Eilen ainut asento, jossa ei koko ajan sirittänyt ja koskenut jalkaan, oli selinmakuu. Kaduin, etten ottanut loppuviikosta tarjottua sairauslomaa. Mietin jo, pitääkö lähteä päivystykseen, mutta kun ei ollut sietämätöntä ja jalat toimi, vedin kipulääkettä ja nukuin aamuun. Herätessä vihlonta ja siritys oli poissa, joten lähdin Harrin valmennukseen ajatuksella, että harjoitellaan tarvittaessa para-agilitya. Liikuntahan ei itsessään ole kiellettyä, kunhan ei tee sellaista, joka selvästi pahentaa. Otin Lystin, joka on kevyempi ohjattava.
 |
| (c) Harri Katainen |
Ekalla 6 min jaksolla mentiin pidempiä pätkiä tuntemuksiani kuunnellen. Alkuun olin kaavaillut hypyille 2-3 japanilaista ja se tuntuikin parhaalta, kun sain vauhdin osumaan. Lysti oli nopeampi kuin muistinkaan - tai joku hitaampi. Siitä ehti persjättöön ennen vitoshyppyä eikä koira hakenut putkea. Lysti on tässä suhteessa edistynyt kovasti. Seiskalla käännös venähti. Puomin leijeröin A:n "alapuolelta". 21:lla Lysti kääntyi hyvin, kun vekkasin tarpeeksi etukäteen. 28:lla sama juttu. Mutta lipsuin alastulokontaktien suhteen tässä sessiossa, mikä on kamalan epäreilua koiralle.
Toisella 6 min jaksolla otettiin minulle kevyempiä kontakteja. Lysti pysähtyi nyt hyvin, mutta olen opettanut sen irtoamaan liikkeestä ja vaikka millä käskyllä. Tein taas miljoonannen kerran päätöksen, että olen mustavalkoinen ja vapautuskäskynä olkoot seuraava este kuten Lykylläkin.
Kolmas jakso kesti pari minuuttia. Siinä hiottiin 7. hypyn käännöstä.
Luennolle en enää jäänyt, koska en kestä olla paikoillani. Autolla-ajo alkaa vihloa takareiteen 5 minuutin kohdalla. Monilla vastaavanlaisilla selkävikaisilla on samaa.: paikoillaan ei voi olla, mutta juoksemaan pystyy. Ilmeisesti juostessa selän asento on suotuisa ja lihaspumput kierrättävät verta hermoillekin. Siinä sitä kunto kasvaa. Pitää kiertää kauppaan mennessä muille varoitukseksi vilkkuvalot otsan ympäri. Ehkä voisin myös ulista uuaaauuuaaa tai jotakin vastaavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti