Lystin puomi ja muita juttuja

Kuluvana vuonna on tehty Lystin kanssa monta puomin ylösmenon virhettä. Aluksi ajattelin, että tassu ei osu sattumalta, mutta lopulta oli myönnettävä karmea totuus: tuuri oli loppunut. Olen odottanut, että Lysti kuntoutuisi treenikelpoiseksi. Toukokuusta lokakuulle ei juurikaan olla treenattu. Tänään oli vihdoin Se Päivä. 

Aloitin saman puomiprojektin kuin Lykyn kanssa. Lysti tarvitsee yleensä aika vähän toistoja. Se myös arvostaa ruuan vähintään yhtä korkealle kuin lelun, joten on hyvä naksuteltava. Varsinkin, kun se ei enää pelkää naksutinta. Tehtiin nyt puomin ylösmenoa aluksi yksinään, sitten jopa putken kautta ja minusta Lysti näytti hoksanneen jujun. Jatkamme tästä.

Sitten tehtiin Harrin rataa. Lysti teki nollaa, paitsi yhdessä valssissa haparoin, kun hyppy oli eri kohdassa kuin luulin. Japanilainen onnistui, kun sitä rohkenin yrittää. Havainto: Lystiinkin tepsii persjätöllä ansaputken ohitus. Marja sattui katsomaan ja opasti tekemään valssit aikaisemmin. Valssit ovat murheenkryynini, ohjaan ne myöhässä ja valuen.

Tapahtui myös ihme, toistamiseen tänä syksynä! Lysti ei tarvinnut minua vierelleen keinulla, vaan saatoin jatkaa seuraavan putken vierelle ja se pystyi olemaan 2on2offissa alastulolla ja vielä reippaan näköisenä. :) Lykyn jäljiltä Lysti tuntui yllättävän kevyeltä ohjattavalta. Se juoksee ja hyppii kuin kevyt pumpuli.

Lopuksi käytiin jäähdyttelemässä metsälenkillä toisten lämmitellessä. Oli kivaa.

Kotona Lysti sai niskaansa 0.6 ml siedätyslientä eli saman määrän, minkä jälkeen viimeksi tuli kutitusreaktio. Ei se ainakaan vielä oireile. Toivon kovasti, että siedätysohjelmassa päästäisiin eteenpäin. Nyt on apuna antihistamiini, joka ei kirjallisuuden mukaan auta kaikille, mutta jospa Lystille auttaisi. Yhtenä kesänä kokeilin sitä tassuihin, mutta niihin sillä ei ollut  mitään tehoa.

Olin aamulla ajatellut, että käyn Lykyn kanssa tekemässä kunnon jäljen. Tänä kesänä ne ovat jääneet väliin. Suunnitelmat muuttuivat. Tallasin sille ruohikolle vain noin 50 metrin minijäljen. Välillä se kiirehti liikaa, mutta en ottanut paineita. Tarkoitus oli vain tarjota vähän muuta puuhaa.

Hallilla treenasimme ylösmenoja (toistot 535-545). Taskussani oli itse paistamiani maksa-kananmuna-kuutioita, jotka Lykky arvosti korkealle. Harjoittelimme edelleen sitä, että pystyn olemaan Lykyn edellä. Keinulla se oli hyvä. A:lla opit jätättää, en raski treenata sitä niin paljon. Toinen ohjelmanumero oli muuri, jolla teetin tiukkoja käännöksiä tai vedätin putkiin. Kerran tiputti kalikat, muuten piti ne hyvin. Lopuksi leijeröin kepit. Lykky pujotteli kauniisti, vaikka väliimme jäi A ja putki.

Viime sunnuntain kisoissa oli kuvaaja Tuuli Oksalahti. Kiitos hänelle kuvista! Joudun syömään sanojani. Vannoin agilityradan jälkeen, että odotin Lykyn laskeutumisen muurilta ennen kuin kehotin puomille. Kuva näyttää muuta.

Kuka se siellä antaa koiran rauhassa hypätä ennen kuin käskee muurille?

Lykyllä on kiire putkeen. :)

Hyppärin kalikka.