Olin Lystin kanssa lauantaina kisaamassa Johanna Nybergin radoilla, joita voin suositella kaikille. :) Talvi tuli, valtatie oli luminen, ihmiset ajoivat hiljaa eikä ohituspaikkoja ollut. Matkaan kului 20 min pidempään kuin normaalisti, minkä vuoksi olin perillä vasta puoli tuntia ennen starttia. Minit ja medit olivat jo menneet, maksien rata oli valmis ja pääsin suoraan rataantutustumiseen. Tuli siis vähän kiire. On inhottava mennä tutustumaan rataan, kun täytyy etsiä numerot. Onneksi Nybergin radat olivat loogisia muistaa, rataantutustumisaikaa oli runsaasti ja Lystin kanssa lähdettiin vasta noin 30. koirakkona.
Eka radalla oli mm. putki-A-erottelu, slalomin pätkää, putkiansa. Lysti ohjautui nätisti. Se otti kontaktit tarkasti. Jouduin sitä puomin lopussa jopa odottamaan. Keinulla se ei enää hätäillyt. Niinpä tultiin nollalla maaliin. Sijoitus oli 5., koiria noin 35.
Lysti lähti noin 10. viimeisenä. Kun palasin jäähdyttelystä, toinen rata olikin jo valmis ja taas juoksin rataantutustumiseen numeroita etsiskellen. Tästä radasta tuli kaoottinen. Lysti varasti lähdöstä ja koska ahnehdin nollaa, en palauttanut sitä. Pääsin jotenkin kyytiin mukaan. Slalomissa olin vähän hukassa. Puomin alastulolta se loikkasi, mikä ei ollut ihme, koska hallinta petti jo alussa. Pussin jälkeen varmistelin keppejä. Lopun kiemurat sentään suoritettiin yhtä matkaa. Epäilin virhemääräksi 5-10 pistettä. Eikä mitä, nolla tuli siltäkin radalta ja sijoitus oli 4. Näin saatiin tupla! Ihanaa!
Kolmannelle radalle Lysti ei varastanut. Se oli kuitenkin kuumempi ja käännökset valuivat. Yhdessä helpon oloisessa kohdassa luulin sen hakevan automaattisesti putkeen, en ohjannut kunnolla, vaan kiirehdin ohjaamaan hankalaa keppi-putki-erottelua. Lysti ohitti putken ja hyppäsi renkaan, joten hyl. Otettiin putki uusiksi ja Lysti osasi hienosti hankalan keppi-putki-kohdan. Siinä oli paljon elementtejä perjantain treenistä, hirmuinen säkä. Eli putkelta jatkettiin "nollalla"maaliin. Ei siitä kovin hyvä mieli jäänyt, ohjasin kaarrokset huonosti ja keskityin juoksemiseen, Lystiä en ottanut kunnolla mukaan.
Joka tapauksessa olin valtavan iloinen tuplanollasta ja nollatuloksista yleensäkin. Päivä väsytti ja nukahdin kotona iltauutisten aikaan.
Sunnuntaina heräsin pirteänä aamuneljältä. Tapoin aikaa reilu 2 tuntia ja lähdin Lykyn kanssa kisaamaan. Mennessä ajattelin, että tämän viikonlopun kruunaisi Lykyn nollaradat.
Ekalle agiradalle mennessä Lykky kuumui edellisten koirien suorituksista valtavasti. Se pysyi kuitenkin maassa, mutta oli lentoon lähdössä. Sanoin jollekin tuntemattomalle, että ihan kuin ratsastaisin dynamiittipötköllä. Seuruutin sen irrallaan lähtöön ja istutin paikalleen. Se istui nätisti. Ja olin, että hehheh, näin se on kuuliainen, tässä menee superkouluttaja. Alkusuora oli helppo: hyppy - rengas -kepit. Koira vinkaisi lähtöluvan saatuaan, hyppäsi renkaalta A:lle, minkä jälkeen putkeen ja A:lle uudelleen. Onneton jatkoin vielä keinulle, miltä varastettuaan käskin Lykyn maihin. Se lakosi nätisti. Sanoin tuomarille, että me ei tätä sohellusta enää jatketa ja seuruutin Lykyn maaliin. Hän hymyili ymmärtäväisesti ja tyytyi toteamaan: "Vauhtia piisaa." Teki mieli sanoa takaisin, "mutta hallintaa ei". Tämän jälkeen lampsin autolle enemmän kuin mietteliäänä ja leikin ajatuksissani erilaisilla vaihtoehdoilla alkaen koiran erilaisista kohtaloista lajin vaihtoon. Samalla olin varma seuraavan radan strategiasta: jos hurtta olisi yhtä liekeissä, maali kutsuisi heti.
Toka radalla se olikin erilainen. Olihan se edelleen kiihkeä, mutta nyt ohjattavissa. Alun neljän hypyn loivalta kiemurauralta lähetin sen kulmassa olleeseen u-putkeen, sieltä hypyn kautta seuraavaan u-putkeen, mistä hyppy ja A, minkä alastulolta se roiskaisi putkeen. Tästä oli kaksi hyppyä ja 90 asteen käännös puomille. En ehtinyt merkkaamaan käännöstä ja rytmitin vasta silloin, kun Lykky oli jo lukinnut eka putken. Sinne sujahti, joten hylkäännyimme. Jatkettiin puomilta, miltä hyppy, kepit, hyppy, putki ja loppusuora pituus ja hyppy. Ne meni suunnitellusti, kovavauhtisesti. Yhtään rimaa koira ei tiputtanut. Tältä radalta jäi jo melkein hyvä mieli.
Kisajärjestelyjä haluan kehua koko viikonlopulta. Sekä lauantain JAT:n kisoissa että sunnuntain LAU:n kisoissa aikataulu piti, radat olivat sujuvia ja kilpailukirjat sai heti lähtöjen jälkeen. Sunnuntaina LAU:n kisoissa toimihenkilö jopa tarjoutui ottamaan radan videolle, jonka tosin pyysin radan jälkeen hävittämään. Hän ymmärsi. :D Molemmissa kisoissa lähtö- ja maalialueet rauhoitettiin kivasti.
Mitäs nyt sitten? Treenit jatkuu. Tänä vuonna tuskin enää kisataan. Lauantain onnistumisen jälkeen luulin osaavani jotakin, mutta Lykky kaatoi sangollisen jäävettä niskaani. Hyvääkin löydän: viime aikoina treeneissä painotuksen alla olleet asiat toimivat: kontaktien ylösmenot, muuri ja pituus.
Vire vaan kohdalleen! Hehhee. Ohjasin hypyt taas hiljaa. Ehkä se oli virhe? En usko, koska nyt ei tullut hypyiltä virheitä ja varsinkin jälkimmäinen rata oli sujuva. Ehkä Lykyn olisi pitänyt saada enemmän liikuntaa perjantaina (jolloin treenasin Lystin) tai lauantaina (jolloin Lystin kisat "söivät" Lykyn liikuntaa)?
Kuin olisimme virtuaalisessa lautapelissä: "Palaa lähtöruutuun." Lykky vaan on niin makea, etten halua vieläkään luovuttaa. Järkevintä on luopua sen kanssa kuitenkin tavoitteista ja nauttia matkasta. Mistä tulee mieleeni yhden Harry Potter -elokuvan alku, missä kuski varoittaa matkustajia: "Voi tulla kuoppainen matka." Löysin videoklipin, elokuva on Harry Potter ja Azkabanin vanki.
Joka tapauksessa olin valtavan iloinen tuplanollasta ja nollatuloksista yleensäkin. Päivä väsytti ja nukahdin kotona iltauutisten aikaan.
***
Sunnuntaina heräsin pirteänä aamuneljältä. Tapoin aikaa reilu 2 tuntia ja lähdin Lykyn kanssa kisaamaan. Mennessä ajattelin, että tämän viikonlopun kruunaisi Lykyn nollaradat.
Ekalle agiradalle mennessä Lykky kuumui edellisten koirien suorituksista valtavasti. Se pysyi kuitenkin maassa, mutta oli lentoon lähdössä. Sanoin jollekin tuntemattomalle, että ihan kuin ratsastaisin dynamiittipötköllä. Seuruutin sen irrallaan lähtöön ja istutin paikalleen. Se istui nätisti. Ja olin, että hehheh, näin se on kuuliainen, tässä menee superkouluttaja. Alkusuora oli helppo: hyppy - rengas -kepit. Koira vinkaisi lähtöluvan saatuaan, hyppäsi renkaalta A:lle, minkä jälkeen putkeen ja A:lle uudelleen. Onneton jatkoin vielä keinulle, miltä varastettuaan käskin Lykyn maihin. Se lakosi nätisti. Sanoin tuomarille, että me ei tätä sohellusta enää jatketa ja seuruutin Lykyn maaliin. Hän hymyili ymmärtäväisesti ja tyytyi toteamaan: "Vauhtia piisaa." Teki mieli sanoa takaisin, "mutta hallintaa ei". Tämän jälkeen lampsin autolle enemmän kuin mietteliäänä ja leikin ajatuksissani erilaisilla vaihtoehdoilla alkaen koiran erilaisista kohtaloista lajin vaihtoon. Samalla olin varma seuraavan radan strategiasta: jos hurtta olisi yhtä liekeissä, maali kutsuisi heti.
Toka radalla se olikin erilainen. Olihan se edelleen kiihkeä, mutta nyt ohjattavissa. Alun neljän hypyn loivalta kiemurauralta lähetin sen kulmassa olleeseen u-putkeen, sieltä hypyn kautta seuraavaan u-putkeen, mistä hyppy ja A, minkä alastulolta se roiskaisi putkeen. Tästä oli kaksi hyppyä ja 90 asteen käännös puomille. En ehtinyt merkkaamaan käännöstä ja rytmitin vasta silloin, kun Lykky oli jo lukinnut eka putken. Sinne sujahti, joten hylkäännyimme. Jatkettiin puomilta, miltä hyppy, kepit, hyppy, putki ja loppusuora pituus ja hyppy. Ne meni suunnitellusti, kovavauhtisesti. Yhtään rimaa koira ei tiputtanut. Tältä radalta jäi jo melkein hyvä mieli.
***
Kisajärjestelyjä haluan kehua koko viikonlopulta. Sekä lauantain JAT:n kisoissa että sunnuntain LAU:n kisoissa aikataulu piti, radat olivat sujuvia ja kilpailukirjat sai heti lähtöjen jälkeen. Sunnuntaina LAU:n kisoissa toimihenkilö jopa tarjoutui ottamaan radan videolle, jonka tosin pyysin radan jälkeen hävittämään. Hän ymmärsi. :D Molemmissa kisoissa lähtö- ja maalialueet rauhoitettiin kivasti.
***
Mitäs nyt sitten? Treenit jatkuu. Tänä vuonna tuskin enää kisataan. Lauantain onnistumisen jälkeen luulin osaavani jotakin, mutta Lykky kaatoi sangollisen jäävettä niskaani. Hyvääkin löydän: viime aikoina treeneissä painotuksen alla olleet asiat toimivat: kontaktien ylösmenot, muuri ja pituus.
Vire vaan kohdalleen! Hehhee. Ohjasin hypyt taas hiljaa. Ehkä se oli virhe? En usko, koska nyt ei tullut hypyiltä virheitä ja varsinkin jälkimmäinen rata oli sujuva. Ehkä Lykyn olisi pitänyt saada enemmän liikuntaa perjantaina (jolloin treenasin Lystin) tai lauantaina (jolloin Lystin kisat "söivät" Lykyn liikuntaa)?
Kuin olisimme virtuaalisessa lautapelissä: "Palaa lähtöruutuun." Lykky vaan on niin makea, etten halua vieläkään luovuttaa. Järkevintä on luopua sen kanssa kuitenkin tavoitteista ja nauttia matkasta. Mistä tulee mieleeni yhden Harry Potter -elokuvan alku, missä kuski varoittaa matkustajia: "Voi tulla kuoppainen matka." Löysin videoklipin, elokuva on Harry Potter ja Azkabanin vanki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti