Enpä arvannut, että selkääni oikeasti iskee kunnon pahenemisvaihe. Toivon tosiaan, että jää vaiheeksi eikä ole alkusoittoa jollekin pahemmalle. Kipulääkkeillä saan nukuttua, mutta hereillä ollessa tuntuu koko ajan. En ole löytänyt vielä asentoa, jossa ei vihlo ja siritä ja tunnu turralta. Oikeasti **tuttaa.
Tänään olisi ollut agilitykisat Lystin kanssa. Piti perua. Olisin mielelläni metsästänyt kahta SM-kisojen puuttuvaa nollaa. Huomenna olisi Harrin valmennus. Yritän siellä tehdä jotakin, varmaan para-agilitya.
Koiria olen temputtanut ja kävelyttänyt pellolla. Videoin Lystin ja kermapurkin. Koirat saavat meillä viimeistellä jugurtti-, kerma- ja piimäpurkkien jämät. Lysti on homman systematisoinut.
Kävin Lystin kanssa ryhmätreenissä. Yleensä koirakko harjoittelee aina kaksi kierrosta, mutta tällä kertaa jätin yhteen, jottei selkä suutu enempää. Jalkaan sirittää ja koskee edelleen, jalkaterän tuntokin on mitä sattuu.
Mitä opin? - RYTMITÄ!!! Miten voi ihminen unohtaa aina samat asiat?
Lysti oli hyvä ja yhdessä takaakierrossa kääntyi aivan upeasti, ilmassa käänsi takapuolensa oikeaan suuntaan ja nuoli siivekettä. :)
Kertaan vähän rataa vielä, tuleeko muuta mieleen. Toinen hyppy tehtiin päällejuoksulla ja siitä u-putkeen, miltä renkaan kautta puomille. Sitten 2 hyppyä miltei vierekkäin, miltä kepeille. Tein aluksi turhan ison valssin hypyille, mutta kun pyydettiin tekemään valssi tavallaan valmiiksi, se toimi hienosti. Takaakierto hypylle, seuraava hyppy ja putkeen. Siitä suoralle hyppy - pituus - keinu - hyppy, minkä jälkeen takaisin päin. Keinun jälkeen unohdin ekan kerran rytmittää. Tältä hypyltä kierrettiin kulma, taas hyppy ja putkeen, miltä päällejuoksu-jarrutus ja A:lle. Tässä piti katsoa hyvä linja. A:lta hyppy ja putkeen, miltä koiran kääntö oikealle hypylle, muurille, putkeen ja kiireellä persjättöön ja 3:lla hypyllä käännös. Tämä oli toinen paikka, missä unohdin ensin rytmittää. On näköjään vaikea jarruttaa suoran jälkeen. Lopuksi puomi uudelleen, putki ja pari hyppyä.
Olen parina iltana käynyt kävelemässä jäällä koirien kanssa. Jään päällä on lunta noin 15 cm, ei paha.
Liekö se osasyynä (toinen osasyy on viime viikon uudet lihasharjoitukset, jotka olivat vissiin sittenkin vääränlaisia), mutta selkäni on suuttunut ja vasenta jalkaa riepoo hermosärky iskiashermon reittiä pitkin, mikä sukeltaa pakaran läpi takareittä pitkin, polvitaipeen kautta pohkeeseen ja sieltä jalkaterään. Kengän "puristus" sattuu, kun tuntohäiriö muuttaa kevyen kosketuksen kivuksi. Varpaissa ei ole tuntoa ja reittä sirittää. Olen kiskonut pitkästä aikaa vahvoja särkylääkkeitä ja sen huomaa. Väsyttää ja välinpitämättömyys valtaa, mutta särky ei häviä mihinkään. Ei huvita kävellä, kun hengityskin salpautuu ajoittain.
Niinpä lähdin agilityhallille Lykyn kanssa, koska siellä ei tartte liikoja kävellä, jotta koira saa liikuntaa. Annoin sen purkaa energiaansa vieheleikillä. Sitten muistutin ruokapalkalla ylösmenokontakteja. Kepeillä vedätin ja tein persjätöt. Radalla se oli makea kaveri, ei tiputtanut rimoja, vaikka osa oli 65 cm:ssä. Myöskin muurin ja pituuden palikat saivat olla rauhassa. Puomin ylösmenon otin kerran uusiksi, koska meni hilkulle eikä ainakaan niin, kun on opetettu. Koira korjasi tämän jälkeen.
Jäädyttely käveltiin niin, että pitelin koiraa kaksin käsin: toisessa kädessä oli talutin ja toisessa viehelelun varsi, josta johti naru patukkaan, mitä koira piteli suussaan. Palattuani tuli treenikaveri vastaan. Sanoin hänelle, että "tällä pitää olla kuolaimet". Ymmärsi hän lopulta. ;)
Lystiltä olen hieronut triggereitä, kuten fysioterapeutin kanssa sovin. Ihan kuin olisin saanut niitä auki. Se sai eilen viimeisimmän siedätyspiikin toisesta ampullasta. Olen pistänyt sitä nyt 22 kertaa. Ei reagoinut millään lailla, siis allergologisessakaan mielessä, vaikka sai allergeeneja 40 x enemmän kuin aloituspistoksessa. Ensi kerralla puteli vaihtuu vahvimpaan liuokseen.
Lykyn sterilointi- ja kuvausaikaa (kuvaan sen selän, jotta saan viralliset tulokset) en ole vielä varannut. En osaa päättää, mikä olisi vähiten haittaava 6-8 viikon sauma.
Kävin lumikenkäilemässä Lykyn kanssa. Oli kivaa. Nyt on niin ihana ulkoiluilma, vain aurinko puuttuu.
Sitten kävin Lystin kanssa agilityhallilla. Treenasimme ylösmenokontakteja, käännöksiä, takaakiertoja ja keppejä vedättämällä. Mössykkä oli innokas ja taitava.
Julistin Lystin terveeksi ja kävin treenaamassa agilitya vapaapäivän kunniaksi. Eiliset ryhmätreenit jätin väliin liki 20 asteen pakkasen vuoksi. En tarennut (sen paremmin kuin koirakaan) lämmitellä ja jäähdytellä ja autokin olisi kylmennyt reilussa kahdessa tunnissa ikävästi.
Ensin muistuttelin Lystille kontaktien ylösmenoja ja tiukkoja kääntymisiä. Sitten mentiin viime viikonlopun rataa. Lysti teki kivoja nollaratoja. Eihän se edelleenkään käänny niin hyvin kuin Lykky. Kotimatkalla pohdin, että Lykyn pidän paremmin silmäkulmassani, ehkä tepsisi Lystiinkin? Kuminauhaefekti säilyisi paremmin?
Lykyn valeäitiys yltyi. Sen pesä sijaitsi pääoven kuramaton luona. Sieltä se vapisten tuijotti silmät palaen. Kun kutsuin luokse, se normalisoitui, samoin jotakin tehdessään, mutta palasi heti pentujensa luo. Maidontulo jatkui. Lystillä oli aikoinaan myös valeraskaudet, mutta se oli siedettävämpi. Tosin sain siltä murinat, kun häädin yöllä tyynyni päältä nuolemasta lenkkaripentua. Mutta nyt päätin, että tämmöinen ei meidän perheessä voi jatkua Lykyn itsensä tai muiden perheenjäsenten takia. Sain eläinlääkäriltä Galastopia, joka alkoi vaikuttaa hiljalleen ja parissa päivässä koira rentoutui. Painokin oli eläinlääkärissä 27,5 kg eli koiruus painoi 1,5 kg enemmän kuin vähän aikaa sitten, vaikka on syönyt saman verran kuin ennen ja liikkunut enemmän. Se on vaikuttanutkin turvonneelta. Hormoni-Lykky.
Päätin, että Lykky steriloidaan. Kahdesti vuodessa se ei voi Galastopia syödä ja lisäksi valeraskaudet lisäävät kohtutulehduksen riskiä. Eläinlääkärin kanssa vielä juteltiin, että käytöksen muutos on jatkumo, joka alkaa juoksuista eli hankalaa aikaa voi tulla 6 kk vuodesta. En ole päättänyt vielä ajankohtaa, mutta todennäköisesti Lykky leikataan helmi-maaliskuussa. Aikaisintaan helmikuun puolivälissä oli eläinlääkärin suositus. Mikäli kohtu vaikuttaa viattomalta, viedään vain munasarjat. Operaatioon liittyy pelkäämäni virtsankarkailun mahdollisuus, mutta sille ei nyt mahda mitään. Siihen sitä vasta virtsankarkailun mahdollisuus liittyykin, kun koiran kiikuttaa keskellä yötä hätäleikkaukseen kohtutulehduksen takia. Puhumattakaan muusta hädästä ja kärsimyksestä, mitä sellaiseen revohkaan liittyisi.
Pedikyyrissä
Ostin lumikengät, joita olen miltei käyttänyt ostoskärrissä jo useana vuotena. Testaan niitä pian.
Tänään oli valoisampaa ja jotenkin keväinen tunnelma. Kävelin molempien koirieni kanssa pellolle. Lykyn pentuhuuruiselle päälle tarjosin raakaa jumppaa samoin kuin omalle pohje-reisi-takapuoli-osastolleni. Otin hangessa muutaman kymmenen metrin vetoja noin 5 kpl. Lunta riitti polvitaipeisiin. Lykky joutui laukkaamaan vierelläni ja teki tosissaan töitä, kuten minäkin. Lysti (ehkä toipilas) hölkötteli muutaman metrin päässä tallatulla polulla. En tiedä kuinka moni näki, mutta palatessa ei silti ollut vilkkuvaloja odottamassa.
Myöhemmin kävin Lykyn kanssa hallilla. Tässä kamera vähän heilahtaa, mutta näin Lykky rauhoittuu, kun sille vilauttaa lelua. Tämä on siis vieheleikin ansiota.
Sen jälkeen juostiin eilinen rata kahdesti. Ekalla oli muuten nolla, mutta muurin kalikka tipahti (argh). Toisella ei kalikka tipahtanut. Lopuksi teetin erillisenä keinun kontaktin ja palkkasin alastulolle.
Illemmalla otin Lystin mukaani kaupunkiajelulle. Kävelimme uusilla seuduilla. Oli kivaa.
Lykky on valeraskaana. Se luputtaa nisiään, joista puristamalla tulee maitoa. Se kaivoi pesän ulos portaiden viereen.
Torstaina oltiin ryhmätreenissä. Oli taas vähän tahmea olo. Vaikeuksia teetti leijeröinti. Puomin toiselta puolelta ohjattiin koira putkesta hypyn kautta putkeen molempiin suuntiin. Muutaman yrityksen jälkeen Lykky osasi. Kontaktien alastulolla pitää muistaa olla tarkka. Lykky kyllä varastaa, jos saa tilaisuuden.
Loppusuoran alussa oli pussi, miltä olin saada Lykyn kintuilleni. Onneksi tähdet olivat oikeassa asennossa. Lykky osasi kumartua pussiin hyvin. Loppusuora itsessään on edistynyt. Menemenellä koira ei paljon kysele.
Eilen kävin Lykyn kanssa rämpimässä pellolla hangessa. Pidin sitä hihnassa, joten joutui kävelemään tai ravaamaan. Otti tuo omiinkin jalkoihini.
Lysti huilii raskaammasta liikunnasta vielä jonkin aikaa. Tänään se sai 1.0 ml siedätyslientä, ei reagoinut mitenkään. 10 vrk:n kuluttua annan samasta pullosta vielä 1.0 ml ja sitten siirrytään vahvimpaan mikstuuraan.
Tänään oli Lykyn kanssa valmennusryhmän treenit. Ne menivät mukavasti. Kontaktien alastuloilla saan olla tarkkana. Samoin pystyhypyn merkkaukseen kannattaa kiinnittää huomiota. Takaakiertoon lähettäminen kaukaa sujui hyvin. Tässä on video.
***
Eilisen perjantain kunniaksi kirjoitan perjantaiolosta, jonka olen joskus lanseerannut. Sen nosti Satu blogissaan esiin. Yritän määritellä: Perjantaiolo on hyvänolontunne, mikä täyttää sisimmän työviikon jälkeen. Jos työviikko jostakin syystä loppuu poikkeuksellisesti torstaina, on jo torstaina perjantaiolo. Perjantaiolo edeltää vähintään kahden päivän vapaata. Lauantai on jo aivan erilainen, koska seuraavana päivänä on sunnuntai. Perjantaiolo on sekoitus tyytyväisyyttä tehdystä viikosta, työ- ja viikkokiireiden loppumisesta, mieleen palaavia asioita kuluneesta viikosta, viikonlopun ruokaostoksia, ehkä hyvän lehden poimimista ostoskärriin. Siihen kuuluu vapaus valita, mitä tekee. Joko käy koirien kanssa pidemmällä lenkillä tai sitten ei käy, koska on ansainnut levon ja olon olla just niin kuin huvittaa. Voi uppoutua kokonaan johonkin elokuvaan tai ohjelmaan tai plarata samalla internettiä. Seuraavana päivänä saa nukkua niin pitkään kuin nukuttaa, ellei ole kisoja. Perjantaioloa ei saavuta sairauslomalla eikä kesälomalla. Pidemmällä lomalla vaan huomaa, että "aha, tänään onkin muuten perjantai". Siitä on silloin kadonnut kaipaamani hohto.
Lauantaina kävin Lykyn kanssa irtokoiralenkillä Projekti Vireeseen liittyen. Olipas taas opettavaista ja sain taas tatsia koiraan. Muutenkin oli kiva jutella koirajutuista.
Eilen viimeistelin Lystin kanssa pullotempun (kaataa peräkkäin 3 pulloa) ja gimme fiven. Lykyn itsetunto kohoaa liikaa temppujen naksuttelusta, joten se sai tehdä raakaa työtä: seurata minua, vaikka kävelin ihan kyykyssä yms. Siitä sai palkaksi purra lelua, mihin sen rauhoitin.
Tänään oli vuosilomapäivä. Molemmille koirille tuli fysioterapeutti.
Lykyllä oli vähentynyt liikkuvuus rinta-lannerangan liitoskohdassa ja noin 3. lannenikaman kohdalla. Hyvin reagoi hoidolle. Muutaman päivän pidän sitä vähäisemmällä liikunnalla. Käsittely uusitaan 4 viikon kuluttua.
Lystillä oli kuin olikin edelleen lievää turvotusta vasemmassa kainalossa, tämä on siis olan alueen lihaksen venähdyksen jälkiseuraamuksia. Turvotus oli selvästi laskenut, mutta tunsin sen nyt taas itsekin. Tähän Lysti sai laseria. Selkä on toipunut hyvin. Taukoa pidetään treeneistä ja riekkumisesta, kunnes turvotus on hävinnyt. Triggereitä Lystillä on aika paljon ja sain kädestä pitäen oppia, kuinka sen selkälihaksia voin hieroa kahdella tavalla. Lysti ei nyt tarvitse kaatumisepisodin vuoksi uusintakäsittelyä, mutta jollakin rytmillä sitä terapoidaan jatkossakin, kun kerta kisakoira on.
Lykystähän piti tulla juoksu-A-koira. Vielä 2 talvea sitten harjoittelimme Rachel Sandersin boksimetodilla A:ta. Homma päättyi lopulta siihen, kun koira täysivauhtisissa treeneissä hyppäsi A:n ylösmenolta, lensi A:n harjan yli laskeutuen maahan. Ajattelin, että lentämällä se ainakin itsensä loukkaa.
Tässä välissä ollaan tehty 2onoffilla kontaktit, kunnes angsti taas hiipi: "Mitä sen etuosalle vuosikausien kuluessa tulee tapahtumaan?"
Kävin tänään hallilla kokeilemassa, vieläkö Lykky muistaa boksin. Vielä muisti. Se teki nätit osumat kehikkoon ja piti rytminsä, kun otin apuhypyt mukaan. Kokeilin vielä boksia A:n alastulollakin, siitäkin se tuli läpi, kuten pitikin. Sitten lopetin treenin.
Juttelin hallilla miehen kanssa, joka on paininut saman pohdinnan kanssa. Lykyssähän on se "ongelma", että sen laukka-askel on pitkä ja jotta se osuisi A:lle neljästi, sen pitää rajusti lyhentää laukkaa. Siihen ongelmaan meillä tyssäsi A viimeksikin. Menetelmä olisi pitänyt upottaa Lykkyyn jo pienenä, jolloin se ajattelisi A:sta vähän kuin kepeistä: "tuolla esteellä laukkaan töpöttäen". Mutta jokainen, joka on nähnyt sen kisavireessä tietää, että tavoite on mahdoton tai vaatii miljoona toistoa. Lisäksi juoksu-A:lla ei tarvita kuin vähän liukas alusta tai väärä lähestymiskulma, kun koira on katki jostakin kohtaa. Olen myös katsonut hidastuksellaLykyn A:ta. Sillä pelaa vaimennus hyvin.
Lysti sai eilen 1.0 ml siedätyslientä. 10 vrk:n päästä on taas seuraava 1.0 ml. Aine on edelleen toiseksi vahvinta. Kohta siirrytään vahvimpaan ampullaan. Se ei reagoinut piikkiin nyt mitenkään. Silmien ympärille on kasvanut karva eivätkä ne enää loista vaaleina.
Lysti ja vaaleat silmänympärykset heinäkuussa
Olen käynyt sen kanssa kävelyillä, joilla se jolkottaa ravia. Tänään se otti hangessa muutamat laukkapyrähdykset. Kainalon turvotus on laskenut, ellei jo kokonaan poissa. Betoniset selkälihakset ovat alkaneet joustaa.
Tänään treenasin Lykyn kanssa ryhmässä. Siellä oli Harrin viime sunnuntain rata. Jotenkin oli huono fiilis treenata. Kokeiltiin aluksi tuplasylkkäriä, mutta ei se oikein istu minulle, Lykylle eikä käännä tarpeeksi. Sitten testasin lähtöä, Lykky pysyi hyvin. Kontakteja jouduin muistuttamaan pari kertaa. Kokeilin lopulta kokonaista rataa, mutta siinä tuli virheitä. Ei ollut enää nälkää tehdä nollaa. :S Lopulta testasin kaukaa kepeille lähettämistä - Lykky haki hienosti ja olin aidosti iloinen
Yksi ratkaistava pulma löytyi. Olen Lykyn vapauttanut kontaktilta seuraavan esteen käskyllä. Kun nyt ohjaan hypyt ääneti, tämä on jäänyt, joten Lykky joutuu arpomaan, milloin saa lähteä. Taidan palauttaa seuraavan esteen käskyn kontakteille, on niin selkeämpää. En ollut tullut ajatelleeksi koko juttua.
Koirani eivät ole osanneet antaa tassua. Temppu, minkä jokainen koira ennen osasi! Puutetta on korjattu tänä päivänä. Videoimme 2. ja 4. treenikerran. Lysti matki Lykyltä alun "ahaa, täpätään tassulla" ja Lykky oppi Lystiä katsemalla, kuinka tempun voi suorittaa istuen.
Oli pakko laskeutua tähän näppäimistölle upeissa fiiliksissä. Kokeilin opettaa koirilleni anna vitska -temppua. Vastoin tavallista käytäntöäni en sulkenut toista temputuksen ajaksi makuuhuoneeseeni. Päätin, että toinen saa katsella lähietäisyydeltä ja oppia olemaan häiritsemättä. Se ei ollutkaan ongelma. Kun sanoin "Lysti/Lykky pois", kyseinen koira odotti nätisti ja hiiskahtamatta vuoroaan.
Otin naksuttimen, istuin lattialle ja pyysin Lystiä istumaan. (Tämän seurauksena Lykky istahti 2 metrin päässä selkäni takana.) Lysti tarjosi kyljelleen menemistä ja kyljen vaihtamista, jotka olen opettanut sille fysioterapioita varten. Sitten se tuli istumaan jalkojeni väliin ja seuraavaksi tarjosi taas kyljellään olemista. Sain sen pari kertaa haistamaan kättäni, mistä palkkasin, mutta kaukana oli, että olisi tassulla täpännyt.
Vaihdoin koiraa. En istuttanut Lykkyä, kun ei se Lystiäkään auttanut. Lykky kävi maate eli tarjosi viimeisintä temppua, missä olen sitä opettanut käymään pedilleen. Pian se haistoi kättäni ja heti perään kokeili sitä tassullaan. Pääsin palkkaamaan ja pian tempusta tuli automaatio. Lykky makasi ja säännölliseen tahtiin läpsi kättäni, vaikka nostin sen 20 cm:n korkeudelle. Lysti pysyi kahden metrin päässä ja tuijotti, mitä teemme.
Vaihdoin takaisin Lystiin. Lystipä olikin katsonut tarkkaavaisena ja alkoi suoriltaan läpsiä kättäni! Olen kuullut mallioppimisesta, mutta näin selvästi en ole sitä ikinä ennen todistanut. Pääsin palkkaamaan Lystiä tiheästi ja lopulta Lystin tassu ei enää käteni päältä lähtenyt mihinkään. Tämä onkin hyvä temppu tassuaralle Lystille.
Eilen opeteltiin pullon kaatamista. Sekin onnistui molemmilta kahden session jälkeen. Aion nyt jatkaa gimme fivea.
***
Tänään olisi ollut Lykyllä epäviralliset kilpailut omassa seurassa. Koska oli 20 astetta pakkasta, en lähtenyt. Halli itse on lämmin, mutta en ratkaissut, kuinka olisin lämmittänyt Lykyn ja pitänyt sen lämpimänä pari tuntia kylmässä autossa. En halunnut riskeerata sen lihaksia, se olisi revitellyt kuitenkin täysiä oli kylmä tai ei.
***
Analysoin vielä sunnuntaista rimojen tippumista. Hidastuksesta näkee, kuinka tarkka Lykky on kontaktistani. Niin - ja onko sitä opetettu erilaisiin häiriöihin? ON. Se ei vaan kisavireessä siedä katsekontaktin menetystä. Se alkaa ohjauksesta tarkkana koirana silloin seurata, minne oikein katselen, jolloin takajalat tippuvat. Minun pitää oppia pysymään tarkkaavaisena ja jollakin ihme konstilla hahmottaa juostessani rataa, jota en saa vilkuilla hyppyjen aikana.
Eilen kävin Lystin kanssa metsässä. Se sai ravata renkaan jälkiä pitkin. Ei siitä näkisi, että on toipilas, mutta käteen tuntuu selvä nestehöttö kainalossa. Lykynvieheleikitin pitkästä aikaa. Tänään oli Kataisen Harri meitä valmentamassa ja piti myös teorialuennon koiran kouluttamisesta.
Rakensimme 35 esteen radan, jossa ei ehtinyt varmistelemaan. Oli putkiansaa, tiukkoja käännöksiä, valsseja, persjättöjä kontaktien ja keppien jälkeen. Pääsimme tutustumaan tuplasylkkäriin.
Ihan aluksi Lykky tiputti kaksi rimaa. Se rokotti, kun en pitänyt sitä silmäkulmassani. Sitten unohdin, missä on yksi hyppy, jolloin valssi tuli väärään kohtaan, ja myöhemmin radan. Yhdessä välissä koira luikahti pakkovalssista putkeen, minkä korjasi uusinnalla. Se myös luvatta livahti kerran alastulokontaktilta. Keskeytin eleettömästi. Uusinnalla Lysky pysyi kontakteilla nätisti. Vaikka se on kovan oloinen, se yllättää joskus herkkyydellään.
Mutta voi, että Lykyssä oli paljon hyvää! Kepit, kontaktit, esteiden hakeminen jne. Lopulta tehtiin rata nollalla läpi ja voi, että se teki gutaa.
Ulkona on lämpöasteita. Kaikkialla on vettä, jonka alla on sohjoa ja jäätä. Lähdin hallille ulkoiluttamaan Lykkyä enkä ollut ainut.
Harjoittelimme kontakteja puomilla ja A:lla. A:n ylösmenoa piti muistutella oikeasti. Tässä pitää varmaan palata perustreeniin. En nyt palannut, koska seuraava oli tulossa eikä ollut ruokaa matkassa.
Laitoin muurin mutkaan. Lykky sai sillä kääntyä löyhemmin ja tiukemmin. Ei kolautellut.
Pituuden ladoin tyhjään päin. Sille tein peruskäännöstä ja vastakäännöstä. Lykky hyppäsi silti hyvin.
Pari kertaa teetin kaukaa takaakierron, osasi.
Lopuksi tein vähän rataa, olisiko ollut 14. esteelle saakka. Siististi Lykky meni.
Lysti saisi ulkoilla omaan tahtiinsa ravissa, mutten vie sitä ulos liukastelemaan tai hankeen rehkimään. Ehkä huomenna, kun pakastuu. Olen pitänyt jäitä sen kainalossa. Hyvin antaa pitää, vaikka omaan kainalooni en jäitä suostuisi laittamaan. Höttöistä nesteturvotusta on vähemmän, hyvä niin.
