Ankeuttaja on yöllä käynyt imemässä minusta pois kaiken hyvän hengen. On ollut ankea, harmaa ja loskainen päivä.
Lykky sai huilata agilitysta, joten Lysti lähti matkaan. Jatkoimme puomiprojektia. Lysti ei pettänyt. Heti halliin päästyään se juoksi puomille ja täppäsi ylösmenon oikeaan kohtaan. Kaivoin vauhdilla taskustani ruokapalkkaa. Näitä toistoja tehtiin puomin eri päissä, A:lla ja keinulla. Hyvin Lysti hoksasi ja innokkaasi tähtäsi oikeaan kohtaan loiskauttaen miltei myyrähypyn korvat uteliaassa hörössä. Se jatkoi samoin, vaikka otatin vauhtia putken kautta tai olin vähän edempänä. Lisäsin jo käskynkin "kii", saman minkä Lykylle.
Toisena juttuna vahvistin itsenäistä keinua. Lysti pystyi yhä olemaan keinun alastulolla yksin, vaikka kävin kauempana tai juoksin jo suoraan viereltä ohi. Palkkasin sitä alastulolle ja kehuin kovasti urheuttaan.
Eilisten Marjan neuvojen innoittamana kokeilin valsseja niin, että oikeasti lähdin ajoissa kohti seuraavia koukeroita ja kas - Lysti teki pieniä teitä ja itsestäni meno tuntui sujuvalta. Pystyin vedättämään koko ajan edellä enkä seisonut yhdessä kohtaa miksei se käänny.
Lysti rapsuttaa itseään edelleen muutaman kerran vuorokaudessa. Enemmän kuin ennen siedätyshoidon aloitusta, mutta huomattavasti vähemmän kuin kutinavaiheessa. Huomenna annan sille taas isomman satsin ainetta. Kampasin sen läpikotaisin harvalla kammalla, jossa on pyöristetyt ja aika paksut piikkien päät ja pyörivät piikit. Ainakin omalle iholle kosketus tuntuu miellyttävälle. Lysti irvisteli ilosta, kuten aina, kun sitä huolletaan.
 |
| Symppis syyskuussa 2011 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti