Otsikkoon oli pakko laittaa talven tärkeä juttu. Harmaus ja yhä pimenevät illat on taas päihitetty - edessä on kevätaurinko ja valoisammat illat!
Ehdin ennen jouluostoksia treenata vain yhden koiran. Arpa sattui tällä erää Lystiin.
Treenasimme ensin itsenäistä keinua. Syötin Lystille herkkuja, kun se oli 2on2offissa. Harjoiteltiin myös puomin ylösmenoja ja alastuloja. Niin, ja suoran itsenäistä etenemistä.
Sitten treenattiin pienempiä käännöksiä.
Kolmas teema oli vaikeat keppikulmat. U-putken siirsin tyrkylle ja Lysti rallattelikin sen läpi sielunsa kyllyydestä. Hiljalleen se kuitenkin hoksasi, mistä kepit löytää ja saimme onnistuneita toistoja.
Pitää alkaa tehdä sen kanssa juttuja, jotka on aina vaikeampia ja vaikeampia. Olen tyytynyt sen kanssa vähän turhan helppoon. Haastetta siis kaikkeen! Keppeihin, kontakteille, hyppyihin!
Tässä välissä tein jouluhommia, mm. pullotin kotikaljaa, jota valmistin elämäni ensimmäistä kertaa. :)
Sitten lähdin Lykyn kanssa viettämään laatuaikaa remmilenkkeilyn merkeissä. Koira kiitti ja käyttäytyi esimerkillisesti. Tämä meidän mäki on 20 metriä korkeammalla kuin alempana oleva asutus. Näiden välissä kulkee hiekoittamaton kevyen liikenteen väylä, mikä tarjoaa lapsille erinomaisen pulkkamäen. Lykkyä on lapset ja pulkat kiinnostaneet suunnattomasti, luulen, että saalisviettinsä takia tai sen takia, että yhdistää lasten äänet aina pallopeleihin. Nyt kotiin palatessamme edessämme taapersi mäkeä ylös vaahtosammuttimen kokoinen poika, joka veti perässään stigaa, joka nytkähdellen singahteli kuin paraskin viehe. Oletin Lykyn reagoivan. Kaikkea kanssa. Se vaan löntysti. :) Videota katsellessa saa samalla niskajumppaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti