Vuoden 2014 yhteenveto

Tavoitteet vuodelle 2014

Onneksi olin maltillinen vuosi sitten: 

Toivon terveyttä riittävän kaikilla osapuolilla.

Lystillä aion pitää agilityssa lähdöt ja kontaktit kunnossa. Viimeisin agiserti olisi kiva, mutta ennen kaikkea toivon tulosvarmuutta. Siihen vaikuttaa molempien yksilösuoritukset että yhteistyö. 

Lykyn kanssa agilityssa lisätään taitoja ja suoritusvarmuutta. Tulostavoitteita en aseta. Tuloksia tulee ja tuuri kääntyy oikein päin, kun ollaan sillä tasolla. Jälkeä jatketaan, samoin tokoa. Canicrossaamme, jos kroppani kestää. 

Omiksi tavoitteikseni asetan agilityn ohjaamisen parantamisen sekä teknisesti että henkisesti. Nyt moni rata on ratkennut yhden hetken herpaantumiseen. Alkuvuodesta on treenattava käsi paketissa, mutta ei se kaikkea estä. Koiria vien edelleen eteenpäin niiden ominaisuuksien vaatimalla tavalla. 

Kuinka vuosi 2014 sujui?

Helmikuun lopussa alkoi Projekti Vire, joka on kantanut koko vuoden. Se jatkuu edelleen. Mm. tavalliset remmilenkit ovat muuttuneet täysin. Haisteluun ja lenkkiin kuluu aikaa, mikä on parhaimmillaan aika meditatiivista. 

Lystin kanssa meillä oli agilityn suhteen hyvä vuosi. Huhtikuussa Mössykästä tuli agilityvalio. SM-kisoissa päästiin finaaliin, mikä oli huikeaa! Kesä ja syksy kului käytännössä treenaamatta ja silloin kisattiinkin hyvin vähän - tassuista johtuen. Kerättiin kuitenkin 5 nollaa, tupla sisältäen, joten ensi vuoden SM-kisoja varten tarvitaan enää 2 nollaa. 

Tilasto: Kisasimme 52 starttia, joista nollaratoja oli 15 eli 29 % (vuosi sitten 16 %). 9 x 5 vp 17 %, 2 x 10 vp 4 %. Hylkäännyimme 26 kertaa eli 50 % lähdöistä (viime vuonna 79 %). Hylkäykset olivat yleensä yhden kohdan erheitä. Projekti Vireen jäljiltä se oli paremmin hallinnassa myös radalla, joten alkuun tuli virheitä, kun se ohjautui liian herkästi. Loppuvuodesta kerran Lysti jätti jopa menemättä putkeen, jonne tosin ohjasinkin huonosti, mutta valtava putki-imu on selätetty! Tilastojen valossakin meni paremmin kuin vuosi sitten. Lysti tuntuukin hyvin käteen sopivalta, varsinkin jos hallinta pitää.

Terveys reistasi. Lysti sairasti ainakin yhden virtsatieinfektion. Verikokeet paljastivat, että se tarvitsee jatkuvaa vitamiinisubstituutiota suolistotulehduksen jälkeisten imeytymisongelmien vuoksi, myös sen haima-arvot ajoittain nousevat. Tassuvaivat alkoivat toukokuussa ja oireilivat vielä marraskuussakin. Uutena Lysti alkoi oireilla myös silmänympäryksillään. Tehtiin uudet allergiatestit, joiden mukaan Lysti oli herkistynyt lisää. Siedätyshoito aloitettiin lokakuussa ja sen annosnostot keskeytettiin kahteen otteeseen lisääntyneen kutinan takia. Kuvautin selän uudelleen joulukuussa. Virallisen lausunnon mukaan nikamat eivät ole epämuotoisia, spondyloosista selkä on puhdas ja välimuotoinen nikama on luokiteltu laadultaan lievimmäksi (LTV1). Joulukuun lopun kisoissa Lysti liukasteli ja kaatui, loukkasi vasemman olkavartensa, mitä hoidetaan nyt jäillä ja levolla.

Lykyn kanssa keskityttiin agilityssa ja arkielämässä vireeseen ja hallintaan, agilityssa lisäksi ylösmenokontakteihin ja loppuvuodesta taas rimoihin. Agilitykisoissa ei saatu yhtään nollarataa, mutta hilkulla oli monta kertaa. Treeneissä se on edelleen makea ja tarjoaa huikeita elämyksiä, ajoittain kisoissakin. ;) Se tekee täysillä ja nopeita ratoja. Minusta tuntuu, että ohjauksellisesti etenin sen kanssa. Loppuvuodesta aloin ohjata hiljaisemmin kuin ennen, saas nähdä, mitä se poikii. 

(c) Päivi Parkkinen

Tilasto: Kisasimme vain 20 starttia, joista 5 vp x 5, 10 vp x 2, 15 vp x 2, hylkyratoja 11. Yksi hylkyrata oli vitosen arvoinen, mutta meidät hylättiin maalin jälkeen, koska otin pannan liian aikaisin esiin. 

Mistä meidän virheet tuli? Koira hyppäsi 5 x puomin ylösmenokontaktin yli, kerran keinun ylösmenon yli. 9 x ongelmia tuotti hypyt: tippui rima, muurin kalikka tai tuli pituudelta kosketus tai kielto. 11 hylätyn radan takaa löytyy 8 väärää ratoja ja 3 "hallinnallista keskeytystä", yksi oli molempia (väärän radan jälkeen koira ei pysähtynyt kontaktille, joten keskeytin). 4 x väärän radan syy oli irtoaminen väärään putkeen, 2 x ohjautuminen kepeille, yhtä en ole kirjoittanut ylös. Hallinnallisia keskeytyksiä aiheuttivat 2 x lähdöstä varastaminen ja joulukuussa koira teki omaa rataa, jolloin loikkasi myös kontaktin alastulolta.

(c) Päivi Parkkinen

Peltojälkeä ei ajettu kertaakaan. Muutaman kerran tokoiltiin, tottisteltiin, juostiin tai liikuttiin kickbikella. Kisahinkua ei muissa lajeissa ole, mikä näkyy.

Minä: Mielestäni kehityin ohjauksessa molempien koirieni kanssa. Ulkopuolisissa koulutuksissa käytiin jonkin verran: muutaman kerran vierailevilla tähdillä ja säännöllisemmin Kataisen Harrilla. Alatalon Vappu auttoi edelleen hypyissä ja ohjaamisessa. Laadukasta treeniä saadaan myös omassa seurassa: valmennusryhmässä ja viikkotreenissä. 

Selkä on ennallaan. Aloin tehdä täyttä työaikaa, mikä valitettavasti heijastui koiraharrastuksiin. Enää ei keskellä päivää kipaista tyhjään halliin treenaamaan. Kotona olen enimmäkseen mahallani, silloin kun en puuhaile pihalla tai koirien kanssa. Tätäkin kirjoitan mahallani. Töitä teen mahallani. Noin kerran viikossa käyn vetämässä kokouksen livenä. Joskus tekisi mieli kysyä puolen tunnin istumisen jälkeen viereiseltä työkaveriltani: "Sirittääkö sinun jalkaasi?" En kuitenkaan kysy. Joka päivä tulee säteilykipua jalkoihin. Tunto- ja voimapuutokset välillä pahenivat, nyt ovat palautuneet entiselle tasolleen. Vasemman pottuvarpaan ja pohkeen voimat ovat heikentyneet. Joskus syön särkylääkkeitä. Pidemmät kisareissut olen jättänyt suosiolla väliin. Sain para-agilitystatuksen. Pilatesta aloin harrastaa lokakuussa, toivon sen auttavan. Ylämäkitreenit aloitin syksyllä, niiden tarkoituksena on pitää jalkojen lihaskuntoa yllä. 

Voin ehkä sanoa, että olen vihdoinkin sopeutunut elämään selkäni kanssa? En ole enää niin katkera ja ahdistunut enkä jatkuvassa kodeiinipöllyssä (kodeiini muuttuu elimistössä morfiiniksi). Tämä on niin kliseistä, mutta osaan nauttia hetkestä. Oli se sitten tyytyväinen yhteenkuuluvaisuuden vilkaisu tavallisella lenkillä tai saumattoman yhteistyön tunne Lystin tai Lykyn kanssa kovavauhtisella agilityradalla, kun itsekin saan juosta täysiä. "Elän nyt tässä hetkessä eikä kukaan voi viedä tätä minulta pois."

Tavoitteet vuodelle 2015

Tavoitteet? Toiveita mieluummin. 

Toivon, että Lysti hyötyy siedätyshoidosta ja voi ensi vuonna paremmin eikä tuore loukkaantuminen aiheuta jatkossa ongelmia. 

Toivon, että Lykyn kanssa yhteistyö edelleen paranee. Alatalon Vappu on poiminut hienon moton: Luck is what happens when preparation meets opportunity. (Lucius Annaeus Seneca) Toivon myös, että sen terveys kestää.

Toivon, että selkäni ei pahene eikä tule muitakaan pahoja yllätyksiä. Aion jättää lähtemättä radalle silloin, kun se ei näytä turvalliselta. Satsaan edelleen siihen, että opin paremmaksi koiranohjaajaksi sekä agilityssa että siviilissä. 

Terveysjuttuja ja pituutta

Lystin selkä on nyt virallisesti lausuttu. Siellä oli sitä, mitä odotettiinkin: nikamien epämuotoisuus VA0 (normaali), spondyloosi SP0 (puhdas) ja välimuotoinen lanne-ristinikama LTV1 (jakautunut ristiluun keskiharjanne). Nykytiedon valossa LTV1:n ei pitäisi vaikuttaa koiraa haittaavasti.

Lystikki sai eilen siedätyslientä 1.0 ml. Samaa annosta saa vielä muutaman kerran 10 vrk:n välein, sitten puteli vaihtuu vahvempaan.

Tänään se pääsi fysioterapeutin tsekkaukseen. Valitettavasti lauantaista ei olla selvitty säikähdyksellä. Vasemman olkavarren sisäpuolella on turvotusta. Sillä jalalla Lysti laskeutui hypyltä ja siitä alta maa luisti. Siihen kohtaan siis jäitä. Lisäksi selän lihakset olivat jäykät eli ranka jäykkä. Käsittelyn myötä ruoto antoi hyvin periksi. Nyt huilitaan 2 viikkoa treenaamisesta. Lenkkeillä saa remmissä tai irrallaan, kunhan ei riehu. Uusi käsittely on 2 viikon kuluttua. Voi miun Mössykkäin. :( Ei se edelleenkään linkkaa ja ravaa nätisti lenkillä. Sehän se on niin petollista, ilman ammattilaisen tsekkausta porskutettiin/porskutettaisiin vaan. Videonhan katsoin vasta kisojen jälkeen. :((

Tänään osallistuttiin Lykyn kanssa pituushyppyprojektiin a'la Marja. Suhteellisen rinkulan malliselle radalle koottiin pituus kahteen kohtaan ja testattiin, mitä ohjauksia Lykky kestää. Rinkulassa oli myös muuri. Pituuden kalikka taisi kaatua kahdesti ja muurin kalikka tippua kerran. 

Lykky osaa pituuden, jos leijeröin tai vedätän. Kun käänsin peruskäännöksen myöhään ja sanoin Lykyn nimen pituuden päällä, kalikka kaatui. Kun olin ajoissa, kalikka pysyi. Takana leikkaamisen se kestää hyvin, samoin persjätön. Persjätössä se ekalla kertaa tiputti pituuden jälkeisen muurin palikan, koska ohjasin mutkittelevasti. Kun ohjasin paremmin, muuri pysyi kasassa. Testattiin vielä merkkaus ja päällejuoksu, näissä se oli hyvä. 

Ai niin, ekalla kerralla radalla oli pussi, joka on yli 60-säkäiselle koiralle paha. Sen sisäänmenon yläreunahan ei anna periksi yhtään. Ekalla kerralla kuului kuminaa, epäilin, osuiko selkä yläreunaan. Toisella kertaa koira sukelsi sinne nätisti, pussin sisäänmenoaukon yläreunaan jäi miltei 10 cm tyhjää. Tämäkin on niitä esteitä, että pitää miettiä Lykyn kanssa, jättääkö rata väliin, jos se kisaradalle ilmaantuu. Tai sitten treenata se niin varmaksi, että koira varmasti sukeltaa. 

Luistelemassa

Nyt ottaa päähän oma tyhmyyteni. Ja syystä.

Koska Lystillä meni viimeisimmät kisat hyvin ja seuraavat kisat on näillä seuduilla seuraavan kerran helmikuun lopussa, ilmoitin sen suht lähelle kisoihin pitkän pohdinnan jälkeen. Samassa paikassa käytiin Lykyn kanssa pari kuukautta sitten. Lykky kaatui silloin kahdesti. Sen jälkeen päätin olla menemättä sinne ainakaan Lykyn kanssa. Jälkikäteen pohdin, vaikuttiko sateinen ilma. Josko Lykyn tassut olivat märät ja se siksi suti? Lysti(kään) ei ole luontaisesti liukkaaseen alustaan tottuva, kuten jotkin koirat ovat. Koska se etenee Lykkyä varovaisemmin, ilmoitin sen kuitenkin. Tuomari vaihtui, alun perin piti olla suht jouhevia ratoja piirtävä tuomari, mutta nyt vaihtui tiukempia käännöksiä harrastavaan tuomariin. 

Eka radalla, joka oli hyppäri, edettiin alku suht suoraan. Neljänneltä hypyltä oli tiukka käännös putkeen. Ennustin etukäteen, että siinä Lysti voi kaatua. Mutta sellainen pitäisi pystyä estämään ohjaamalla ajoissa. Lysti kaatui, vaikka mielestäni merkkasin käännöksen ennakkoon. Jatkoin radan loppuun hissutellen ja koiraa tarkkaillen. Kaatumiskohdassa toisella kertaa Lysti tiputti riman ja katsoi minua hämillään. Hyppäsi saman hypyn takaisin, joten se oli hylkäys. Videolla näkyy, että oli hyppäämässä oikeaan suuntaan, mutta hämääntyi, kun osui rimaan ja siksi käännähti. Tarkkailin sitä lisää radan jälkeen. Ei se näyttänyt satuttaneen itseään. 

Radan jälkeen mietin omaa etiikkaani ja nolla-ahneuttani. Kuinka voin riskeerata koirani terveyden? Sehän koiraharrastuksessa on ykkösasia. Startattiin vasta noin 65. koirakkona. Ehdin nähdä muiden koirien kaatuvan ja sutivan. 

Toinen rata oli agilityrata. Mietin pitkään menenkö, mutta menin kuitenkin. (Tästä soimaan itseäni tätä kirjoittaessani.) Mutta minulla oli perusteluja päätökselleni: Sen profiili ei ollut niin paha ja tiesin Lystin jo varovan. Kontaktiesteetkin jarruttaisivat menoa. Lisäksi suunnittelin ohjaukseni niin, että sain vauhdit siltä pois. 

Jo toiselle esteelle ohjatessani ohjasin Lystin kolmoshypylle, joten se oli hylätty rata heti. Muuten se tiputti yhden riman, mikä on epätavallista. Videolla näkee, että kiilaan eteen. Tällä radalla Lysti ei kaatunut, mutta videolla sutii mutkissa.

Kolmas oli agilityrata. Sitä tehtiin nollalla puomi-putki-erottelukohtaan, jossa Lysti valitsi väärin. Muuten olisi sekin ollut nolla. Lysti ei kaatunut. En tiedä paljonko suti, videota ei ole. Paljonko varoi? Kynsien "rutina" alustaa vasten kyllä kuului, kuten muillakin koirilla, jotka tarrasivat vauhdissa alustaan.

Lysti oli siis hyvä. Hylkäykset olivat yhdestä kohdasta johtuvia. Lysti pujotteli hyvin, otti kontaktit hyvin. Lähdössä se nykyään vähän hiipii. Otan sen tarkemmin luokille siitä jossakin vaiheessa. 

Kisat oli hyvin järjestetyt ja aikatauluissaan. Ei kisajärjestäjä voi tehdä mitään, kun näkee, että koirat luistelevat. Kisaan osallistuminen tai sen jatkaminen on jokaisen ohjaajan päätettävissä havaintojen jälkeen. Sama kuin pakkasessa tai helteessä kisaaminen tai päätös osallistua radalle, jolla on hajoamaton rengas.

***

Koirien liukastellessa yleensä syytetään ohjaajaa, joka ei ohjaa ajoissa. Se varmasti onkin yksi syy. Nyt tiedän, etten osaa ohjata kumpaakaan koiraani ajoissa enkä voi sitä enää koirieni kustannuksella kisaolosuhteissa harjoitella. Toisaalta videolla näkee, että Lysti sai kääntymismerkkiä ajoissa, mutta se ei ole koira, joka kisavireessä herkästi jarruttaa tai kokoaa. Liukasteluun vaikuttaa myös tassun anatomia ja kropan suhteet, onko pitkäjalkainen menijä vai jotakin muuta. Ja koiran vauhti tietenkin. 

Minulle on sanottu monesti, että koiran kanssa pitäisi treenata liukkailla, jotta se oppii menemään liukkailla alustoilla. Niin tänäänkin. Vastasin, että mene itse juoksemaan tuonne jäätikölle lenkkareilla. Katsotaan 3 viikon päästä, oletko oppinut - miten jumissa olet ja montako mustelmaa tai murtumaa löytyy.  

Eniten risoo oma toimintani. Olisi pitänyt jättää väliin. Näyttää siltä, että selvisimme säikähdyksellä, se tosin selviää tulevalla viikolla. Entä, jos olisi katkennut polven ristiside? Leikkaus, ura ohi, kipua ja kärsimystä aivan turhaan. 

Omat rajansa kannattaa miettiä etukäteen, milloin ei kisaa. Ei tee huonoa myöskään vastata kysymykseen: "Jos minä en suojele koiraani, kuka sitten?"

P.S. Tässä näkyy hidastettuna ja analysoituna Lystin kaatuminen. 

Agilitya ja ulkoilua

Otin Lystin hallille.

• Treenasimme oikealle ja vasemmalle kääntymisiä sanallisen käskyn avulla. Sanallisella ei ole näköjään mitään väliä, koira kääntyy sinne, minne rintamasuunnallani merkkaan, olin sitten sisä- tai ulkokurvin puolella.
• Kokeilin takaakiertoja kauempaa käskytettynä. Tämä on juttu, joka aina unohtuu ja unohtuu. Treenaamista jäi.
• Tsekkasin pakkovalssin kepeille. Viime kisoissa olisi ollut paikka tehdä tämä, mutten uskaltanut. Lystille tämä ei tuottanut nyt minkäänlaisia vaikeuksia. 
• Harjoittelimme putki-keppi-erottelua. Lysti ei mennyt putkeen, vaikka se houkutteli. Se on selvästi edistynyt viime kertaan verrattuna
• Leijeröin puomilla. Tämä kuuluu vaikeuttamispäätökseeni. Lystiä ei haitannut, vaikka juoksin keppien toisella puolella. Juoksin sieltä sen luokse palkkaamaan alastulolle.
• Leijeröimme keinulla. Tämän aloitin varovaisesti matkaa kasvattaen ja Lystin ilmettä tarkkaillen. Haluan, että se on röyhkeä ja varma eikä vapiseva haavanlehti. Syötin sitä aluksi keinun alastulolla. Se söi ahnaasti ja sain vaikeutettua treeniä nopeasti. Lopulta lähetin sen putkesta renkaalle, miltä keinulle. Samalla erkanin itse keppien toiselle puolelle ja vedin kepeille pakkovalssille. Lysti oli varma. Kehuin sitä rohkeaksi tytöksi sen purressa vahvasti leluun.

Katsoin kaukaa ohjaamisesta juttuja. Mietin, voisivatko ne toimia Lykyllä. Siinä vaan tarttee käskyttää aika paljon suullisesti enkä halua heti romuttaa hiljaisuussysteemiäni. Toisaalta, jos selkä hajoaa kunnolla, muita ohjaamisvaihtoehtoja ei ole.

Aurinko paistoi hetken aikaa. Täällä on ollut aika pilvistä, vaikka pakkasta on ollutkin. Kävin Lykyn kanssa pitkällä metsäkävelyllä. Innostuin tottistelemaan sen kanssa metsätiellä. Hienosti se loksahtaa seuraamaan ja muistaa jäävät. Samalla harjoittelin vireenlaskua purupatukalla. Hyvin koiruus laski kierrokset ja oli kuuliainen seuralainen muutenkin.

"Kaikki nyt juhlahan kulkunsa suuntaa..."

On aika laskeutua joulunviettoon. Toiset tekevät sen vähän nopeammin (kts. kuva alla). Toivotan hyvää joulumieltä teille kaikille.

Lykyn vuoro

Kävin Lykyn kanssa agilityhallilla. Muokkasin osan radasta ykkösiä vastaavaksi luukutukseksi.

Ensin hypnotisoin Lykyn, sitten alettiin tehdä.

• Vaikeita keppikulmia: Ihan keppien sivusta toiseen päähän avo- tai sulkukulmaan. Houkuttimeksi käärin u-putken keppien pään ympäri. Muutaman erheen jälkeen Lykky selvisi loistavasti.
• Vähän kiemuraista hyppysuoraa, joka päättyi putkeen: Mukana oli ruotsalainen okseri, jonka Lykky hyppäsi hyvin. Toiseen suuntaan harjoiteltiin loppusuoraa.
• Kahden u-putken edessä ennen puomia oli muuri. Kieputin siinä Lykkyä, jotta muurilta tuli kääntymisiä ja toisaalta suoraa etenemistä putkelta muurin kautta puomille tai takaisin. Kerran tipautti kalikan, muuten oli tarkka kintuistaan. Muuri alkaa selvästi käydä tutummaksi. Puomilla pidin huolta kontakteista. Kerran jätti ottamatta ylösmenon. Hoksasi itsekin, että vitsit, se unohtui.
• Tsekkasin A:lla kontaktit x 2.
• 180 asteen käännökset okserilla. Ekalla kolautti rimaa, joka ei tippunut. En palkannut siitä. Sitten hyppäsi siististi. 

Sama olo tuli kuin Lystin kanssa eilen. Ei pidä tyytyä menemään tuttuja kuvioita, vaan lisätä aina vaikeusastetta johonkin osaan treeniä.

Talvipäivänseisaus

Otsikkoon oli pakko laittaa talven tärkeä juttu. Harmaus ja yhä pimenevät illat on taas päihitetty - edessä on kevätaurinko ja valoisammat illat! 

Ehdin ennen jouluostoksia treenata vain yhden koiran. Arpa sattui tällä erää Lystiin.

Treenasimme ensin itsenäistä keinua. Syötin Lystille herkkuja, kun se oli 2on2offissa. Harjoiteltiin myös puomin ylösmenoja ja alastuloja. Niin, ja suoran itsenäistä etenemistä.

Sitten treenattiin pienempiä käännöksiä.

Kolmas teema oli vaikeat keppikulmat. U-putken siirsin tyrkylle ja Lysti rallattelikin sen läpi sielunsa kyllyydestä. Hiljalleen se kuitenkin hoksasi, mistä kepit löytää ja saimme onnistuneita toistoja. 

Pitää alkaa tehdä sen kanssa juttuja, jotka on aina vaikeampia ja vaikeampia. Olen tyytynyt sen kanssa vähän turhan helppoon. Haastetta siis kaikkeen! Keppeihin, kontakteille, hyppyihin!

Tässä välissä tein jouluhommia, mm. pullotin kotikaljaa, jota valmistin elämäni ensimmäistä kertaa. :) 

Sitten lähdin Lykyn kanssa viettämään laatuaikaa remmilenkkeilyn merkeissä. Koira kiitti ja käyttäytyi esimerkillisesti. Tämä meidän mäki on 20 metriä korkeammalla kuin alempana oleva asutus. Näiden välissä kulkee hiekoittamaton kevyen liikenteen väylä, mikä tarjoaa lapsille erinomaisen pulkkamäen. Lykkyä on lapset ja pulkat kiinnostaneet suunnattomasti, luulen, että saalisviettinsä takia tai sen takia, että yhdistää lasten äänet aina pallopeleihin. Nyt kotiin palatessamme edessämme taapersi mäkeä ylös vaahtosammuttimen kokoinen poika, joka veti perässään stigaa, joka nytkähdellen singahteli kuin paraskin viehe. Oletin Lykyn reagoivan. Kaikkea kanssa. Se vaan löntysti. :) Videota katsellessa saa samalla niskajumppaa. 

Ryhmätreenit

Tänään oli Lystin vuoro. Mentiin samaa rata, mitä Lykyn kanssa eilen. Yksi hyppy hypättiin eri päin, mikä yllättävän tehokkaasti sotki alun ohjaustani. 

Mentiin treeniä aluksi ihan pitkänä ratana. Pari kertaa piti ottaa uusiksi, kun sähelsin jotakin. Lystillä oli kiire kontaktien alastuloilta pois. Muuten tuli hyvin ohjaukseen. Putkijarru toimi. Loppusuoran se osaa mennä edellä paremmin kuin Lykky.

Toisella kierroksella vahvistelin kontakteja. Otettiin aina muutaman esteen kautta vauhtia, juoksin itse edellä ja palasin palkkaamaan ruualla. Tämä onnistui keinullakin. Huomio: Jos juoksen reippaasti edellä, Lysti pysähtyy. Jos vieressä hiippailen ja kyttään, koira loikkaa. Tämä tuli todistettua Jyväskylän kisoissakin.

Täällä on ollut pari (?) viikkoa lämpötila nollan tuntumassa. Lumi on juuri ja juuri pysynyt. Tänään oli jo vähän pakkasasteita ja lumikin valkeampaa. Nautittavaa. Ja yhden tassut tykkää.

Lysti sai tänään siedätyspiikin, 0.8 ml. Seuraava pistos on vasta 10 vrk:n kuluttua, jolloin jatketaan 1.0 ml:n annoksilla.

Valmennusryhmän treeniä

Tänään olin Lykyn kanssa Marjan valmennusryhmän treenissä.

Rata oli kohtalaisen suoraviivainen, missä oli lähetyksiä putkiin, putkijarrun paikka ja erityishypyt: rengas, okseri ja pituus. Pituudelta oli täyskäännös.

Treenattiin putkijarrua, paria eri kuviota kolmeen radan kohtaan ja 5 hypyn loppusuoraa. Putkijarrun unohdin usein itse. Eri kuvioissa päällejuoksu tuntui sujuvimmalta. 

Loppusuoraa harjoiteltiin maalipalkan avulla. Ilman palkkaa Lykky hyppii käskyjä kuunnellen ja himmaillen. Palkan kanssa se ei kysele. Näitä pitää harjoitella lisää. 

Aluksi taas hypnotisoin Lykyn. Se tosi nopeasti laskee vireensä (pitää ottaa videolle joskus) - ja nopeasti myös nousee. Se lasku on kuitenkin niin tärkeä taito, että haluan sitä parantaa ja vähintäänkin ylläpitää. Noin yleensä Lykky ohjautui nätisti. En käskyttänyt taaskaan hyppyjä eikä koira tiputtanut yhtään rimaa. Pituuden palikoita se kaatoi kerran, kun ohjasin vastakäännöksen huonosti. Muuten palikat pysyivät pystyssä. Itse olin alkuun työpäivän jälkeen vähän pihalla, mutta pääsin lopulta kärryille.

Puomin ja A:n otin pariin otteeseen uusiksi, kun ylösmenokontakti oli hakusessa. Jos en sano naksusanaa "tsap", se tajuaa itsekin, että nyt meni vituralleen ja kääntyy pois. Hauska koira.

Lopuksi tehtiin rata nollalla läpi. Sanoin ennen lähtöä, että me tehdään nyt nolla. Hienolta tuntui onnistua. 

Video

Tässä on video Lystin lauantain ekasta radasta:

Toiset käy psykoterapiassa, minä eläinlääkärissä.

Alkoi hiljalleen vaivata yhä enemmän Lystin ristiselän välimuotoinen nikama. Se on todettu 1/2011, jolloin virallista luokittelua ei vielä ollut. Löydös oli symmetrinen, jota ei pidetty koiraa haittaavana. Sittemmin olen lukenut materiaaleja, joiden mukaan välimuotoisen nikaman varsinkin vaikeammat muodot altistavat mm. spondyloosille ja cauda equina -oireyhtymälle.

Lysti ei ole ikinä kääntynyt pienesti. En sen kääntymisiin aikoinaan panostanut. Toisaalta se pelkäsi estejohteita ja kiersi ne niin etäältä kuin kykeni. Aloin tuumia onko se ratakisko vapaasta tahdostaan vai onko selkään kehittynyt muutoksia. Ja mistäs voin olla varma, ettei se nuole allergiatassujaan heijastuskipujen vuoksi? Sukukaan ei ole puhdas, sieltä löytyy spondyloosia ja välimuotoista nikamaa. Kun koira on lisäksi harrastanut suht rankkaa agilitya, niin 6 vuotta on passeli ikä kuvata uudelleen, jottei kiusaa kipeää koiraa. Kaikkien näiden pähkäilyjen vuoksi varasin Lystille kuvausajan.

Selitin eläinlääkärille pohdintani ja kerroin, että koira venyttelee normaalisti, on kisoissa rimavarma, ei hidasta ennen hyppyjä ja hyppää ihan ok-tekniikalla. "Ihan" tulee siitä, että se ei laskeudu hypyltä kissamaisesti, koska sen etuosa on suorahko. Kisojen jälkeen se ei ole kipeä, jäykkä, äreä tms. Fysioterapiassa hoitamista löytyy vain lapaluiden seudusta. Välillä se hihnalenkillä peitsaa, kuten mielestäni kaikki isot koirat, mutta nostaa ravin helposti ja välillä ravaa kävelyvauhdissakin. Näiden perusteella hän piti isompia löydöksiä epätodennäköisinä.

Lysti painoi 22 kg. Sen silmänympäryksistä otettiin raapenäytteet sikaripunkin varalta. Sikaripunkkia sillä ei ole, joten vaiva menee edelleen allergiseksi. B12-vitamiinia piikitettiin. Eläinlääkärin vääntelyissä se jännitti, murisi ja vilautteli kulmureitaan, joten laitoin kuonokopan, mikä minulla on aina lääkärissä mukana. Jos tavallisesti tutkitaan, Lysti on ihan ok, mutta jos mitään tehdään enemmän, se protestoi.

Kuvat olivat siistit. Ristiselän muutos mennee lievimmäksi LTV1:ksi. Spondyloosia ei löytynyt mistään kohtaa, vaikka koira kuvattiin päästä hännänpäähän. Nikamavälit olivat tasaiset. 

Tässä kuvassa näkyy parhaiten muutos: ristiluun harjanne ei jatku nuolen kohdalla. Täältä Kennelliiton ohjeista löytyy vastaava kuva. 

Näillä näkymin Tikkisen ura ei katkeakaan. Doping-karenssia tuli (vain) viikko. Sanoin eläinlääkärille lähtiessäni: "Toiset käy psykoterapiassa. Minä eläinlääkärissä."

Kisoja

Olin Lystin kanssa lauantaina kisaamassa Johanna Nybergin radoilla, joita voin suositella kaikille. :) Talvi tuli, valtatie oli luminen, ihmiset ajoivat hiljaa eikä ohituspaikkoja ollut. Matkaan kului 20 min pidempään kuin normaalisti, minkä vuoksi olin perillä vasta puoli tuntia ennen starttia. Minit ja medit olivat jo menneet, maksien rata oli valmis ja pääsin suoraan rataantutustumiseen. Tuli siis vähän kiire. On inhottava mennä tutustumaan rataan, kun täytyy etsiä numerot. Onneksi Nybergin radat olivat loogisia muistaa, rataantutustumisaikaa oli runsaasti ja Lystin kanssa lähdettiin vasta noin 30. koirakkona.

Eka radalla oli mm. putki-A-erottelu, slalomin pätkää, putkiansa. Lysti ohjautui nätisti. Se otti kontaktit tarkasti. Jouduin sitä puomin lopussa jopa odottamaan. Keinulla se ei enää hätäillyt. Niinpä tultiin nollalla maaliin. Sijoitus oli 5., koiria noin 35.

Lysti lähti noin 10. viimeisenä. Kun palasin jäähdyttelystä, toinen rata olikin jo valmis ja taas juoksin rataantutustumiseen numeroita etsiskellen. Tästä radasta tuli kaoottinen. Lysti varasti lähdöstä ja koska ahnehdin nollaa, en palauttanut sitä. Pääsin jotenkin kyytiin mukaan. Slalomissa olin vähän hukassa. Puomin alastulolta se loikkasi, mikä ei ollut ihme, koska hallinta petti jo alussa. Pussin jälkeen varmistelin keppejä. Lopun kiemurat sentään suoritettiin yhtä matkaa. Epäilin virhemääräksi 5-10 pistettä. Eikä mitä, nolla tuli siltäkin radalta ja sijoitus oli 4. Näin saatiin tupla! Ihanaa!

Kolmannelle radalle Lysti ei varastanut. Se oli kuitenkin kuumempi ja käännökset valuivat. Yhdessä helpon oloisessa kohdassa luulin sen hakevan automaattisesti putkeen, en ohjannut kunnolla, vaan kiirehdin ohjaamaan hankalaa keppi-putki-erottelua. Lysti ohitti putken ja hyppäsi renkaan, joten hyl. Otettiin putki uusiksi ja Lysti osasi hienosti hankalan keppi-putki-kohdan. Siinä oli paljon elementtejä perjantain treenistä, hirmuinen säkä. Eli putkelta jatkettiin "nollalla"maaliin. Ei siitä kovin hyvä mieli jäänyt, ohjasin kaarrokset huonosti ja keskityin juoksemiseen, Lystiä en ottanut kunnolla mukaan.

Joka tapauksessa olin valtavan iloinen tuplanollasta ja nollatuloksista yleensäkin. Päivä väsytti ja nukahdin kotona iltauutisten aikaan.

***

Sunnuntaina heräsin pirteänä aamuneljältä. Tapoin aikaa reilu 2 tuntia ja lähdin Lykyn kanssa kisaamaan. Mennessä ajattelin, että tämän viikonlopun kruunaisi Lykyn nollaradat.

Ekalle agiradalle mennessä Lykky kuumui edellisten koirien suorituksista valtavasti. Se pysyi kuitenkin maassa, mutta oli lentoon lähdössä. Sanoin jollekin tuntemattomalle, että ihan kuin ratsastaisin dynamiittipötköllä. Seuruutin sen irrallaan lähtöön ja istutin paikalleen. Se istui nätisti. Ja olin, että hehheh, näin se on kuuliainen, tässä menee superkouluttaja. Alkusuora oli helppo: hyppy - rengas -kepit. Koira vinkaisi lähtöluvan saatuaan, hyppäsi renkaalta A:lle, minkä jälkeen putkeen ja A:lle uudelleen. Onneton jatkoin vielä keinulle, miltä varastettuaan käskin Lykyn maihin. Se lakosi nätisti. Sanoin tuomarille, että me ei tätä sohellusta enää jatketa ja seuruutin Lykyn maaliin. Hän hymyili ymmärtäväisesti ja tyytyi toteamaan: "Vauhtia piisaa." Teki mieli sanoa takaisin, "mutta hallintaa ei". Tämän jälkeen lampsin autolle enemmän kuin mietteliäänä ja leikin ajatuksissani erilaisilla vaihtoehdoilla alkaen koiran erilaisista kohtaloista lajin vaihtoon. Samalla olin varma seuraavan radan strategiasta: jos hurtta olisi yhtä liekeissä, maali kutsuisi heti.

Toka radalla se olikin erilainen. Olihan se edelleen kiihkeä, mutta nyt ohjattavissa. Alun neljän hypyn loivalta kiemurauralta lähetin sen kulmassa olleeseen u-putkeen, sieltä hypyn kautta seuraavaan u-putkeen, mistä hyppy ja A, minkä alastulolta se roiskaisi putkeen. Tästä oli kaksi hyppyä ja 90 asteen käännös puomille. En ehtinyt merkkaamaan käännöstä ja rytmitin vasta silloin, kun Lykky oli jo lukinnut eka putken. Sinne sujahti, joten hylkäännyimme. Jatkettiin puomilta, miltä hyppy, kepit, hyppy, putki ja loppusuora pituus ja hyppy. Ne meni suunnitellusti, kovavauhtisesti. Yhtään rimaa koira ei tiputtanut. Tältä radalta jäi jo melkein hyvä mieli.

***

Kisajärjestelyjä haluan kehua koko viikonlopulta. Sekä lauantain JAT:n kisoissa että sunnuntain LAU:n kisoissa aikataulu piti, radat olivat sujuvia ja kilpailukirjat sai heti lähtöjen jälkeen. Sunnuntaina LAU:n kisoissa toimihenkilö jopa tarjoutui ottamaan radan videolle, jonka tosin pyysin radan jälkeen hävittämään. Hän ymmärsi. :D Molemmissa kisoissa lähtö- ja maalialueet rauhoitettiin kivasti.

***

Mitäs nyt sitten? Treenit jatkuu. Tänä vuonna tuskin enää kisataan. Lauantain onnistumisen jälkeen luulin osaavani jotakin, mutta Lykky kaatoi sangollisen jäävettä niskaani. Hyvääkin löydän: viime aikoina treeneissä painotuksen alla olleet asiat toimivat: kontaktien ylösmenot, muuri ja pituus.

Vire vaan kohdalleen! Hehhee. Ohjasin hypyt taas hiljaa. Ehkä se oli virhe? En usko, koska nyt ei tullut hypyiltä virheitä ja varsinkin jälkimmäinen rata oli sujuva. Ehkä Lykyn olisi pitänyt saada enemmän liikuntaa perjantaina (jolloin treenasin Lystin) tai lauantaina (jolloin Lystin kisat "söivät" Lykyn liikuntaa)?

Kuin olisimme virtuaalisessa lautapelissä: "Palaa lähtöruutuun." Lykky vaan on niin makea, etten halua vieläkään luovuttaa. Järkevintä on luopua sen kanssa kuitenkin tavoitteista ja nauttia matkasta. Mistä tulee mieleeni yhden Harry Potter -elokuvan alku, missä kuski varoittaa matkustajia: "Voi tulla kuoppainen matka." Löysin videoklipin, elokuva on Harry Potter ja Azkabanin vanki.

Lystin vuoro

Tänään oli lomapäivä.

Pistin aamulla Lystiin siedätysliuosta 0.6 ml. En ole ehkä kertonut, että ampulloja on 3. Ensimmäinen on miedointa liuosta, toinen vahvempaa ja kolmas vahvinta. Meillä on nyt kakkospullo menossa. Pistosväli on tällä hetkellä 6 vrk. Jokaisesta pullosta otetaan useita pistoksia. Annos nousee vähitellen 1 ml:aan asti. Annoksen olisi pitänyt nousta 0.2 ml joka kerta, mutta pysähdyin 0.4 ml:aan, koska Lystiä kutitti mielestäni liikaa eka 0.4 ml:n satsi. Toisen jälkeen se oli oireeton. Aamuisen piikin jälkeen se on ollut myös normaali.

Vein Lystin hallille. Lykky sai huilata, koska treenasi eilen. Kivasti menee nyt epätahtiin nämä treenit. 

Harrin rataa treenattiin. Otin videolle. Ensimmäisessä treenataan keppejä. Toisella videolla mennään rataa. Kaksi seurakaveria sattui samaan aikaan hallille ja heiltä sainkin hyviä neuvoja varsinkin keppien suhteen. En Lystiä saanut sunnuntaina millään menemään tuota keppikulmaa ulkopuolelta ohjaten. Vika oli omassa linjassani, ahdistin sen suotta väärään väliin. Nyt se osaa, kun oma liikkeeni ei haittaa.

Lykyn ja Lystin ohjaus poikkeaa paljon toisistaan. Lykyn kanssa yritän tehdä itseni suurin piirtein näkymättömäksi ja kuulumattomaksi. Jos ohjaan Lystiä niin (olen kokeillut), se juoksee minne sattuu. Se tarvitsee jämäkän käskytyksen. ;) 

Video on hyvä treeniajan mittari. Treenattiin yhteensä 12 minuuttia. Aktiivista aikaa siitä on noin kolmasosa eli 4 minuuttia.

Ryhmätreenit

Olin Lykyn kanssa. Ennen kuin päästin sen radalle, hypnotisoin sen. Viskelin kongaa, kunnes koira rentoutui ja alaleuka rentoutui. Olisiko mennyt puoli minuuttia?

Harrin rataa jatkettiin. Päästiin esteelle numero 24, siinä Lykky jätti hyppäämättä takaakierto-päällejuoksussa. Kait jotenkin ohjaukseni hajosi. Mentiin loppu erikseen, vaikkei se ihan "virheestä alkuun" -ideologian mukaista ollutkaan. 

Palautteen mukaan Lykky on taitava ja lukee ohjausta herkästi. Hyppyjä en edelleenkään juuri käskytä. Ensimmäistä kertaa sain kuulla ohjaukseni näyttäneen rauhalliselta. (!) 

Ekalla kierroksella Lykky kesti hienosti lähetyksen kepeille ulkopuolelta ja kiertämiseni häntänsä takaa. Toisella kierroksella kokeilin kepeillä myös päällejuoksu-persjätön niin, että piti mennä koiraa vastaan. Ei Lykky häiriintynyt. Ei ollut edes vahinko - tätä otettiin kolmesti vähän varioiden ja koira oli erehtymätön.

Toisella kiekalla panostettiin myös kontakteihin sekä puomilla että A:lla. Vauhtia otin otettiin putkista tai hypyiltä. Ei se ihan sadalla prosentilla mennyt. Alastuloja pitää muistaa rauhoittaa, herkästi Lykky lähtee ennakoimaan. Kävi yksi jännäkin juttu. Kun käskytin A:lle ennen hyppyä "kii", Lykky pysähtyi ennen hyppyä eli aika jännästi se käskyn yleisti. Onneksi ei ottanut tavakseen!

Erikoishäiriönä yksi treenikaveri vingutti vinkulelua kentän laidalla. Lykky rekisteröi vingutuksen, muttei lähtenyt katsomaan äänilähdettä. Palkaksi annoin sille pitkästä aikaa oman vinkulelun. Oli tyytyväisen oloinen koira. :)

Agilitya

Kävin treenaamassa koirat agilityradalla, kun en viikolla ehdi kuitenkaan.

Lystin kanssa mentiin perjantaista Harrin rataa. Ensin harjoiteltiin aika takaperoista sulkukulmaa. Lysti ei osannut millään, jos lähetin ulkopuolelta. Eikä sitä vielä oppinut. Sisäpuolelta lähettämällä osasi heti.

Sitten mentiin rataa, millä oli myös kauhupuomi. Lysti olikin taitava. Se kesti hyvin kepeillä päällejuoksun ja persjätön. Noin vaan sain sen nollalla maaliin. Jotakin sellaista on yhteistyössä sen kanssa, mikä Lykyn kanssa on vielä hakusessa. Ja puomi? Ei ongelmaa. :)

Lykyn kanssa harjoittelin samaan sulkukulmaan kepeille lähettämisen. Nyt se onnistuikin heti. Lykky kesti myös takana kiertämiseni. Mielestäni testasin kepeillä myös päällejuoksu-persjätön, missä ei ollut nyt ongelmaa. Saatiin tehtyä rataa paljon pidemmälle kuin perjantain valmennuksessa. A:n ylösmenon jouduin otattamaan pari kertaa, koska Lykky ei täpännyt. Sitten alkoi osua. 

Lykylle oli nyt kolmas treeni 4 päivään, normaalisti treenataan 2 x viikossa. Minusta sen huomasi. Saa huilata alkuviikon.  

Lystin pesin kunnolla. Sen atooppinen iho tykkäisi paljon tiuhemmasta pesutahdista, mikä kolkuttaa omatuntoani jatkuvasti.

...

Olin unohtaa yhden tärkeän jutun, noin Lykyn vireen kannalta. Minusta se valmennuksissa nousee liikaa enkä voi siihen kunnolla puuttua. Totta kai siihen vaikuttaa oma vireenikin. Aikaa on muutama minuutti per koirakko enkä voi/halua(?) käyttää sitä esim. koiran viemiseksi autoon. Tänään purin taas perjantaisia juttuja. En laskenut Lykkyä halliin ennen kuin se oli tarpeeksi tyyni. Lisäksi muistuttelin luopumista hyvin modifioidulla vieheleikillä. Eli halliin pääsyn jälkeen heittelin kongaa ja kun Lykky lakkasi nytkimästä perään, annoin luvan. 

Jaksaa, jaksaa

Tänään oli Kataisen Harrin agilityvalmennusta. Olin Lykyllä. 

Radalla oli kepit hankalasti, joko niille lähetys kimurantti kulman tai u-putken takia tai puolta piti vaihtaa vielä hankalammin. Pääsi taas treenaamaan myös pakkovalsseja ja persjättöjä. 

Tällä kertaa mentiin Lykyn kanssa semmoisella systeemillä, että virheestä palattiin lähtöön. Sillä systeemillä sain "paineistettunakin" varmemman ja rennomman otteen ohjaukseen - just sitä, mitä Lykyn kanssa tarvitaankin. Tosin keppejä pysähdyttiin kerran treenaamaan. Olin jälleen mahdollisimman hiljaa. Alla on elävää kuvaa. 

Ryhmätreenit

Lysti melkein pääsi ryhmätreeneihin, mutta koska raapimansa vasen silmänalus on vasta umpeutunut, säästin sitä vielä. Viime kesästä sen allergiaoireet ovat alkaneet näkyä myös silmien ympärillä paksuuntuneena ja atooppisen näköisenä ihona. Tossuja ei ole ollut kolmeen päivään eikä se kalua tassujaan, joten toiveita on. Kop-kop-kop.

Otin siis Lykyn ryhmätreeniin. Olisin mieluusti sitä säästellyt huomisen Harrin koulutuksen vuoksi, mutta koska rata oli niin houkutteleva, lähdin treeniin. Radalla oli paljon leijeröintipaikkoja. Tarkoittaa sitä, että puomi oli keskellä, puomin päässä u-putki. Puomin molemmilla puolin oli hyppyjä, joita kuului tai sai ohjata puomin toiselta puolelta. Lykky ohjautui näin ongelmitta. 

Radalla oli käännökset okserilta ja pituudelta, mitkä myös sujuivat ongelmitta. Lisäksi radalla oli muuri ja rengas, mitkä onnistuivat hyvin, vaikka muurin ohjasin puomin toiselta puolelta ja vielä jarrutin ennen muuria. 

Oli radalla puomi-putki-erottelukin. Ekalla kerralla Lykky ei täpännyt ylösmenoa, mutta itsekin mokasin. Seisoin ja kiihdytin just väärässä kohtaa. Kun juoksin tasaisesti, Lykky täppäsi nätisti.

Toisen pituushypyn jälkeen linja ohjautui helposti putken väärään päähän. Takana leikkaamiseen Lykky reagoi välittömästi ja sain sen vaivattomasti oikeaan putken päähän.

Kruununa oli 4 hypyn loppusuora, jolla juoksin täysillä Lykyn edessä-vierellä-takana. Koira hyppi nätisti maaliin saakka. 

Jatkoin hiljaista linjaa ohjaamisessani, tarpeellisissa paikoissa käskytin. Lysky ei kertaakaan kolautellut rimoja tai muurin kalikoita. Jäi tosi hyvä mieli.