Hei taas.

- "Eläinlääkäriasema."

- "Lystin omistaja täällä taas terve. Lysti vaikuttaa aika tuskaiselta ja se pitäisi varmaan katsoa. Se söi aamulla normaalisti, mutta sen jälkeen se on liponut suutaan kuin sitä närästäisi. Piimä ei auta. Lisäksi se venyttelee toistuvasti eikä asetu aloilleen. Kulkee selkä köyryssä ja välillä vapisee. Laskin sen ulos ja se kävi hankeen makaamaan, ei ole tehnyt sellaista ennen. Ja nyt teki sen kahdesti."

Päästiin pian eläinlääkäriin, samalle lääkärille, joka vastaa Lystin sisuskaluista muutenkin. Hän seuraa haima- ja vitamiiniarvoja ja vastaa siedätyshoidosta. Lysti tutkittiin kuonosta häntään. Selässä ei ollut mitään kipuun viittaavaa, ei reflekseissäkään. Maha ei aristanut sitten millään, mikä soti haimatulehdusepäilyäni vastaan. Syke oli vähän korkea, mutta selittyi jännityksellä. Limakalvojen väri oli ok. Vierasesinettä ei pitäisi olla. Toinen epäilyni oli närästys. Diagnoosiksi jäi närästys ja syyksi ehkä kaurapuurokattilan jämä, jonka Lysti sai Lykyn jäljiltä käsiinsä.

Lysti sai piikkinä kahta eri mahalääkettä: H2-salpaajaa ja pahoinvointiin ja mahakipuun auttavaa lääkettä. Jos vaiva ei rauhoitu, katsotaan koira tarkemmin. 

Kotimatkalla Lysti oli oksentanut autoon vihreäkeltaista limaa. Kotona teputti aikansa levottomasti, sitten asettui. Voi pieni Lystikki. :/

Meillä näemmä jatkuu tänäkin vuonna "vähintään kerran kuukaudessa eläinlääkäriin" -teema.

Kun näytti siltä, että Lysti jää henkiin, ulkoilin jäällä Lykyn kanssa tunnin. Osio sisälsi tottistelua.

Siellä se Lysti-kolmiokorva on.