Kisoissa

Olin Lykyn kanssa 2,5 kk tauon jälkeen kisoissa. 

A-rata oli Anders Virtasen käsialaa. Se oli sopivan mutkitteleva agilityrata. Lykky otti puomin ylösmenolta vitosen. Oli omaa syytäni, sillä sanoin kontaktikäskyn vasta edeltävän hypyn jälkeen. Toisessa kulmauksessa tipahti rima ennen A:ta. Hidastuksesta katsoin, että hidastin ja just, kun Lykky oli riman päällä, otin sivuaskeleen. Kymppi siis sieltä.

B-rata on alla videolla. Kepeillä oli tarkoitus tehdä persjättö ajoissa, mutta muistin sen vasta, kun Lykky oli jo hyvää matkaa pujotellut. Väännyin myöhässä eteen, mutta onneksi Lykky paikkasi ja hyppäsi seuraavan esteen varmasti. Puomin jälkeistä elämää jännäsin myös. En halunnut vaihtaa puolta puomin jälkeen, joten oli leikattava takana. Onneksi Lykky piti riman, vaikka käännös vähän venähti. 

C-rata oli suoraviivaisempi Nybergin Johannan rata. Ehkä B-rata vei parhaimman terän ja jämäkkyyden ohjauksestani. Lykky otti keinun ylösmenolta vitosen, lähti A:n alastulolta ennakkoon ja sukelsi u-putken väärään päähän. Loppu meni virheittä. Hyl tältä radalta. 

Vireen puolesta onnistuttiin kahdella eka radalla, kolmannella hallinta rakoili kontakteilla. Mielestäni tavoitin rauhallisen ohjaustunnelman muuten, paitsi tuossa yhdessä keppikohdassa. Nopeassa kunnossa Lykky on. Molemmilla kellotetuilla radoilla se oli yli kolme sekuntia nopeampi kuin seuraavaksi nopein koira (bc). Se siis voitti B-radan. Jos agilityssa lyötäisiin vetoa, joku olisi saanut hirmuisen kertoimen kiinni. ;)

Maanantaina Lykky steriloidaan hankalien valeraskauksien takia. Siitä tulee vähintään 6 viikon kisatauko, vaikka kaikki menisi hyvin.

Lykky 4 vuotta

Onnea syntymäpäivänäsi rakas lämminverinen kisaratsuni ja kotona läheisyyttä rakastava samettiturkkinen nahkamaha!

Antoine de Saint-Exupéry sen kirjoittaa:

Pikku prinssi meni takaisin katsomaan ruusuja.

- Ette te ole ollenkaan samanlaisia kuin minun ruusuni, te ette ole vielä mitään, hän sanoi niille. Kukaan ei ole kesyttänyt teitä, ettekä te ole kesyttänyt ketään. Te olette samanlaisia kuin minun kettuni aluksi. Se oli vain aivan tavallinen kettu, samanlainen kuin satatuhatta muuta. Mutta minä tein siitä ystäväni, ja nyt se on ainutlaatuinen maailmassa.

Ja ruusut olivat hyvin noloja.
- Te olette kauniita, mutta te olette tyhjiä, hän sanoi vielä. Ei teidän puolestanne voi kuolla. Tietenkin joku tavallinen ohikulkija voisi luulla, että minun ruusuni on samanlainen kuin te. Mutta se yksinään on teitä kaikkia tärkeämpi, koska minä olen juuri sitä kastellut. Koska juuri sille tein tuulensuojan. Koska juuri sen lehdiltä tapoin toukat (paitsi niitä paria kolmea, jotka jätin sitä varten, että kukka saisi nähdä perhosia). Koska juuri sen olen kuullut valittelevan tai kehuskelevan itseään tai joskus vaikenevankin. Koska juuri se on minun ruusuni. Ja hän tuli taas ketun luo.

- Hyvästi, kettu sanoi. Nyt saat salaisuuteni. Se on hyvin yksinkertainen: Ainoastaan sydämellä näkee hyvin. Tärkeimpiä asioita ei näe silmillä.
- Tärkeimpiä asioita ei näe silmillä, Pikku prinssi toisti paremmin muistaakseen.
- Aika, jonka olet tuhlannut ruusullesi, tekee siitä niin tärkeän sinulle.
- Aika, jonka olen tuhlannut ruusulleni... Pikku prinssi toisteli paremmin muistaakseen. 

Pentuna

Pari viikkoa sitten Lykky tuli kainalooni, kun olin koneella.

Melkoista häiriötä ja kontakteja

Tänään kävin testaamassa Lykyn kontaktit, koska se maanantaina pysähtyi A:n ylösmenolle. Etenemiskatkos oli poistunut ja koira teki mainioita toistoja kaikille kontakteille. Alastulon vapautus on luisunut katsekontaktista vapautumiseen. En ole enää vakuuttunut, onko se kovinkaan huono asia. Miksi just kontaktilta vapautuminen ei saisi olla vartalo- tai katsevihjeen varassa? Tosin palauttelin koiraa suullisen käskyn suuntaan tekemällä persjättöjä ja valsseja, kun se oli kontaktilla.

Piti pitkästä aikaa testata, miten Lykky suhtautuu häiriöihin agilityssa. - Olen tyytyväinen sen työmoraaliin.

Ulkona on edelleen hirvittävän liukasta. Vaikka itse pysyn nastoilla pystyssä, koirat eivät, enkä halua yhtään liukastumisvammaa tähän huusholliin. 

Valmennusprojektissa

Olemme Lykyn kanssa seuran valmennusohjaajaprojektissa mukana ja siksi olemme käyneet Marjan opissa säännöllisesti. Tänään katsottiin, missä mennään ja videoitiin treeni.

Meidän teemamme on ollut sopiva vire sekä koiralla että minulla. Lykyllä pohjana käytetään Marian oppeja, erityisesti vieheleikkiä. Itselleni pyrin rakentamaan sopivan mielentilan tekemällä kunnollisen ratasuunnitelman ja tavoittelemalla rauhallisen ohjaamisen tunnelmaa. Tavoitteena on ehjä kokonaisen radan ohjaus, mistä on nostettu esiin luotto koiraan, rytmitys ja oikeat ohjausvalinnat.

Video on tässä. Ekalla kerralla ohjasin, kuten olisin ohjannut kisoissa. Myöhemmin kolmosesteen ohjausvalinta muutettiin.

Harjoitus poiki A:n ylösmenojen kontaktien vahvistukset. Lykky ei A:lla kestä yhtään vedätystäni. Lisäksi ylösmeno alkoi pykiä, kuten syksyllä kerran. Tosin pariin viikkoon ei olla kontakteja tehtykään ja lisäksi aiemmin olen teettänyt niitä lähinnä puomilla koiraa säästääkseni. Videolta huomaan myös, että kontaktilta vapautus on vähän epämääräinen.

Joka tapauksessa treenistä jäi hyvä mieli - ei vähiten siksi, että tilaisuudessa oli positiivinen tunnelma.

Tämän jälkeen ajoin Lystin kanssa Saimaan rannalle. Lämpimien ilmojen ja vesisateiden myötä hanki on kadonnut. Jos rannasta yhtään poikkesi, alkoi jää rutista jalkojen alla ja vettä nousi jään pinnalle. Alkoi hirvittää, pitääkö varustautua uimaan (ja arkkuun), joten "kirmaamme vapaina horisonttiin" -lenkki jäi lopulta samoiluksi rannan tuntumassa.

Lystillä on ihanan lempeä oma ilmeensä. 

Tätä se rakastaa.

Lykky treenin jälkeen. Koiraa nopeasti vilkaistuani luulin ensin,
että pää on oikealla, että onpas se lysähtänyt. ;)

Lysti-agilitya

Ulkona on harvinaisen haastavaa pysyä pystyssä. Jäätikön päällä kelluu 5 cm vettä ja lisää tulee taivaalta. 

Otin Lystin mukaani hallille. Menin sen kanssa eilistä rataa. Treenasin medikoiran treenien välissä. En nostanut rimoja, mutta renkaan nostin maksikorkeudelle.

Aluksi Lysti oli vallaton ja vaikka luulin ohjaavani sitä jämäkästi, se vähät välitti, vaan lipesi toistuvasti ohjauksestani putkiin. Pakkovalssista se tuli syliin riman yli (tässä oli ehkä ohjauksessakin vika) ja takaakierron jätti hyppäämättä. Tiukasta käännöshypystä valui seuraavaan putkeen. Sitten *pim* muistin, että Lysti kaipaa talvisodan henkeä ja koira tokeentui. Ja tehtiin rata nollalla läpi: Lysti osasi pakkovalssit, takaakierrot, haki oikeisiin putkiin, pyöri yhden siivekkeen ympäri, vetäisi välistävedot japanilaisittain, pussin jälkeen tuli ohjaukseen (hypylle kahden putken väliin) ja kääntyi hienosti "vasen"-käskyllä ja viskiltä kepeille. :)

Treenasin vielä yhden hankalamman keppikulman ja putki-puomierottelun. Sitten riensimme hankeen tarpomaan ja piehtaroimaan. Tai minä en piehtaroinut, mutta Lysti siitäkin edestä.

Jäällä ja treeneissä

Lystin oireilu jäi onneksi yhteen päivään. Tiistaina annoin sen huilia ja uskalsin tökätä niskaan siedätyslientä. Eilisiltana olimme kahdestaan Saimaan jäällä. Oli pimeää, lumi valaisi sen mitä valaisi. Lysti nautti vapaudestaan - ja minä myös. Lysti otti oikein vauhtia syöksyessään piehtaroimaan ja liukui kyljellään ennen varsinaista selän hinkkausta.

Tänään nappasin Lykyn matkaani ryhmätreeniin. On kyllä kivaa, että nykyisin ohjaajatkin lämpätään ennen treeniä. Taas stepattiin maatikapuilla erilaisia askelluksia ja otettiin vetoja. Niiden jälkeen ei mistään kirraa radallakaan. 

Lykyn kanssa mentiin vain yksi kierros, koska minulla oli kiire pilatekseen, joka sattumalta oli siirtynyt samalle päivälle. 

Rata oli sama kuin alla videolla. Yritin nollatreeniä heti alkuun, muttei sujunut. Juoksin jo pakkovalssiin väärältä puolelta. Ohjaamiseni oli jotenkin höseltävää ja välistävetokohta japanilaisittain ei sujunut eka kerralla. Treenattiin päällejuoksut kohdalleen. Ennen rengasta ohjasin Lykyn toista kautta hypylle. Ennen keppejä turvauduin viskiin, joka toimi. 

Jotenkin sain itselleni oikeanlaisen rauhan ohjaukseen "tee sinä Lykky siellä osuutesi, minä siirryn rauhassa seuraavaan paikkaan" ja kas - ei tullut yhtään rimaa alas, Lykky vastasi ohjaukseen kuin unelma ja oltiin nollalla maalissa. Tuon tunteen kun taas muistaisin. 

Hei taas.

- "Eläinlääkäriasema."

- "Lystin omistaja täällä taas terve. Lysti vaikuttaa aika tuskaiselta ja se pitäisi varmaan katsoa. Se söi aamulla normaalisti, mutta sen jälkeen se on liponut suutaan kuin sitä närästäisi. Piimä ei auta. Lisäksi se venyttelee toistuvasti eikä asetu aloilleen. Kulkee selkä köyryssä ja välillä vapisee. Laskin sen ulos ja se kävi hankeen makaamaan, ei ole tehnyt sellaista ennen. Ja nyt teki sen kahdesti."

Päästiin pian eläinlääkäriin, samalle lääkärille, joka vastaa Lystin sisuskaluista muutenkin. Hän seuraa haima- ja vitamiiniarvoja ja vastaa siedätyshoidosta. Lysti tutkittiin kuonosta häntään. Selässä ei ollut mitään kipuun viittaavaa, ei reflekseissäkään. Maha ei aristanut sitten millään, mikä soti haimatulehdusepäilyäni vastaan. Syke oli vähän korkea, mutta selittyi jännityksellä. Limakalvojen väri oli ok. Vierasesinettä ei pitäisi olla. Toinen epäilyni oli närästys. Diagnoosiksi jäi närästys ja syyksi ehkä kaurapuurokattilan jämä, jonka Lysti sai Lykyn jäljiltä käsiinsä.

Lysti sai piikkinä kahta eri mahalääkettä: H2-salpaajaa ja pahoinvointiin ja mahakipuun auttavaa lääkettä. Jos vaiva ei rauhoitu, katsotaan koira tarkemmin. 

Kotimatkalla Lysti oli oksentanut autoon vihreäkeltaista limaa. Kotona teputti aikansa levottomasti, sitten asettui. Voi pieni Lystikki. :/

Meillä näemmä jatkuu tänäkin vuonna "vähintään kerran kuukaudessa eläinlääkäriin" -teema.

Kun näytti siltä, että Lysti jää henkiin, ulkoilin jäällä Lykyn kanssa tunnin. Osio sisälsi tottistelua.

Siellä se Lysti-kolmiokorva on.

Valmennuksessa

Tänään olin Lykyn kanssa Marjan valmennuksessa. Ajattelin panostaa vireeseen, (katse)kontaktiin, ohjauksiin ja rytmitykseen, mistä olisi syntynyt ehjä kokonaisuus.

Ekalla harjoituskierroksella minulle tuli kiire välistävedoissa. Toisella yrityksellä tehtiin virhe ennen rengasta, mutta muuten selvittiin nollalla ja se tuntui makealta. Painettiin oikein flowssa tassua ja tossua toisen eteen ja tuntui, että mentiin tahdissa. Tiesin, missä Lykky tuli.

Toisella kierroksella Lykky tiesi paremmin minne mennä ja pongasi ansaputkenkin. Se kulki lujempaa. Lopuksi jäätiin korjaamaan yhtä rimaa, jonka se takaakierrosta tiputti. Oli ihan minun vikani, tiputin kontaktini ja lähdin vetämään toiseen suuntaan. Lykkykin alkoi väsyä. Videota on vain toiselta kierrokselta, joka harmillisesti hajosi palasiksi.

Hyvää: 

+ Lykyn vire

+ Lykyn ohjattavuus, johon vaikutti oma asenteenikin

+ Lysky irtoaa ja kokoaa hienosti

+ Rytmitys

+ Makea flow ekan kierroksen toisella yrityksellä

Huonoa:

- Toisella kierroksella oli kiireinen olo, toisaalta tuli oikeastikin kiire. Ohjausvalinnan korjaaminen vähemmän ahneeksi helpotti ainakin välistävetokohtaa.

- Toisella kierroksella kontakti tipahti Lykystä, johtuen just kiireestä -> rimojen tiputuksia.

- Videolta katsottuna huutelen taas liikaa: "Lykky!" "Täällä!" Olen siis myöhässä.

Myö ollaan jumpattu ja tottisteltu ja agiloitu

Kattila on vaihdettu pienemmäksi, 4-litraiseksi. Lykylle vaihto ei aiheuttanut ongelmia, mutta Lystin pitää vielä treenata. En ole aikeissa laittaa koiriani tulille (...), vaan seisovat pohjan päällä. Lykyn vartalonhallinta on kehittynyt kovasti sitten teiniaikojen.

Lykyn kanssa tottistelin pihakadulla. Tämä pitäisi ottaa vakio-ohjelmistoon, vaikkei tällä saralla kisatavoitteita olekaan. Häiriönä toimivat naapurin lapset, joista 3 pelasi sählyä ja kaksi miekkaili lumilinnan ja -tunnelin luona. Seuruutin, peruutin, tein jäävät, vaadin sivulla kontaktia. Palkkasin patukalla. Lumilinnalapsia nauratti ja he katsoivat uteliaina. Lykky loi heihin pitkiä ja innokkaita silmäyksiä, joista ei valitettavasti saanut palkkaa (koska halusin sen pysyvän kontaktissa).

Sittemmin kävin Lykyn kanssa kävelemässä meditatiivisesti. Kävelin puolet normaalia hitaammin. Hihnan kuului pysyä löysällä. Välillä käskin Lykyn kulkemaan takanani. Koiralle kasvoi entistä isommat korvat päähän ja lenkki tuntui hyvältä (ainakin minusta).

Tässä välissä piipahdin Lystin kanssa agilityhallilla. Ratana oli sama, mikä torstain treenissä. Eka yrityksellä tuli harmittava kielto piiloputkelle, toisella yrityksellä tehtiin nolla. Kontaktit olivat oikein hyvät. Harjoiteltiin hankalampia keppikulmia ja tiukempia käännöksiä. Huomasin taas, että Lysti ei ilmassa käänny. Se on käännettävä ennakkoon ja se systeemi pelaa. On se ihme, että pitää sama pyörä keksiä uudelleen kerta toisensa jälkeen.

Treenin jälkeen Lysti piehtaroi lumivallien seinämiä vasten. Kätevää, ei tartte mennä kyljelleen. Riittää, että kallistuu 20 astetta.

Kuminauha-flow + iltalisäys

Lykyn kanssa kertyi 1,5 viikon mittainen tauko agilitysta. Tänään valjastin sen kaverikseni ryhmätreeniin, jonka veti Marja, jonka valmennusryhmässä treenaamme myös.

Ensin lämmiteltiin ja harjoiteltiin ketteryyttä maatikapuilla. Se tuntui herättävän sopivasti.

Rata pyöri hauskasti. Piirsin luonnoksen. Saattaa olla, että 17-21-23 tilalla oli 2 hyppyä ja mittasuhteet heittävät myös. :D No, 2:lle jaakotuksen tapainen, neloselle sopiva vekkaus renkaalle. 7:lle vastakäännös. 11-kepit Lykky pujotteli itsenäisesti loppuun, jotta ehdin ajoissa kääntämään sitä ennen 13. hyppyä enkä ottanut päin polvia putken jälkeen. Hypnotisoin taas Lykyn ennen ratoja. Tavoite oli selvä: nolla.

Eka yrityksellä mentiin muurille saakka nollalla. Sitten kalikka tipahti: aavistuksen hidastin juoksuani ennen puomia. Kun jatkossa sanoin puomikäskyn ajoissa ennen muuria ja juoksin samaa vauhtia, ongelmia ei ollut ja Lykky täsmäsi hienosti tassunsa ylösmenolle. Muista tämä! Eka yrityksellä toinen rima tippui hypyllä 18, tällöin katseeni haki jo putkensuuta. Älä unohda katsetta! Hain myös oikeaa kääntökulmaa 22:lta 23:lle. Liian tiukalla käännöllä Lykky ajautui ohi, liian löysällä se oli 9:llä.

Toisella kierroksella mentiin nollalla 22:lle saakka. Sitten käänsin liian löysästi ja Lykky oli 9:llä. Toinen yritys tuntui tosi hyvältä: Lykky kulki kuin kuminauhassa. Mielestäni rytmitin ja pidin ohjauksen rauhallisena. Olin jostakin syystä varma, että se osaa ja me osaamme. Pujottelu ja kontaktit sujuivat justiinsa. Muistin korjata kaikki paikkauskohdat ja niin tuuletin maalissa nollaa. Upea Lykky, upea flow ja niin herkkää. Rata ja onnistuminen tuntui koko kropassa, uskomatonta.

Kattilatemppumme alkaa olla valmis. Molemmat koirat ovat taas katsoneet toisiltaan mallia ja kilvan taiteilevat kattilan pohjan päällä neljällä tassullaan. Videota on joskus luvassa.

Iltalisäys: Lykyn kanssa Se Kuminauha on seitinohutta materiaalia, mutta ei seitinkestävää. Yksi sadasosasekunnin vilkaisu ja *raks*. Taika on hävinnyt kuten Tuhkimon puku keskiyön kellonlyöntien jälkeen.

Fysioterapia ja pari kuvaa

Tänään on tuullut melkoisesti. Olemme silti ulkoilleet, kuten eilenkin. Treenattu ei olla mitään, paitsi Lykky omalla pedillään oloa myös haastavammissa tilanteissa.

Tänään Lykky sai fysioterapiaa. Eipä siinä ihmeitä ollut. Käsiteltävää taisi olla rintarangan alimpien nikamien kohdalla. Reisilihaksistaan Lykky sai erityiskehut. Saatiin pari jumppavinkkiä jalkoja varten. Seuraava käsittely riittää esim. parin kuukauden kuluttua. Kiltti Tiina tsekkasi myös Lystin kainalon ja olkavarren. Ei hänkään siellä enää mitään poikkeavaa tuntenut. Lysti vaikutti pettyneeltä, kun käsittely jäi vain tunnustelutasolle.

Otin pari sisäkuvaa. Ensin olin julkaista kuvat Fb:ssa. Aloin sitten lukea tarkemmin käyttöehtoja ja onhan ne aika kovaa kamaa. Olen luvannut Fb:lle tekijänoikeussuojan alaisen sisällön, kuten kuvien ja videoiden osalta ei-yksinomaisen (?), siirrettävän (?), alilisensoitavan (?), maksuttoman (tämän ymmärrän), maailmanlaajuisen tekijänoikeusluvan käyttää mitä tahansa tekijänoikeussisältöä, jonka julkaisen Facebookissa tai sen yhteydessä. 

Ei sillä, että nämä menisi Koira-Voguen kanteen, mutta laitan silti vain tänne.

Toimintaelokuvan tähti Lystikki

Lykyn bravuuri: "Vatsa sisään, rinta ulos."

Siedätystä ja kuvia

Nyt on korkattu kolmas eli vahvin siedätysainepullo. Pistin sitä Lystiin aamulla 0.3 ml. Poika puki Lystin reaktion sanoiksi: "Eiks sulla mitään vahvempaa ole?" Jatkossa annos nousee 1.0 ml:aan ja pistosväli harvenee kuukauteen, paitsi pullon vaihtuessa väli on 2 viikkoa. Nykytietämyksen mukaan hoitoa ei kannata lopettaa, mikäli se koiralle auttaa. 

Oli luvattu aurinkoista säätä pitkästä aikaa. Ensimmäisen valonpilkahduksen jälkeen vietiin Lykky vieheleikkiin. Just kuvausajan oli pilvistä. Myöhemmin pihalla paistoi jo aurinkokin.

"Ahaa, vieheleikkiä luvassa."

"Siinä se menisi."

"Katso nyt, en näe koko viehettä."

"Tämä se tekee gutaa."

Lystin vuoro

Tikkinen hurjana

Ulkoilua ja agilitya

Selkäni petraa hiljalleen. Vasemmassa alaraajassa alkaa tunto pysyä paremmin ja vihlominen on vähentynyt. Paikoillaan on aika vaikea olla, joten kävin tänään kävelemässä Lystin kanssa hitaasti jäällä, sitten Lykyn kanssa hitaasti pellolla. Lykyn hihnakävelytin vielä erikseen ja palauttelin sille oikeaa asennetta. Selkävaivaisena on helppo puuttua jokaiseen pikku poikkeamaan. Lykky vastasi hienosti ja olin ylpeä.

Illalla otin Lystin mukaani agilityharjoituksiin. Siellä mentiin tuttua rataa, pienissä pätkissä. Hiottiin taas 7. hypyn käännöstä. Minulle vastakäännös oli helpoin. Lysti ei pienesti kääntynyt millään. Treenattiin myös pakkovalssia hypylle 11, siinäkin kuuluu rytmittää! 21. ja 28. pyöritys sujuivat nyt hyvin. Lysti täytyy pitää kiinni niin pitkään, että varmasti kokoaa. Muuten se otti hyvin kontaktit, mutta puomin alastulolta loikkasi kerran. Hyvillä mielin tultiin kotia.

Unohdin mainita, että yritin siedättää Lystiä hallin portaisiin. Lystiparka yrittää päästä ne aina yhdellä loikalla, mikä on mahdotonta. Pystyi se syömään, kun etutassut olivat portailla ja takatassut maassa. Se pelkää myös hallin tuulikaapin mattoa. Sitä en ole siedättänyt, se aina unohtuu. Joskus vielä.

Helppoa liikutusta

En ole kokenut ihmeparantumista. Puutuminen on ehkä vähentynyt. Koirat ovat päässeet vuorotellen hiitaaiillle kävelyille. Lisäksi ne ovat tasapainoilleet kattilan pohjan päällä. 

Tänään kävin Lykyn kanssa hallilla. Koira saa siellä hyvin liikuntaa ja omistaja pääsee vähemmällä. Palkkasin nakeilla tai vieheellä. 

Suoritettiin 2-4 esteen pätkissä Harrin sunnuntaista rataa (kuva radasta ed. postauksessa). Laitoin osan rimoista 65 cm:iin. Lykky irtoaa kauempaa takaakiertoihin kuin Lysti, se on etu. Se kääntyi 7:lla hyvin. 9. hypyn ohi sain sen monta kertaa, lopulta merkkasin hypyn edessä. Ihan lopussa koira olisi lähtenyt puomilta ennen aikojaan, sitä treenasin niin, että leijeröin hypyn taakse. Näitä otettiin muutama. Putkella harjoittelin putkijarrua. Lopuksi leikittiin vieheellä vielä hangessa. Koira tykkäsi.

Harrin valmennus

Eilen ainut asento, jossa ei koko ajan sirittänyt ja koskenut jalkaan, oli selinmakuu. Kaduin, etten ottanut loppuviikosta tarjottua sairauslomaa. Mietin jo, pitääkö lähteä päivystykseen, mutta kun ei ollut sietämätöntä ja jalat toimi, vedin kipulääkettä ja nukuin aamuun. Herätessä vihlonta ja siritys oli poissa, joten lähdin Harrin valmennukseen ajatuksella, että harjoitellaan tarvittaessa para-agilitya. Liikuntahan ei itsessään ole kiellettyä, kunhan ei tee sellaista, joka selvästi pahentaa. Otin Lystin, joka on kevyempi ohjattava.

(c) Harri Katainen

Ekalla 6 min jaksolla mentiin pidempiä pätkiä tuntemuksiani kuunnellen. Alkuun olin kaavaillut hypyille 2-3 japanilaista ja se tuntuikin parhaalta, kun sain vauhdin osumaan. Lysti oli nopeampi kuin muistinkaan - tai joku hitaampi. Siitä ehti persjättöön ennen vitoshyppyä eikä koira hakenut putkea. Lysti on tässä suhteessa edistynyt kovasti. Seiskalla käännös venähti. Puomin leijeröin A:n "alapuolelta". 21:lla Lysti kääntyi hyvin, kun vekkasin tarpeeksi etukäteen. 28:lla sama juttu. Mutta lipsuin alastulokontaktien suhteen tässä sessiossa, mikä on kamalan epäreilua koiralle.

Toisella 6 min jaksolla otettiin minulle kevyempiä kontakteja. Lysti pysähtyi nyt hyvin, mutta olen opettanut sen irtoamaan liikkeestä ja vaikka millä käskyllä. Tein taas miljoonannen kerran päätöksen, että olen mustavalkoinen ja vapautuskäskynä olkoot seuraava este kuten Lykylläkin.

Kolmas jakso kesti pari minuuttia. Siinä hiottiin 7. hypyn käännöstä. 

Luennolle en enää jäänyt, koska en kestä olla paikoillani. Autolla-ajo alkaa vihloa takareiteen 5 minuutin kohdalla. Monilla vastaavanlaisilla selkävikaisilla on samaa.: paikoillaan ei voi olla, mutta juoksemaan pystyy. Ilmeisesti juostessa selän asento on suotuisa ja lihaspumput kierrättävät verta hermoillekin. Siinä sitä kunto kasvaa. Pitää kiertää kauppaan mennessä muille varoitukseksi vilkkuvalot otsan ympäri. Ehkä voisin myös ulista uuaaauuuaaa tai jotakin vastaavaa.