Aamulla aikaisin jatkettiin eilisestä. Illalla olin jo tuumannut, että jos Lysti oikeasti alkaa puomia pelätä, en sitä enää siedätä. Jääkööt eläkkeelle koko lajista, koska ei urheilusta enää tassujenkaan takia mitään tule.
Lysti ei pettänyt. Se ei ollut yön aikana unohtanut puomipelkoaan. Se pelkäsi sitä ylösmenoa, jolla ei edes käynyt mitään. Vonkui etujalat ylösmenolla "en pysty". Keinulla se onneksi liikkui yhtä luottavaisesti kuin eilen. Lopulta vietin noston (lelupalkka), toistojen ja kehujen avulla se pystyi juoksemaan puomin myös pelottavasta suunnasta. Ilme oli jo melko oikea, mutta himpun varovainen edelleen, ikään kuin joka kerta kokeili etutassuillaan "kestääkö tämä varmasti?". Kaveri näki Lykyn ongelmat. Todettiin, kuinka turkin sisällä tulee aina olemaan sama, varovainen Lysti.
Sitten seurasin agilityvalmennusta.
Lykyn kanssa ehdin vielä nauttimaan valoisasta ajasta ja kävimme pitkällä metsälenkillä. Se muisti hyvin, kuinka vapaana kuljetaan kuulolla. Osan matkasta pidin sitä takanani, jotta enimmäkseen hallilla käytettyyn "taakse"-käskyyn liittyisi rento mielentila. Tavoitin välillämme yhteenkuuluvuuden tunteen. Lyskyn kanssa sitä osaa arvostaa. :) Paluumatkalla kokeilin, uskoisiko se nimeä "Lykke". Uskoisi.
Kirjoitin loppukesästä Belgianpaimenkoirat-lehteen Lystistä valioesittelyn. Lehdessä on oma palstansa valioita varten. Lehti tuli pari viikkoa sitten, sillä koko juttu palasi mieleeni. Lähetin julkaistavaksi alla olevan valokuvan. Pojan kanssa tuumattiin, että Lysti on siinä sopivan ylpeän ja varman näköinen. Alla on teksti.
Mitä kirjoittaisin tähän Lystistä?
Koirasta, joka on opettanut minulle arkuudesta, ystävyydestä, luottamuksesta, elekielestä sekä vireen ja hallinnan merkityksestä. Hopearinnasta, jonka kanssa on yhdessä opeteltu agilitya alkeista saakka. Kisakaverista, joka lopulta on alkanut edetä radalla röyhkeästi ja katsoa maalissa hymyillen: "Enkö ollutkin hyvä?" Kolmiokorvasta, jonka kanssa saan nykyisin usein nauttia yhteistyöstä ja kokea upeita hetkiä, kun kaikki osuu kohdalleen. Uskollisesta ystävästä, joka tarvittaessa tulee istumaan viereeni varmana kuin kallio.
Lysti ei pettänyt. Se ei ollut yön aikana unohtanut puomipelkoaan. Se pelkäsi sitä ylösmenoa, jolla ei edes käynyt mitään. Vonkui etujalat ylösmenolla "en pysty". Keinulla se onneksi liikkui yhtä luottavaisesti kuin eilen. Lopulta vietin noston (lelupalkka), toistojen ja kehujen avulla se pystyi juoksemaan puomin myös pelottavasta suunnasta. Ilme oli jo melko oikea, mutta himpun varovainen edelleen, ikään kuin joka kerta kokeili etutassuillaan "kestääkö tämä varmasti?". Kaveri näki Lykyn ongelmat. Todettiin, kuinka turkin sisällä tulee aina olemaan sama, varovainen Lysti.
Sitten seurasin agilityvalmennusta.
Lykyn kanssa ehdin vielä nauttimaan valoisasta ajasta ja kävimme pitkällä metsälenkillä. Se muisti hyvin, kuinka vapaana kuljetaan kuulolla. Osan matkasta pidin sitä takanani, jotta enimmäkseen hallilla käytettyyn "taakse"-käskyyn liittyisi rento mielentila. Tavoitin välillämme yhteenkuuluvuuden tunteen. Lyskyn kanssa sitä osaa arvostaa. :) Paluumatkalla kokeilin, uskoisiko se nimeä "Lykke". Uskoisi.
Kirjoitin loppukesästä Belgianpaimenkoirat-lehteen Lystistä valioesittelyn. Lehdessä on oma palstansa valioita varten. Lehti tuli pari viikkoa sitten, sillä koko juttu palasi mieleeni. Lähetin julkaistavaksi alla olevan valokuvan. Pojan kanssa tuumattiin, että Lysti on siinä sopivan ylpeän ja varman näköinen. Alla on teksti.
Mitä kirjoittaisin tähän Lystistä?
Koirasta, joka on opettanut minulle arkuudesta, ystävyydestä, luottamuksesta, elekielestä sekä vireen ja hallinnan merkityksestä. Hopearinnasta, jonka kanssa on yhdessä opeteltu agilitya alkeista saakka. Kisakaverista, joka lopulta on alkanut edetä radalla röyhkeästi ja katsoa maalissa hymyillen: "Enkö ollutkin hyvä?" Kolmiokorvasta, jonka kanssa saan nykyisin usein nauttia yhteistyöstä ja kokea upeita hetkiä, kun kaikki osuu kohdalleen. Uskollisesta ystävästä, joka tarvittaessa tulee istumaan viereeni varmana kuin kallio.
Paljon on mielessäni, paljon jää kirjoittamatta. Kyllä sinä Lysti sen silityksissäni tunnet. Onnea, rakas Mössykkäin.
Kiitän kaikkia meitä kannustaneita ja opettaneita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti