Lumi on miltei sulanut ja joka paikka on loskassa. En ottanut Lystin parantuneita tassuja sohjoon hautumaan, joten lähdin Lykyn kanssa ryhmätreeniin. Rata oli Harrin tuttu rata.
Eka kierroksella menin puomia yhden hypyn takaa naksun kanssa nakkipalkalla. Ensin vedättämättä, sitten edellä juosten. Hyvin Lykky osuu.
Sitten tein radan alkua ja harjoittelin tiukkaa poispäinkääntöä. Siinä kannattaa lähteä juoksemaan heti, kun koira lukitsee hypyn. Pystyhyppyjä treenasin myös. Näissä kannattaa rytmittää/odottaa sen verran, että Lykky reagoi.
Toisella kierroksella harjoiteltiin merkkausta ja viskileikkausta/backlappia. Se alkoi sujua. Kepit mentiin kahdesti. Palkkailin hyppyjen jälkeen. Olen palkannut aivan liikaa putkien jälkeen. Palkka on liian helppo kaivaa esiin silloin, kun koira on putkessa.
Lopuksi teetin muurilla hyppytekniikkaa, noin 8 toistoa. Ekalla Lykky hipaisi muuria, sitten loikki puhtaasti, vaikka häiriköin kuinka paljon.
Hiljaisuussysteemi jatkuu. Siitä oli sattumalta tuoreessa Cleanrunissa juttua, joten minussa on vähän ennustajan vikaa tai tällä blogilla on korkea-arvoisia kansainvälisiä lukijoita. ;) Lykky näyttää hyötyvän, jos sanon ääneen putket, kontaktit ja pujottelun. Muuten vilkaisee, minne pitäisi mennä. Hypyt ei käskyjä tartte. Minusta on hauskaa se hiljainen ähinä, millä mennään. Aiemmin en ole sitä kuullut.
Temppulinjaa on jatkettu. Lysti muistaa vaivatta, miten jalkojeni välistä pujotellaan. Lykky lakoaa pedilleen käskyllä "peti".
Lopuksi vielä oksennustarinoita vol. 108. Eilen olin lähdössä pilatekseen (ensimmäinen harrastus kuuteen vuoteen, mihin ei oteta koiraa, jos tanssia ei lasketa). Juuri, kun olin astumassa ovesta, alkoi Lysti kurnuttaa (jokainen koiranomistaja tunnistaa äänen) maha pesurumpuna pumpaten ja pian oksensikin sängylleni (tämä on aina yhtä ihanaa) narulelun palan. Saman palasen, minkä nielaisi ryhmätreenissä kaksi viikkoa sitten. Olin jo unohtanut koko episodin. Ihmettelinkin, kun sitä yhtenä yönä närästi. Oksennettu narulelu oli 8 cm pitkä ja 3 cm halkaisijaltaan. Kun ihailin oksennusta helpotuksen huokauksesta hengittäen, vältettyä suolitukosleikkausta huojentuneena miettien, Lysti rouskaisi lelua kahdesti ja nielaisi sen uudelleen. En voinut jättää siihen. Ajattelin, että nyt lelupala mahtuu suoleen, kun on kahdella puraisulla pienennetty. Nieletin Lystillä pari teelusikkaa suolaa ja kohta se oksensi narulelun uudelleen. Nyt olin tarkkana ja sain muikean hajuisen lelun vietyä roskikseen. Sitten vauhdilla juoksin autoon ja kurvailin pilatekseen, jonne ehdin just tunnin alettua. Olin niin tohkeissani, että kajautin koko ryhmälle: "Anteeksi, että myöhästyin. Koirani oksensi matolle (tajusin livauttaa valkean valheen ja vaihtaa sängyn vähemmän iljetystä herättävään mattoon) juuri lähtiessä." Puolet porukasta naurahti (selvästi koiraihmisiä), puolet katsoi vaivautuneena. Yksi vaivautuneen näköinen ihminen, joka valitettavasti oli vieressäni, siirsi jumppa-alustaa puoli metriä kauemmas. Meinasin kailottaa, että "pesin kyllä käteni", mutta muistin (mikä aiemmin unohtui), että vaikeneminen on kultaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti