Eka rata oli agilityrata, minkä alku oli haastava. Toinen hyppy oli pituus, miltä oli n. 60 asteen käännös keinulle, miltä 45 asteen käännös renkaalle, minkä jälkeen takaakiertohyppy. Moni hyllytti tässä kohtaa, koska eivät ehtineet ohjata takaakiertoon. Tätä kohtaa mietin tosissani, koska Lysti lähtee keinulta yleensä sukkelaan. Toisaalta se on kestänyt sillä viime aikoina treeneissä.
Tein kaksi suunnitelmaa. Ensinnäkin ohjasin keinun oikealta puolelta. Jos Lysti pysyy keinulla, juoksen vauhdilla ja linjaan ja työnnän sen vasemman siivekkeen taakse. Jos ei pysy, yritän kääntää sen renkaan jälkeen valssilla ja pyöräyttää oikeanpuoleisen siivekkeen kautta takaakiertoon.
Lysti kummasteli ennen lähtöä ulkohuussia, sitten palkintoja, pöytäliinoja ja metalliaitoja. Se näytti siltä aralta koiralta, miltä joskus muinoin. Lähtöön se istui epävarmasti, mutta pysyi tarpeeksi. Keinulla se yllätti, pysähtyi siihen hyvin. Sain etumatkaa renkaalle ja linjattua juoksuni niin, että takaakierto oli vaivaton. Sen jälkeen hypättiin pari hyppyä slalomina, joiden jälkeen tein persjätön ja ohjasin A:lle. A:n alastuloa Lysti ei ottanut. Olin itse ottanut sivuttaisetäisyyttä, koska koira kuului ohjata sivulle u-putkeen. Putken jälkeen oli okseri ja kepit, joilla leikkasin takana. Kepeiltä käänsin Lystin valssilla u-putken väärään päähän. Sieltä hyppy - päällejuoksu - suoraan putkeen - pakkovalssin tapaisella hyppy ja puomille. Ja tämä oli taas hieno. Lysti otti ylösmenon, kuten olen sille opettanut viime aikoina. Alastulo myös hyvä. Siitä muuri ja putkeen, miltä vielä yksi hyppy ja maaliin. 5 vp siis ja koira hyvän tuntuinen. A:lla olisi varmaan pitänyt reagoida toisin, mutta en nyt reagoinut.
Pihalla Lysti piteli takajalkaansa ilmassa. Arvasin jo, mikä siinä on. Autolla huuhtelin tassun ja sieltä löytyi noin sentin halkaisijaltaan oleva verestävä ihopuutos. Kävin sanomassa koetoimitsijalle, että meidän pitää keskeyttää kisa ja josko hän tulisi katsomaan tassun, jotta saadaan rahat takaisin, koska eläinlääkärille koiraa en sen takia vie. Seuraava vaihe oli tragikoominen. Otin Lystin autosta uudelleen. Sen tassut oli ihan kivituhkassa ja sorassa. Huuhdoin aluksi väärää takatassua. Sitten vaihdoin tassua. Vettä oli enää liraus jäljellä, jolla sain vähän vammakohtaa näkyviin. Niin vähän, että hentoa punoitusta saattoi juuri erottaa harmaakuorrutteisesta tassusta 2 millin alueella. Koetoimitsija kuitenkin uskoi, että vamma on oikeasti isompi ja koira linkuttaa eikä sitä ole syytä revityttää kisoissa, joten siinä ei ollut ongelmaa.
Sitten ajettiin kotiin. Päivän hyvät: keinu, puomi ja yleistuntuma. Huonot: A:n alastulo ja tassu.
Tein kaksi suunnitelmaa. Ensinnäkin ohjasin keinun oikealta puolelta. Jos Lysti pysyy keinulla, juoksen vauhdilla ja linjaan ja työnnän sen vasemman siivekkeen taakse. Jos ei pysy, yritän kääntää sen renkaan jälkeen valssilla ja pyöräyttää oikeanpuoleisen siivekkeen kautta takaakiertoon.
 |
| Käsitykseni Wala-Bruinin agilityradan alusta. |
Lysti kummasteli ennen lähtöä ulkohuussia, sitten palkintoja, pöytäliinoja ja metalliaitoja. Se näytti siltä aralta koiralta, miltä joskus muinoin. Lähtöön se istui epävarmasti, mutta pysyi tarpeeksi. Keinulla se yllätti, pysähtyi siihen hyvin. Sain etumatkaa renkaalle ja linjattua juoksuni niin, että takaakierto oli vaivaton. Sen jälkeen hypättiin pari hyppyä slalomina, joiden jälkeen tein persjätön ja ohjasin A:lle. A:n alastuloa Lysti ei ottanut. Olin itse ottanut sivuttaisetäisyyttä, koska koira kuului ohjata sivulle u-putkeen. Putken jälkeen oli okseri ja kepit, joilla leikkasin takana. Kepeiltä käänsin Lystin valssilla u-putken väärään päähän. Sieltä hyppy - päällejuoksu - suoraan putkeen - pakkovalssin tapaisella hyppy ja puomille. Ja tämä oli taas hieno. Lysti otti ylösmenon, kuten olen sille opettanut viime aikoina. Alastulo myös hyvä. Siitä muuri ja putkeen, miltä vielä yksi hyppy ja maaliin. 5 vp siis ja koira hyvän tuntuinen. A:lla olisi varmaan pitänyt reagoida toisin, mutta en nyt reagoinut.
Pihalla Lysti piteli takajalkaansa ilmassa. Arvasin jo, mikä siinä on. Autolla huuhtelin tassun ja sieltä löytyi noin sentin halkaisijaltaan oleva verestävä ihopuutos. Kävin sanomassa koetoimitsijalle, että meidän pitää keskeyttää kisa ja josko hän tulisi katsomaan tassun, jotta saadaan rahat takaisin, koska eläinlääkärille koiraa en sen takia vie. Seuraava vaihe oli tragikoominen. Otin Lystin autosta uudelleen. Sen tassut oli ihan kivituhkassa ja sorassa. Huuhdoin aluksi väärää takatassua. Sitten vaihdoin tassua. Vettä oli enää liraus jäljellä, jolla sain vähän vammakohtaa näkyviin. Niin vähän, että hentoa punoitusta saattoi juuri erottaa harmaakuorrutteisesta tassusta 2 millin alueella. Koetoimitsija kuitenkin uskoi, että vamma on oikeasti isompi ja koira linkuttaa eikä sitä ole syytä revityttää kisoissa, joten siinä ei ollut ongelmaa.
Sitten ajettiin kotiin. Päivän hyvät: keinu, puomi ja yleistuntuma. Huonot: A:n alastulo ja tassu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti