. Lysti otti oikein vauhtia syöksyessään piehtaroimaan ja liukui kyljellään ennen varsinaista selän hinkkausta.
Tänään nappasin Lykyn matkaani ryhmätreeniin. On kyllä kivaa, että nykyisin ohjaajatkin lämpätään ennen treeniä. Taas stepattiin maatikapuilla erilaisia askelluksia ja otettiin vetoja. Niiden jälkeen ei mistään kirraa radallakaan.
Lykyn kanssa mentiin vain yksi kierros, koska minulla oli kiire pilatekseen, joka sattumalta oli siirtynyt samalle päivälle.
Rata oli sama kuin alla videolla. Yritin nollatreeniä heti alkuun, muttei sujunut. Juoksin jo pakkovalssiin väärältä puolelta. Ohjaamiseni oli jotenkin höseltävää ja välistävetokohta japanilaisittain ei sujunut eka kerralla. Treenattiin päällejuoksut kohdalleen. Ennen rengasta ohjasin Lykyn toista kautta hypylle. Ennen keppejä turvauduin viskiin, joka toimi.
Jotenkin sain itselleni oikeanlaisen rauhan ohjaukseen "tee sinä Lykky siellä osuutesi, minä siirryn rauhassa seuraavaan paikkaan" ja kas - ei tullut yhtään rimaa alas, Lykky vastasi ohjaukseen kuin unelma ja oltiin nollalla maalissa. Tuon tunteen kun taas muistaisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti