Agilitypalstoilla on käyty keskustelua, paljonko agilityn harrastaminen maksaa. En ole laskenut. Mutta aloin miettiä ihan mielenkiinnosta, paljonko olen koirien kanssa matkustellut agilityn ja tokon vuoksi. Lystin kanssa on kisattu 201 starttia, Lykyn kanssa noin 70. Samoissa kisoissa on menty yleensä 2-3 starttia. Jos 270 jakaa 2,5:llä, tulee 108 kisareissua. Tokokisoja on vain 14 kpl.
Lystin kanssa olen matkustanut enemmän. Ihan siksi, että se on ollut ensimmäinen agilitykoirani, jolloin kisaamisessa ja matkustamisessa on ollut uutuuden viehätystä. Alkuvuosina selkäni oli kunnossa, joten saatoin ajella kauas. Mitä sitä lauantaina olisi muutakaan tehnyt, kun istunut autossa 6 tuntia ja käyskennellyt lopun aikaa kisapaikalla? Nykyisin kisamatkat ovat maltillisempia. Onneksi asumme Itä-Suomen länsiosissa, mistä ei ole kamala matka kaikkialle. Toisaalta olisi kätevää asua vähän etelämpänä, jolloin lämpimät hallit olisivat tunnin ajomatkan sisällä.
Missäs sitä on kuljeskeltu? Lysti kaipasi alkuun totuttelua uusiin ympäristöihin, joten käytiin Lempäälässä (270 km per sivu) treenaamassa ja möllikisoissa *KLIK*. Siellä onneksi asui sisko, joten ihan päiväseltään ei piipahdettu.
 |
| Lysti voitti möllikisat 30.1.2010. |
Kirkkonummella (270 km) on kisattu kerran huvikseen päiväseltään, tavattu samalla ystävää - ja toisen kerran kisattu SM-kisoissa. Tampereella (260 km) on kisattu kerran kakkosissa ja viime kesänä SM-kisoissa. Lystin kanssa saatiin eka 0-tulos Muaningalla (220 km). Toko-kisoissa kävimme epäonnistumassa Lystin kanssa Valkeakoskella (240 km). Lysti säikähti tuulenpuuskasta ilmaan noussutta toimitsijatelttaa. Hämeenlinnassa (210 km) keskeytin tokokokeen, koska Lysti pelkäsi kaukaa kuulunutta ammuntaa. Viitasaarella (200 km) saatiin ykköstulos. Vasta ilmoittautumisen jälkeen minulle selvisi, että kyseessä oli yökoe, joten palasimme vasta aamuyöstä kotiin. Paluumatkalla juoksi hirvi auton edestä.
Porvoossa (220 km) on kisattu kerran, sinne ajoi yllättävän pitkään. Helsingissä ja Vantaalla (230 km) on vierailtu useampia kertoja. Siellä ei onnistuta ikinä. En muista, että olisi tuotu nollaa kertaakaan kotiin. Eipäs, ollaan me yksi nolla siellä saatu. Ehkä pitkä matka tuo paineita saada merkintöjä kisakirjaan tai päivästä tulee muutenkin liian raskas? Sellaisilla reissuilla pitäisi panostaa omaankin ruokahuoltoon.
 |
Purinalla 31.3.2013. Nuo farkut olivat ajan saatossa pehmentyneet
joustaviksi.
|
Janakkalan hiekkakuopilla (210 km) on juoksenneltu kovassa helteessä. Sinne(kin) matkustaminen kestää yllättävän pitkään. Loppumatkan tiet ovat pieniä ja mutkaisia, sinänsä kauniissa hämäläisissä maisemissa. Ei onnistuttu sielläkään. Sen verran magia vaikuttaa tähän lajiin, että kauemmas en lähde toista kertaa epäonnistumaan.
Hyvinkäällä tokoiltiin kerran, ilman ykköstulosta. Sinne on virallisesti 206 km, mutta paluumatkalla kertyi mittariin 300 km, kun käännyin jossakin risteyksessä väärän suuntaan. Onnistuneen reissun jälkeen matka olisi edes tuntunut lyhyemmältä.
Kotkaan ja Haminaan (160 km) on reissattu useita kertoja, saman matkan päässä sijaitsevalle Imatralle kerran. Imatran maneesikisoissa oli molemmat koirat matkassa eikä sieltäkään nollaa rapsahtanut, mutta Lykky taisi saada ekan agilitypalkintonsa. Paluumatkalla oli tosi pimeää. Pitkän päivän jälkeen ajattelin touhun olevan hullua, kuten se varmasti ajoittain onkin.
Valoisassa on ihan eri fiilis ajella.
Loput ovatkin täkäläisittäin lähiseudun kisoja eli alle 150 km:n päässä: Laukaa, Nastola, Lahti, Lappeenranta, Jyväskylä, Varkaus, Pieksämäki, Kouvola, Rantasalmi, Orimattila, Kerimäki ja Heinola.
 |
| Paluumatkalla Imatralta |
 |
| Kotkasta kotiin |
 |
| "Maliraat" on yksi suosikkikuvaajistani. Tämä kuva on VAU:n kisoista Nastolasta vuodelta 2010. Meillä kävi kisoissa hirmuinen tuuri. Ukkosmyrsky laantui juuri ennen Lystin ja minun starttia. Lysti oli sitä säikkynyt niin, että oli kaivautunut autossa istuimeni alle. Se murisi, kun kaivoin sitä pois sieltä. Ulkona se rentoutui, kun huomasi ukkosen lakanneen. Saatiin toinen ykkösten nousunolla. Palkinnot olivat erinomaiset. Niitä sai valita eri pisteistä. En sen koommin ole törmännyt vastaaviin. |
On treenaaminenkin kuljettanut. Ihan alkuvaiheessa kävin Lystin kanssa lähikunnissa totuttelemassa eri halleihin ja esteisiin. Pieksämäellä käytiin usein treenaamassa ja tokokokeissa. Kana-areenalla (190 km) kouluttauduimme Lystin kanssa Jänesniemen Elinan opissa. Se oli eka kosketus agilityn ammattilaiseen ja silloin minulle alkoi valjeta, mistä lajissa voi olla kyse. Lempäälän käynnin jo mainitsin. ACE:lle (160 km) matkustettiin tiheimmillään viikoittain. Niinun hallilla (260 km) on treenattu muutaman kerran. Yleensä tuolloin otin töistä vapaapäivän, yövyimme hotellissa ja kisasimme samalla reissulla.
Kotkassa on käyty kerran koulutuksessa. Kouvolassa treenasimme yhteen aikaan 1-2 kertaa viikossa ihan keskenämme. Siellä tutustuin Mariaan, jolla olen sittemmin käynyt Kouvolan lähistöllä. Kouvolassa olemme käyneet 4 eri agilitykouluttajalla. Jyväskylään olemme matkustaneet joskus agilitykoulutukseen. Varkaudessa on opeteltu hyppytekniikkaa Lykyn kanssa ja siellä pidettiin koetoimitsija- ja ratamestarikurssin yhdet osat.
Nykyisin treenimatkat ovat vähentyneet. Seuramme lämpimään halliin on helpompi houkutella ulkopuolisia kouluttajia.
Jännää, miten näitä ynnätessä tuli mieleen sellaisia tapahtumia, jotka luulin jo unohtaneeni. Ilman koiria moni pikkupaikkakunta olisi jäänyt vieraaksi. Koiran tai koirien kanssa matkustaminen yhdistää. Jossakin kaukana tuntuu hyvältä ja turvalliselta, kun kaverina on oma koira. "Ota sinä tästä lihan keitinlientä. Minä juon samalla mustikkapiimää. Kävellään sitten lisää. Onkos täällä autohäkissä sopivan lämmintä?"
6 kommenttia:
Ihan sama kokemus minulla! Monta sellaista paikkakuntaa on tullut tutu(mma)ksi, joilla on pidetty toko-kokeita. Olen tämän myötä ihan alkanut kiinnostua kotimaanmatkailusta. Kalliiksihan tämä koiraharrastus valitettavasti tulee, vaikka kovasti toivoisin menestyksen olevan kiinni muista asioista kuin rahasta.
Kotimaanmatkailijoista varmaan puolet on koiraharrastajia. :D
Lohdutan aina itseäni sillä, että hevonen ja sillä kilpaileminen se vasta kalliiksi tulisi.
Minä olen kyllä laiska lähtemään, varsinkin yksin. Vaikka juurihan tuli käytyä Lappeenrannassa (240 km/siivu) 40 sekunnin tähden. Treenaamassa käydään joskus Kuopiossa ja Kuopion takana (meiltä katsottuna) 150 km suuntaansa. Joensuusta katsottuna kaikki on aika kaukana. Yllättävän hyvin tännekin saadaan kouluttajia, vaikka matka on pitkä ja halli kylmä.
Matkat ja koulutukset ovat pikkuperunoita siihen verrattuna, että koirien takia on omakotitalo pihoineen ja toinen auto takakontteineen ja nelivetoineen koiramatkoja varten.
Vaikka mieluummin lähden porukassa, on myös tosi kivaa laatuaikaa olla vaikka Viirun kanssa kaksistaan reissussa. Koirat ovat hyvää matkaseuraa :)
Nyt syksyllä oli jossain lehdessä juttua, kuinka paljon keskiverto koira maksaa vuodessa, jos en väärin muista, niin summa oli jotakin 300e/vuosi, tuohon summaan saatiin mukaan ruoat, eläinlääkärikäynnit, KAIKKI!
Olin aivan järkyttynyt, miten joku voi päästä koiranpidossa noin halvalla. Itse en todellakaan halua laskea koiralle hintaa, koska summa on varmasti sen verran iso että siitä vain järkyttyy :D Koira kun on mulle se rakas ystävä ja kisakaveri. Koiran ylläpito vuodessa ylittää nuo keskiarvot huimasti. Suurin ero tosin varmasti on se, että tuollainen perus Turre ei ehkä harrasta mitään ja sille ostetaan marketista ruokaa ja eläinlääkäriin mennään vain jos pakko.
Me kisataan tällä hetkellä todella harvoin, ja kisoihin ei mennä kauas. Suomessa pisin kisamatka ollut varmaankin vajaa 200km/suunta. Pyrin pysymään 150km päässä kotoa ja se onnistuukin melko hyvin kun täällä on paljon kisoja ja kokeita. Mutta silti, treeneihin, kisoihin, koiran ruokaan, vakuutuksiin, fyssareihin ym. ym. menee aika siivu rahaa. Mutta vaikka harrastus kallista onkin, niin en sitä mihinkään vaihtaisi.
Ja täytyy vielä lisätä, että teillä on kyllä aika huikeat kisamatkat. Tosin olen todennut aikaisemminkin, että me täällä etelä-suomessa ollaan laiskoja liikkumaan, muualla Suomessa ihmiset liikkuu treeneihin ja kisoihin paljon pidempiä matkoja. Nostan kyllä teille hattua kun ajelette tuollaisia matkoja.
Pk-seudun etuihin kuuluu tosiaan se, ettei tarvitse kisojen perässä ajella satoja kilometrejä. Itse tykkään ajella ja ajan mielelläni, mutta näillä bensan hinnoilla tulee kyllä valittua ne lähikisat, kun mikään pakko ei ole kauas kuitenkaan lähteä :)
En ole koskaan uskaltanut laskea koirille ja niiden harrastuksille hintaa, mutta kyllä niihin paljon uppoaa. Etenkin sellaisina vuosina, kun joutuu käymään vähän eläinlääkärissä..
Kiitos kaikille kommenteista. Vastailen vähän.
Meillä ed. hallin pienuus vaikutti myös siihen, että sisäkoulutuksia ei talvisin pystytty pitämään. Täysimittaisella onnistuu jo paljon paremmin, vaikka olisi kylmäkin.
Mietin tuota kirjoittaessani myös omakotitaloa ja farmariautoa, mitkä tulee siinä koirien sivussa. Enkä tosiaan ymmärrä 300 e/vuosi kuluja! Lystillä on tänä vuonna mennyt pelkästään eläinlääkäriin yli tuhat euroa, mutta ehkä joku peruskoiranomistaja ei koiransa allergiaa hoitaisi tai diagnosoisi. Vakuutus maksaa onneksi 75 % takaisin.
Mietin myös, että enhän laske pojankaan aiheuttamia kuluja ja samalla tavalla suhtaudun koiriinkin. Ne ovat perheenjäseniä ja lisäävät elämänlaatua niin paljon, että sitä ei rahassa voi mitata.
Kisamatkoista vielä. Katsoin, että Hgistä on esim. Turkuun 160 km. Se on meille sellainen peruskisamatka. Helsingistä Lahteen on 105 km. Se olisi jo naapurissa. :) Täällä vaan tietkään eivät ole moottoriteitä, joten aikaa saa varata vähän enemmän.
Koirat on oikeasti hyvää matkaseuraa. Aina heiluu häntä ja ruoka maistuu, kun ottaa autosta pois. Eikä tartte neuvotella, minne mennään. :D
Lähetä kommentti