Perjantaiolo ja agilitya

Lykky on valeraskaana. Se luputtaa nisiään, joista puristamalla tulee maitoa. Se kaivoi pesän ulos portaiden viereen. 

Torstaina oltiin ryhmätreenissä. Oli taas vähän tahmea olo. Vaikeuksia teetti leijeröinti. Puomin toiselta puolelta ohjattiin koira putkesta hypyn kautta putkeen molempiin suuntiin. Muutaman yrityksen jälkeen Lykky osasi. Kontaktien alastulolla pitää muistaa olla tarkka. Lykky kyllä varastaa, jos saa tilaisuuden. 

Loppusuoran alussa oli pussi, miltä olin saada Lykyn kintuilleni. Onneksi tähdet olivat oikeassa asennossa. Lykky osasi kumartua pussiin hyvin. Loppusuora itsessään on edistynyt. Menemenellä koira ei paljon kysele.

Eilen kävin Lykyn kanssa rämpimässä pellolla hangessa. Pidin sitä hihnassa, joten joutui kävelemään tai ravaamaan. Otti tuo omiinkin jalkoihini.

Lysti huilii raskaammasta liikunnasta vielä jonkin aikaa. Tänään se sai 1.0 ml siedätyslientä, ei reagoinut mitenkään. 10 vrk:n kuluttua annan samasta pullosta vielä 1.0 ml ja sitten siirrytään vahvimpaan mikstuuraan. 

Tänään oli Lykyn kanssa valmennusryhmän treenit. Ne menivät mukavasti. Kontaktien alastuloilla saan olla tarkkana. Samoin pystyhypyn merkkaukseen kannattaa kiinnittää huomiota. Takaakiertoon lähettäminen kaukaa sujui hyvin. Tässä on video.

***

Eilisen perjantain kunniaksi kirjoitan perjantaiolosta, jonka olen joskus lanseerannut. Sen nosti Satu blogissaan esiin. Yritän määritellä: Perjantaiolo on hyvänolontunne, mikä täyttää sisimmän työviikon jälkeen. Jos työviikko jostakin syystä loppuu poikkeuksellisesti torstaina, on jo torstaina perjantaiolo. Perjantaiolo edeltää vähintään kahden päivän vapaata. Lauantai on jo aivan erilainen, koska seuraavana päivänä on sunnuntai. Perjantaiolo on sekoitus tyytyväisyyttä tehdystä viikosta, työ- ja viikkokiireiden loppumisesta, mieleen palaavia asioita kuluneesta viikosta, viikonlopun ruokaostoksia, ehkä hyvän lehden poimimista ostoskärriin. Siihen kuuluu vapaus valita, mitä tekee. Joko käy koirien kanssa pidemmällä lenkillä tai sitten ei käy, koska on ansainnut levon ja olon olla just niin kuin huvittaa. Voi uppoutua kokonaan johonkin elokuvaan tai ohjelmaan tai plarata samalla internettiä. Seuraavana päivänä saa nukkua niin pitkään kuin nukuttaa, ellei ole kisoja. Perjantaioloa ei saavuta sairauslomalla eikä kesälomalla. Pidemmällä lomalla vaan huomaa, että "aha, tänään onkin muuten perjantai". Siitä on silloin kadonnut kaipaamani hohto.