Lykyn kanssa hallilla

Lysti sai tänään siedätyshoitopiikkinsä. Välittömästi pistoksen jälkeen se olisi raaputtanut pistoskohtaa. Sijaisrapsutin sitä kevyesti samasta kohtaa ja sen jälkeen kutka oli ohi.

Kävin Lykyn kanssa hallilla, jotta sain treenattua ylösmenokontakteja vedättämällä. Yhden kerran se olisi tullut ylösmenon yli. Muuten teki nätisti.

Sitten harjoiteltiin muuria. En jaksanut rakentaa kokonaista tekniikkatreeniä, joten otin vain yhden pikkuhypyn alle ja sitten muuri sai olla radan osana. Muuriin ei tullut tänään yhtään osumaa, mutta pituuteen tuli ainakin kerran eli myös pituus on otettava tehotreeniin.

Koska minulla oli kuvaaja matkassa, mentiin vielä rataa, jotta sain hiljaista treeniä nauhalle. Huippua oli nähdä, että sen kerran, kun sanon "putki", sanon senkin riman päällä. Koiran pitäisi kestää tuollainen häiriö, mutta kun ei ole toistaiseksi kestänyt, niin eletään sen kanssa. Töitä on kuitenkin tehty 2 vuotta asian eteen. Olen tyytyväinen pakkovalssin jälkeiseen elämään, ensimmäistä kertaa johonkin ohjaukseeni. 

Lystin puomi jatkuu

Aamulla aikaisin jatkettiin eilisestä. Illalla olin jo tuumannut, että jos Lysti oikeasti alkaa puomia pelätä, en sitä enää siedätä. Jääkööt eläkkeelle koko lajista, koska ei urheilusta enää tassujenkaan takia mitään tule.

Lysti ei pettänyt. Se ei ollut yön aikana unohtanut puomipelkoaan. Se pelkäsi sitä ylösmenoa, jolla ei edes käynyt mitään. Vonkui etujalat ylösmenolla "en pysty". Keinulla se onneksi liikkui yhtä luottavaisesti kuin eilen. Lopulta vietin noston (lelupalkka), toistojen ja kehujen avulla se pystyi juoksemaan puomin myös pelottavasta suunnasta. Ilme oli jo melko oikea, mutta himpun varovainen edelleen, ikään kuin joka kerta kokeili etutassuillaan "kestääkö tämä varmasti?". Kaveri näki Lykyn ongelmat. Todettiin, kuinka turkin sisällä tulee aina olemaan sama, varovainen Lysti.

Sitten seurasin agilityvalmennusta.

Lykyn kanssa ehdin vielä nauttimaan valoisasta ajasta ja kävimme pitkällä metsälenkillä. Se muisti hyvin, kuinka vapaana kuljetaan kuulolla. Osan matkasta pidin sitä takanani, jotta enimmäkseen hallilla käytettyyn "taakse"-käskyyn liittyisi rento mielentila. Tavoitin välillämme yhteenkuuluvuuden tunteen. Lyskyn kanssa sitä osaa arvostaa. :) Paluumatkalla kokeilin, uskoisiko se nimeä "Lykke". Uskoisi.

Kirjoitin loppukesästä Belgianpaimenkoirat-lehteen Lystistä valioesittelyn. Lehdessä on oma palstansa valioita varten. Lehti tuli pari viikkoa sitten, sillä koko juttu palasi mieleeni. Lähetin julkaistavaksi alla olevan valokuvan. Pojan kanssa tuumattiin, että Lysti on siinä sopivan ylpeän ja varman näköinen. Alla on teksti.

Mitä kirjoittaisin tähän Lystistä?

Koirasta, joka on opettanut minulle arkuudesta, ystävyydestä, luottamuksesta, elekielestä sekä vireen ja hallinnan merkityksestä. Hopearinnasta, jonka kanssa on yhdessä opeteltu agilitya alkeista saakka. Kisakaverista, joka lopulta on alkanut edetä radalla röyhkeästi ja katsoa maalissa hymyillen: "Enkö ollutkin hyvä?" Kolmiokorvasta, jonka kanssa saan nykyisin usein nauttia yhteistyöstä ja kokea upeita hetkiä, kun kaikki osuu kohdalleen. Uskollisesta ystävästä, joka tarvittaessa tulee istumaan viereeni varmana kuin kallio.

Paljon on mielessäni, paljon jää kirjoittamatta. Kyllä sinä Lysti sen silityksissäni tunnet. Onnea, rakas Mössykkäin.

Kiitän kaikkia meitä kannustaneita ja opettaneita.

Puomia siedättämään

Kävin Lystiä virkistämässä agihallilla. Mentiin kontakteja. Ensin keinua, jolla Lysti oli tosi reipas. Pystyin ottamaan sivuttaisetäisyyttä 4 metriä ja saman verran olemaan edellä ja koira vaan hinkui keinulle ja pysähtyi paineettomasti alastulolle.

Sitten treenattiin puomin ylösmenoja. Yhdellä kerralla Lysti menetti tasapainonsa ja aikansa taiteiltuaan hyppäsi ylösmenolta (eli ei edes vielä täydestä korkeudesta) maahan hallitusti. Sen jälkeen puomille ei voinut millään kiivetä. Koira huusi takajalat maassa, etutassut ylösmenokontaktilla. Siinä sitä sitten oltiin. Puomin toiselta puolelta se uskalsi kivuta ihan normaalin näköisesti. Lopulta lähdettiin hallilta pois, kun puomi jäi vaiheeseen: horjahduspuolelta se kipusi puomin normaalisti, ei-horjahduspuolelle se jäi vonkumaan ylösmenon 2on2offiin, ellen ollut vierellä rohkaisemassa. Näin tämän pitikin mennä. :(

Täytyy varmaan huomenna mennä hallille uudelleen. 

Ryhmätreenit

Lumi on miltei sulanut ja joka paikka on loskassa. En ottanut Lystin parantuneita tassuja sohjoon hautumaan, joten lähdin Lykyn kanssa ryhmätreeniin. Rata oli Harrin tuttu rata. 

Eka kierroksella menin puomia yhden hypyn takaa naksun kanssa nakkipalkalla. Ensin vedättämättä, sitten edellä juosten. Hyvin Lykky osuu.

Sitten tein radan alkua ja harjoittelin tiukkaa poispäinkääntöä. Siinä kannattaa lähteä juoksemaan heti, kun koira lukitsee hypyn. Pystyhyppyjä treenasin myös. Näissä kannattaa rytmittää/odottaa sen verran, että Lykky reagoi. 

Toisella kierroksella harjoiteltiin merkkausta ja viskileikkausta/backlappia. Se alkoi sujua. Kepit mentiin kahdesti. Palkkailin hyppyjen jälkeen. Olen palkannut aivan liikaa putkien jälkeen. Palkka on liian helppo kaivaa esiin silloin, kun koira on putkessa.

Lopuksi teetin muurilla hyppytekniikkaa, noin 8 toistoa. Ekalla Lykky hipaisi muuria, sitten loikki puhtaasti, vaikka häiriköin kuinka paljon. 

Hiljaisuussysteemi jatkuu. Siitä oli sattumalta tuoreessa Cleanrunissa juttua, joten minussa on vähän ennustajan vikaa tai tällä blogilla on korkea-arvoisia kansainvälisiä lukijoita. ;) Lykky näyttää hyötyvän, jos sanon ääneen putket, kontaktit ja pujottelun. Muuten vilkaisee, minne pitäisi mennä. Hypyt ei käskyjä tartte. Minusta on hauskaa se hiljainen ähinä, millä mennään. Aiemmin en ole sitä kuullut.

Temppulinjaa on jatkettu. Lysti muistaa vaivatta, miten jalkojeni välistä pujotellaan. Lykky lakoaa pedilleen käskyllä "peti".

Lopuksi vielä oksennustarinoita vol. 108. Eilen olin lähdössä pilatekseen (ensimmäinen harrastus kuuteen vuoteen, mihin ei oteta koiraa, jos tanssia ei lasketa). Juuri, kun olin astumassa ovesta, alkoi Lysti kurnuttaa (jokainen koiranomistaja tunnistaa äänen) maha pesurumpuna pumpaten ja pian oksensikin sängylleni (tämä on aina yhtä ihanaa) narulelun palan. Saman palasen, minkä nielaisi ryhmätreenissä kaksi viikkoa sitten. Olin jo unohtanut koko episodin. Ihmettelinkin, kun sitä yhtenä yönä närästi. Oksennettu narulelu oli 8 cm pitkä ja 3 cm halkaisijaltaan. Kun ihailin oksennusta helpotuksen huokauksesta hengittäen, vältettyä suolitukosleikkausta huojentuneena miettien, Lysti rouskaisi lelua kahdesti ja nielaisi sen uudelleen. En voinut jättää siihen. Ajattelin, että nyt lelupala mahtuu suoleen, kun on kahdella puraisulla pienennetty. Nieletin Lystillä pari teelusikkaa suolaa ja kohta se oksensi narulelun uudelleen. Nyt olin tarkkana ja sain muikean hajuisen lelun vietyä roskikseen. Sitten vauhdilla juoksin autoon ja kurvailin pilatekseen, jonne ehdin just tunnin alettua. Olin niin tohkeissani, että kajautin koko ryhmälle: "Anteeksi, että myöhästyin. Koirani oksensi matolle (tajusin livauttaa valkean valheen ja vaihtaa sängyn vähemmän iljetystä herättävään mattoon) juuri lähtiessä." Puolet porukasta naurahti (selvästi koiraihmisiä), puolet katsoi vaivautuneena. Yksi vaivautuneen näköinen ihminen, joka valitettavasti oli vieressäni, siirsi jumppa-alustaa puoli metriä kauemmas. Meinasin kailottaa, että "pesin kyllä käteni", mutta muistin (mikä aiemmin unohtui), että vaikeneminen on kultaa.

Agilitya

Kävin Lykyn kanssa agilityhallilla.

• Ensin tehtiin hyppytekniikkaa muurilla ja pituudella. Muurilla tipahti kahdesti kalikat noin 8 toistosta. Molemmilla kerroilla vedätin voimakkaasti. Molemmilla kerroilla koira korjasi toisella yrityksellä. Näitä yhä lisää.
• Seuraavaksi otettiin puomin ylösmenoa. Lähetin sen hypyn takaa ja sanoin jo ennen hyppyä puomikäskyn. Vaikka olin edellä, Lykky täppäsi.
• Tauon jälkeen mentiin sunnuntaisen radan lopusta pystyhyppyjä palkaten. Backlappia treenattiin myös, yritin olla olematta edessä. Lopuksi yritin saada Lykyn ulkokautta takaakiertoon, se olikin vaikeaa. 
• Muistin ohjata mahdollisimman hiljaa ja palkata myös hypyistä.

Lysti elelee vielä tänään oloneuvoksena. Pääsi se iltalenkille - auton takakontissa. :)

Kotinyhjäystä

Lysti sai tänään taas siedätysainetta. Seuraava piikki on 6 vrk:n päästä. Sen tassut ovat edelleen lievästi ärtyneet. Sai siksi sinkkivoidetta ja tossut. Koska ulkona on liukasta, tossuilla vielä liukkaampaa, ulkoilut ovat olleet lyhyitä. En halua uittaa sen paljaitakaan tassuja sulavassa lumessa. Jos se olisi kunnossa, olisin kisannut ensi lauantaina. Nyt se(kin) jää. :(

Korvaukseksi treenattiin kotitemppuja: valokatkaisimen painamista, peruutusta, kurreasentoa, käännöksiä, ratsastusta (=koiruus tulee jalkojeni väliin ja pysyy siinä, vaikka liikun) ja jalkojeni välistä pujottelua. Lysti on näissä valtavan innokas. 

Lykyn kanssa tottistelin iltalenkin yhteydessä. Siitä onkin aikaa. Hyvässä muistissa oli koiralla jäävät: seisominen, istuminen ja maahanmeno. Juoksusta se oikein plätsähti maihin. Seuraamisessa kävelin erilaisia kiemuroita, otin sivuaskelia, peruutin jne. Ei ongelmaa. 

Lelun irrotuksen jälkeen se jäi lussuttamaan ilmaa, kuten joskus ennenkin tottistellessa. Aiemmin tämä purettiin haukuttamalla. En nyt haukuttanut/nostanut sitä, vaan silitin sitä päästä ja sanoin lempeästi "rauhoittuu". Hampaiden klakse lakkasi siihen.

Kotona naksuttelin Lykylle uutena temppuna pedilleen menoa. Ostin lattialle sen lempimakuupaikalle pehmustetun alustan, jonka se heti otti käyttöön. Naksuttelin sitä nyt. Lykky yhdisti naksuttelun nopeasti kosketusalustaan ja alkoi täpätä petiään kuin se olisi ollut kosketusalusta. Noin 20 naksuttelulla mulla oli koira, joka kävi pedilleen maate. :) Yhdistän ensi kerralla käskysanan. Saa olla "peti". Suurena tavoitteena on saada Lykky jatkossa odottamaan pedillään, kun vieraita tulee.

Ai niin. Semmoinen uusi juttu me ollaan keksitty, että koirien puuro valmistetaan nykyään takassa. Kun takkaa on illalla lämmitettu ja hiillos hiipunut, laitetaan ritilälle 3 litran uunivuoka. Aamulla sieltä voi nostaa lämpimän ja valmiin puuron. Ehkä saan tehtyä joskus ihmisillekin uunipuuroa. Vaikka ohrasuurimoista?

Harrin treenissä

Tänään tuli Kataisen Harri meitä opettamaan. Osallistuin Lykyn kanssa. Jos Lystin tassut eivät olisi niin kiikun kaakun, olisin ottanut paikan sillekin. Käytännön opetuksen lisäksi oli jälleen tunti teoriaa.

Radalla sai luukuttaa menemään, koska suoran jälkeen oli aina käännettävää, takaakiertoa tms. Sovelsin hiljaista ohjausta mahdollisimman pitkälle.

Rata alkoi pitkillä esteväleillä ns. mersun merkillä, minkä jälkeen päällejuoksu ja suorahkoon putkeen, mistä hypylle, jolle pystyhyppy. Ennen hyppyä oli parasta ehtiä persjättöön. Tämä onnistui, kun sai tarpeeksi etumatkaa ennen putkea. Ehdin. Pystyhyppy oli paras tehdä oikean siivekkeen kautta, miltä koira sai paremman linjan seuraavalle kahdelle hypylle. Tämän tein aluksi vasemman siivekkeen kautta kierrättäen, minkä vuoksi Lykky ohjautui muurille. Pitää muistaa tarkistaa linjat!

Otettiin tämä uusiksi oikean siivekkeen kautta ja sitten sujui. Sitten piti losottaa suoraan, koska oli ehdittävä pakkovalssi-persjättöön, millä ohitimme ansaputken. Siitä hypyn kautta kaksi pystyhyppyä. Näitä kahta pystyhyppyä treenattiin. Lykkyhän kääntyy hyvin, mutta laistoin itse. Koska merkkasin ponnistuskohdan liian kauas, Lykky hyppäsi pidemmäs. Minun oli siis mentävä riman lähelle merkkaamaan. Tällöin koira kääntyi. Näitä olisi hyvä vahvistaa palkan kanssa. Ja vaivauduttava itse tekemään enemmän työtä.

Pystyhypyiltä koira lähetettiin putkeen, miltä taas suoraan hyppy leijeröiden ja takaakierto. Muuri, valssi, toinen hyppy ja slalomia, miltä putkeen. Tämä oli toinen piste, missä pysähdyttiin harjoittelemaan, koska Lykky hakeutui slalomilta putkeen. Tässä huomasin, millaisen inflaation sana "Lykky" radalla on kokenut. Sillä ei ollut mitään tehoa, jos koira oli jo putken lukinnut. Tähän auttoi pystyhypyn merkkaus myötäkädellä. Seuravalla hypyllä tein backlapin, jossa ajauduin vähän riman eteen. Lykky hyppäsi silti puhtaasti.

Putken jälkeen oli vielä pakkovalssia ja päällejuoksua, minkä jälkeen isompaa suoraviivaista rinkulaa. 

Eka kierroksella suoritimme rataa noin 18 hypylle saakka, missä jäätiin slalomkohtaan. Toisella kierroksella treenattiin pystyhyppyjä ja slalomia. Harri kellotti 10 esteen pätkissä. Lykky meni koko ajan yli 5 m/s etenemällä. Viimeisin kierros oli yksi veto. Se meni kyllä persiilleen ja harmittaa vähän. Lykky oli edellisiä kierroksia nopeampi, ehkä oma vireeni oli korkeampi? Yksi rima tippui ja olisi hylkäännytty useassa kohtaa. Jotenkin rämmittiin rata loppuun. Jäipä ainakin treenattavaa.

Onneksi kaksi ekaa kierrosta olivat hyviä. Mielentila oli sekä koiralla että minulla hyvä ja tehtiin puhdasta rataa. Hiljainen linja (käskytän vain välttämättömissä kohdissa) tuntuu hyvältä. Sitä tukee sekin havainto, että en minä Lykkyä saa pois ansaesteeltä, vaikka huutaisin mitä. Kaikki perustuu ennalta ohjaamiseen.

Mietin illalla tämmöistä: Miten pitäisi menetellä, jos koira kulkee yli 5 m/s, hypyltä puomille on 5 metriä enkä saa käskyttää koiraa hypyn päällä? Vaihtoehdoksi jää käskyttää hypyn jälkeen, jolloin ei ehdi edes sanoa koko kontaktisanaa ja ainakin se tulee myöhässä koiralle, joka ottaa yhden, max kaksi laukka-askelta. Käskytys on siis tehtävä ennen hyppyä ja näitä on treenattava.

Päivän tunnelmat: on edelleen hirmuisen makeaa, kun yhteistyö sujuu kovassakin vauhdissa.

Maalihyppy taannoisissa kisoissa

Isot sakset

Tapaus fleecepeitto jäi minua vähän vaivaamaan. Seuraavassa kuvassa on alkutilanne, jossa peitosta näyttäisi puuttuvan neliö fleeceä. Koska neliötä ei koiran sisuksista löytynyt, tarkastelin, mitä peitolle oli oikeasti tapahtunut. Se oli vain leikelty.

Illalla katsoin televisiota ja keräsin peiton riekaleita olkapäilleni. Lykky tuli eteeni ja haisteli peittoa lumoutuneena. Halusin katsoa, mikä tämä juttu oli. Ojensin sille peiton reunaa, jota se alkoi silmät kiinni leikata poskihampaillaan. Kun se oli saanut palan katki, se halusi lisää. Annoin taas. Nyt se leikkasi toisen puolen poskihampaillaan fleecen katki. Se piti silmänsä ummessa, korvat raukeina ja nautti ilmiselvästi. Palat piti antaa sille poikittain suuhun tai se korjasi ne itse oikein päin. Katkomisen jälkeen ojensin sille aina seuraavan ja seuraavan palan. Siinä oli jotakin meditatiivista. - Lisäksi mulla on tuossa Lykyssä hyvät sakset. Enää puuttuu sana, millä pyydän pilkkomaan.

Hiljaa

Tämä Haloo Helsingin "Hetki on kaunis" sopii tämän tekstin taustamusiikiksi.

Vietin vapaapäivää pitkästä aikaa. Ajoin aamulla Lykyn kanssa hallille treenaamaan. 

Alatalon Vappu neuvoi meitä muuriongelmassa. Hän jaksaa tsempata minua muutenkin. Olen iloinen, että hän kuvailee Lykkyä herkkyytensä vuoksi vaativaksi ohjattavaksi. Hänen ohjeidensa mukaan otin muurin mukaan vähän muokattuun etäisyyden arvioinnin sarjaan. Lykky tiputti ensimmäisen neljän toiston aikana muurin kalikan kolmesti. Olin suorastaan innoissani! Muuri on siis hivoitellen hyppäävälle Lykylle oikeasti hankala, mutta nyt päästään hoitamaan asia pois päiväjärjestyksestä. Muokkasin sarjaa kahteen otteeseen ja lisäsin häiriötä. Muilla toistoilla Lykky piti kalikat ylhäällä. Jatkamme harjoituksia.

Sitten siirryin radan puolelle. Se olikin kiva rata. Oli takaakiertoja ja pyöritystä, myös puomin ali menevä putki, jonka jälkeen joutui leijeröimään koiran toiseen putkeen. Oli myös 4 välistävetoa peräkkäin. 

Eka kerralla Lykky unohti ottaa puomin ylösmenon. Huusin "oijjoijjoi" ja vein koiran ääneti lähtöön. Jatkossa se täppäsi tassunsa ylösmenolle kunnolla. Se ohjautui valtavan hyvin. 

Kesken pyöritysten tajusin aivan turhaan hokevani "Lykky! Tässä!" ja muistin sen toisen jutun (muuriharjoitusten lisäksi), minkä päätin Lykyn juoksutauon aikana: Alan ohjata sitä mahdollisimman ääneti. Koska en kerran osaa avata suutani oikeassa kohtaa, vaan möläytän aina jotakin, kun se on riman päällä, jolloin koiraparan pää nousee kuuntelemaan ja takajalat tippuu, tiputan yhden häiriötekijän pois. Lykky on valtavan herkkä ohjaussignaaleilleni ja pyrkii toteuttamaan ohjaustani mahdollisimman nopeasti, joten ääniapu on varmasti ollut vähämerkityksisin ja selvästi suorastaan haitallinen. Kontaktit käsken vielä suullisesti, samoin kepit ja jotkin erottelupaikat, jos on pakko, mutta muuten aion kokeilla vaiti ohjaamista. 

Testasin tätä radalla. Koin jonkin sortin ahaa-elämyksen. Pystyin keskittymään paremmin ohjaamiseen, kun ei tarvinnut puhua. 4 takaakiertoa työntämällä sujuivat ilman sanoja. Luulen, että Lykky osaisi myös kepit ilman käskyä. Ehtiihän tässä kokeilla. Siinä hiljaa koirani kanssa treenatessa pystyin keskittymään myös Lykkyyn paremmin, sen hengitykseen, liikkeeseen, innokkaaseen hinkumiseen, esteiden lukitsemiseen. Siinä oli jotakin maagista yhteenkuuluvuuden tunnetta ja siihen liittyy tämän kerran kappalevalintakin.

Jäähdyttelylenkillä Lykky kakki ensin normaalisti. Sitten se yritti kakkia useita kertoja muutaman kymmenen metrin välein. Läähätti ja tuijotti minua kivuliaan oloisena. Silloin tajusin, että juuri eilisiltana se lussutti fleece-torkkupeittoa eikä vaan lussuttanut, vaan myös nieli sitä. Torkkupeitto muistuttaa nykyään isoäidin pitsiliinaa. Suolitukos! Tämän välähdyksen jälkeen treenin euforia kääntyi totiseksi peloksi koiran tilanteesta. Soitin tutulle eläinlääkäriasemalle, että mitäs tehdään. Sinne päästiinkin heti näytille, jottei tarvitse viikonloppua vasten murehtia.

Lykky käyttäytyi vastaanotolla mallikelpoisesti. Se tervehti eläinlääkärin ystävällisesti ja oli tutkimuspöydällä aloillaan. Se tutkittiin läpikotaisin ja tultiin siihen tulokseen, että suolitukosta ei ole. Sain ohjeen antaa parafiiniöljyä varmuuden vuoksi. Todennäköisimmäksi syyksi oireiluun jäi se, että Lykky reagoi treeniin mahallaan. Sehän teki sitä nuorempanakin. Nyt en antanut sille edes aamuruokaa ennen halliin menoa. Kotiin tultua se söi normaalisti. Seuraan sitä vielä. Fleecepeitto lähtee. Punnitsin Lykyn lähtiessäni, se painaa 26 kg tyhjällä mahalla (mahdollinen fleecekin painaa vähän).

Lysti saa nyt 5 päivän välein vahvemmasta pullosta siedätysainetta. Eilen meidän treenit jäivät väliin, koska sen toisessa takatassussa oli uusi ihorikko. Tassuja tutkiessani hoksasin, että tassukarvat olivat ihan kovat ja tikkumaiset. Tuota meidän katua suolataan intensiivisesti ja vaikka on ollut pakkasia ja lunta, suolaa silti imeytyy tassukarvoihin. Se nyt ainakin pahentaa tilannetta. Jatkamme tassujen huuhtelua.

Vitonen ja kotia

Lystin kanssa olin agilitykisoissa.

Eka rata oli agilityrata, minkä alku oli haastava. Toinen hyppy oli pituus, miltä oli n. 60 asteen käännös keinulle, miltä 45 asteen käännös renkaalle, minkä jälkeen takaakiertohyppy. Moni hyllytti tässä kohtaa, koska eivät ehtineet ohjata takaakiertoon. Tätä kohtaa mietin tosissani, koska Lysti lähtee keinulta yleensä sukkelaan. Toisaalta se on kestänyt sillä viime aikoina treeneissä.

Tein kaksi suunnitelmaa. Ensinnäkin ohjasin keinun oikealta puolelta. Jos Lysti pysyy keinulla, juoksen vauhdilla ja linjaan ja työnnän sen vasemman siivekkeen taakse. Jos ei pysy, yritän kääntää sen renkaan jälkeen valssilla ja pyöräyttää oikeanpuoleisen siivekkeen kautta takaakiertoon.

Käsitykseni Wala-Bruinin agilityradan alusta.

Lysti kummasteli ennen lähtöä ulkohuussia, sitten palkintoja, pöytäliinoja ja metalliaitoja. Se näytti siltä aralta koiralta, miltä joskus muinoin. Lähtöön se istui epävarmasti, mutta pysyi tarpeeksi. Keinulla se yllätti, pysähtyi siihen hyvin. Sain etumatkaa renkaalle ja linjattua juoksuni niin, että takaakierto oli vaivaton. Sen jälkeen hypättiin pari hyppyä slalomina, joiden jälkeen tein persjätön ja ohjasin A:lle. A:n alastuloa Lysti ei ottanut. Olin itse ottanut sivuttaisetäisyyttä, koska koira kuului ohjata sivulle u-putkeen. Putken jälkeen oli okseri ja kepit, joilla leikkasin takana. Kepeiltä käänsin Lystin valssilla u-putken väärään päähän. Sieltä hyppy - päällejuoksu - suoraan putkeen - pakkovalssin tapaisella hyppy ja puomille. Ja tämä oli taas hieno. Lysti otti ylösmenon, kuten olen sille opettanut viime aikoina. Alastulo myös hyvä. Siitä muuri ja putkeen, miltä vielä yksi hyppy ja maaliin. 5 vp siis ja koira hyvän tuntuinen. A:lla olisi varmaan pitänyt reagoida toisin, mutta en nyt reagoinut.

Pihalla Lysti piteli takajalkaansa ilmassa. Arvasin jo, mikä siinä on. Autolla huuhtelin tassun ja sieltä löytyi noin sentin halkaisijaltaan oleva verestävä ihopuutos. Kävin sanomassa koetoimitsijalle, että meidän pitää keskeyttää kisa ja josko hän tulisi katsomaan tassun, jotta saadaan rahat takaisin, koska eläinlääkärille koiraa en sen takia vie. Seuraava vaihe oli tragikoominen. Otin Lystin autosta uudelleen. Sen tassut oli ihan kivituhkassa ja sorassa. Huuhdoin aluksi väärää takatassua. Sitten vaihdoin tassua. Vettä oli enää liraus jäljellä, jolla sain vähän vammakohtaa näkyviin. Niin vähän, että hentoa punoitusta saattoi juuri erottaa harmaakuorrutteisesta tassusta 2 millin alueella. Koetoimitsija kuitenkin uskoi, että vamma on oikeasti isompi ja koira linkuttaa eikä sitä ole syytä revityttää kisoissa, joten siinä ei ollut ongelmaa.

Sitten ajettiin kotiin. Päivän hyvät: keinu, puomi ja yleistuntuma. Huonot: A:n alastulo ja tassu.

Matkustelua koirain kanssa

Agilitypalstoilla on käyty keskustelua, paljonko agilityn harrastaminen maksaa. En ole laskenut. Mutta aloin miettiä ihan mielenkiinnosta, paljonko olen koirien kanssa matkustellut agilityn ja tokon vuoksi. Lystin kanssa on kisattu 201 starttia, Lykyn kanssa noin 70. Samoissa kisoissa on menty yleensä 2-3 starttia. Jos 270 jakaa 2,5:llä, tulee 108 kisareissua. Tokokisoja on vain 14 kpl.

Lystin kanssa olen matkustanut enemmän. Ihan siksi, että se on ollut ensimmäinen agilitykoirani, jolloin kisaamisessa ja matkustamisessa on ollut uutuuden viehätystä. Alkuvuosina selkäni oli kunnossa, joten saatoin ajella kauas. Mitä sitä lauantaina olisi muutakaan tehnyt, kun istunut autossa 6 tuntia ja käyskennellyt lopun aikaa kisapaikalla? Nykyisin kisamatkat ovat maltillisempia. Onneksi asumme Itä-Suomen länsiosissa, mistä ei ole kamala matka kaikkialle. Toisaalta olisi kätevää asua vähän etelämpänä, jolloin lämpimät hallit olisivat tunnin ajomatkan sisällä.

Missäs sitä on kuljeskeltu? Lysti kaipasi alkuun totuttelua uusiin ympäristöihin, joten käytiin Lempäälässä (270 km per sivu) treenaamassa ja möllikisoissa *KLIK*. Siellä onneksi asui sisko, joten ihan päiväseltään ei piipahdettu. 

Lysti voitti möllikisat 30.1.2010.

Kirkkonummella (270 km) on kisattu kerran huvikseen päiväseltään, tavattu samalla ystävää - ja toisen kerran kisattu SM-kisoissa. Tampereella (260 km) on kisattu kerran kakkosissa ja viime kesänä SM-kisoissa. Lystin kanssa saatiin eka 0-tulos Muaningalla (220 km). Toko-kisoissa kävimme epäonnistumassa Lystin kanssa Valkeakoskella (240 km). Lysti säikähti tuulenpuuskasta ilmaan noussutta toimitsijatelttaa. Hämeenlinnassa (210 km) keskeytin tokokokeen, koska Lysti pelkäsi kaukaa kuulunutta ammuntaa. Viitasaarella (200 km) saatiin ykköstulos. Vasta ilmoittautumisen jälkeen minulle selvisi, että kyseessä oli yökoe, joten palasimme vasta aamuyöstä kotiin. Paluumatkalla juoksi hirvi auton edestä. 

Porvoossa (220 km) on kisattu kerran, sinne ajoi yllättävän pitkään. Helsingissä ja Vantaalla (230 km) on vierailtu useampia kertoja. Siellä ei onnistuta ikinä. En muista, että olisi tuotu nollaa kertaakaan kotiin. Eipäs, ollaan me yksi nolla siellä saatu. Ehkä pitkä matka tuo paineita saada merkintöjä kisakirjaan tai päivästä tulee muutenkin liian raskas? Sellaisilla reissuilla pitäisi panostaa omaankin ruokahuoltoon.

Purinalla 31.3.2013. Nuo farkut olivat ajan saatossa pehmentyneet

joustaviksi.

Janakkalan hiekkakuopilla (210 km) on juoksenneltu kovassa helteessä. Sinne(kin) matkustaminen kestää yllättävän pitkään. Loppumatkan tiet ovat pieniä ja mutkaisia, sinänsä kauniissa hämäläisissä maisemissa. Ei onnistuttu sielläkään. Sen verran magia vaikuttaa tähän lajiin, että kauemmas en lähde toista kertaa epäonnistumaan.

Hyvinkäällä tokoiltiin kerran, ilman ykköstulosta. Sinne on virallisesti 206 km, mutta paluumatkalla kertyi mittariin 300 km, kun käännyin jossakin risteyksessä väärän suuntaan. Onnistuneen reissun jälkeen matka olisi edes tuntunut lyhyemmältä. 

Kotkaan ja Haminaan (160 km) on reissattu useita kertoja, saman matkan päässä sijaitsevalle Imatralle kerran. Imatran maneesikisoissa oli molemmat koirat matkassa eikä sieltäkään nollaa rapsahtanut, mutta Lykky taisi saada ekan agilitypalkintonsa. Paluumatkalla oli tosi pimeää. Pitkän päivän jälkeen ajattelin touhun olevan hullua, kuten se varmasti ajoittain onkin.

Paluumatkalla Imatralta

Valoisassa on ihan eri fiilis ajella.

Kotkasta kotiin

Loput ovatkin täkäläisittäin lähiseudun kisoja eli alle 150 km:n päässä: Laukaa, Nastola, Lahti, Lappeenranta, Jyväskylä, Varkaus, Pieksämäki, Kouvola, Rantasalmi, Orimattila, Kerimäki ja Heinola.

"Maliraat" on yksi suosikkikuvaajistani. Tämä kuva on VAU:n kisoista Nastolasta vuodelta 2010.  Meillä kävi kisoissa hirmuinen tuuri. Ukkosmyrsky laantui juuri ennen Lystin ja minun starttia. Lysti oli sitä säikkynyt niin, että oli kaivautunut autossa istuimeni alle. Se murisi, kun kaivoin sitä pois sieltä. Ulkona se rentoutui, kun huomasi ukkosen lakanneen. Saatiin toinen ykkösten nousunolla. Palkinnot olivat erinomaiset. Niitä sai valita eri pisteistä. En sen koommin ole törmännyt vastaaviin.

On treenaaminenkin kuljettanut. Ihan alkuvaiheessa kävin Lystin kanssa lähikunnissa totuttelemassa eri halleihin ja esteisiin. Pieksämäellä käytiin usein treenaamassa ja tokokokeissa. Kana-areenalla (190 km) kouluttauduimme Lystin kanssa Jänesniemen Elinan opissa. Se oli eka kosketus agilityn ammattilaiseen ja silloin minulle alkoi valjeta, mistä lajissa voi olla kyse. Lempäälän käynnin jo mainitsin. ACE:lle (160 km) matkustettiin tiheimmillään viikoittain. Niinun hallilla (260 km) on treenattu muutaman kerran. Yleensä tuolloin otin töistä vapaapäivän, yövyimme hotellissa ja kisasimme samalla reissulla.

Kotkassa on käyty kerran koulutuksessa. Kouvolassa treenasimme yhteen aikaan 1-2 kertaa viikossa ihan keskenämme. Siellä tutustuin Mariaan, jolla olen sittemmin käynyt Kouvolan lähistöllä. Kouvolassa olemme käyneet 4 eri agilitykouluttajalla. Jyväskylään olemme matkustaneet joskus agilitykoulutukseen. Varkaudessa on opeteltu hyppytekniikkaa Lykyn kanssa ja siellä pidettiin koetoimitsija- ja ratamestarikurssin yhdet osat. 

Nykyisin treenimatkat ovat vähentyneet. Seuramme lämpimään halliin on helpompi houkutella ulkopuolisia kouluttajia.

Jännää, miten näitä ynnätessä tuli mieleen sellaisia tapahtumia, jotka luulin jo unohtaneeni. Ilman koiria moni pikkupaikkakunta olisi jäänyt vieraaksi. Koiran tai koirien kanssa matkustaminen yhdistää. Jossakin kaukana tuntuu hyvältä ja turvalliselta, kun kaverina on oma koira. "Ota sinä tästä lihan keitinlientä. Minä juon samalla mustikkapiimää. Kävellään sitten lisää. Onkos täällä autohäkissä sopivan lämmintä?"

Lystin siedätystä

Tänään Lysti sai taas siedätyspiikin. Nyt pistoksia annetaan 5 vrk:n välein. Piikki pistetään nahan alle "tyhjään tilaan". Nahka on aika paksua ja sitkeää. Piikki osuu herkästi nahkaan uudelleen, minkä tuntee ainetta ruiskuttaessaan lisääntyneestä vastuksesta. Tässä se meni normaalisti. Lykky on apuna - hypnotisoimassa pöydällä olevia ruokapaloja.

Lystin treenit

Tänään oli Lysti ryhmätreenissä matkassa. Mentiin vajaan viikon takaista Marjan rataa.

Eka kerralla menin vaikeamman radan läpi. Lysti tuli A:n alastulolta läpi, käskin siihen takaisin. Rytmitin huonosti ja vähän "viskelin" koiraa. Valsseja hiottiin taas. Rytmittämättä Lysti hyppää kauas.

Toisella otoksella tehtiin se helpompi rata ja siinä sain oikean asenteen päälle.

Lysti tosiaan tarttee jämäkkää käskytystä ja mielentilaani, jotta tulee ohjauksiin. Lykyn kanssa minun pitää olla mahdollisimman näkymätön, kuulumaton ja tasaisesti liikkuva. Vaikeaa.

Lystin treenit

Kävin tänään Lystin kanssa hallilla.

Treenasin kontakteja, ylös- ja alasmenoja kaikilla kontakteilla. Harjoiteltiin myös loppusuoran irtoamista. Eipä sitten muuta tehtykään. Koostin perjantailta videon, mikä on tässä. 

Tänään se sai 1 ml:n siedätysuutetta. Seuraava pistos tulee vasta 5 vrk:n päästä. Ei ole rapsutellutkaan. Lumi on ollut armollista tassuille. Lysti myös kierii hangessa mielellään. Tänään vielä ehti, kaikki ei ole vielä sulanut.

Viisiaskeliset valssit peruuttaen

Ihmiset hehkuttavat milloin milläkin japanilaisilla, mutta harva osaa viisiaskelisen valssin peruuttaen. Mutta minäpä osaan, ihan luonnostaan. 

Tänään oli Marjan valmennusryhmä, johon osallistuin Lysti-Pumpulilla. Lysti oikeasti tuntuu ilmavalta ja kevyesti ohjattavalta Lykyn jäljiltä, lisäksi se antaa ohjauksissa anteeksi.

Ensimmäinen rata oli suoraviivaisempi ja sen teemana olikin vauhti, liike ja irtoaminen. Ekan radan vedin varmistellen. Jätin kaksi persjättöä tekemättä, toisen korvasin valssilla ja toisella kertaa jäin "väärälle" puolelle. Toisella otoksella tein persjätöt ja se olikin sujuvampi. Kolmannella hiottiin loppusuoraa. Muistin taas, miten osaava koira Lysti onkaan ja lukee välillä kammottavaakin ohjaustani oikein. Loppusuoraa kannattaa treenata!

Toinen rata oli mutkikkaampi ja siinä päästiin hiomaan mm. valssejani. Heti alkuun niitä tuli ainakin kaksi peräkkäin. Niiden paikkoja oli myöhemminkin. Jos jätän pois ylimääräisiä askelia enkä peruuta tai kumartele, ne ovat ihan hyviä. Pääsin väläyttämään sellaisiakin. Sitten oli kohtia, jonne koira jätettiin hyppäämään ja itse riennettiin seuraavaan kohtaan. Pakkovalssijaakotukseni sai kehuja, jes! Senhän vielä huomasin, että jos A:lla käskytän alastulokäskyn liian aikaisin, Lysti hiipii. Oikeaa paikkaa pitäisi taas vahvistaa.

Marja videoi ja on se vaan niin hyödyllistä katsoa itseään videolta. 

***

Lykyn juoksuista sain varmistuksen maanantaina. Epäilen, että missasin taas muutaman päivän. Merkit olivat selvät monta vuorokautta. Peruin ensi sunnuntain kisat.

Lystin siedätysliemessä annos on noussut 1 ml:aan. Yksi pistos tulee vielä 2 päivän päästä, sitten väli harvenee viiteen vuorokauteen. Koira on ollut aika normaali, rapsuttelee itseään hyvin harvakseltaan. Pitäisin varmaan normaalina, ellen tietäisi siedätyshoidon olevan käynnissä. 

Pumpulin kanssa hallilla

Ankeuttaja on yöllä käynyt imemässä minusta pois kaiken hyvän hengen. On ollut ankea, harmaa ja loskainen päivä. 

Lykky sai huilata agilitysta, joten Lysti lähti matkaan. Jatkoimme puomiprojektia. Lysti ei pettänyt. Heti halliin päästyään se juoksi puomille ja täppäsi ylösmenon oikeaan kohtaan. Kaivoin vauhdilla taskustani ruokapalkkaa. Näitä toistoja tehtiin puomin eri päissä, A:lla ja keinulla. Hyvin Lysti hoksasi ja innokkaasi tähtäsi oikeaan kohtaan loiskauttaen miltei myyrähypyn korvat uteliaassa hörössä. Se jatkoi samoin, vaikka otatin vauhtia putken kautta tai olin vähän edempänä. Lisäsin jo käskynkin "kii", saman minkä Lykylle. 

Toisena juttuna vahvistin itsenäistä keinua. Lysti pystyi yhä olemaan keinun alastulolla yksin, vaikka kävin kauempana tai juoksin jo suoraan viereltä ohi. Palkkasin sitä alastulolle ja kehuin kovasti urheuttaan.

Eilisten Marjan neuvojen innoittamana kokeilin valsseja niin, että oikeasti lähdin ajoissa kohti seuraavia koukeroita ja kas - Lysti teki pieniä teitä ja itsestäni meno tuntui sujuvalta. Pystyin vedättämään koko ajan edellä enkä seisonut yhdessä kohtaa miksei se käänny.

Lysti rapsuttaa itseään edelleen muutaman kerran vuorokaudessa. Enemmän kuin ennen siedätyshoidon aloitusta, mutta huomattavasti vähemmän kuin kutinavaiheessa. Huomenna annan sille taas isomman satsin ainetta. Kampasin sen läpikotaisin harvalla kammalla, jossa on pyöristetyt ja aika paksut piikkien päät ja pyörivät piikit. Ainakin omalle iholle kosketus tuntuu miellyttävälle. Lysti irvisteli ilosta, kuten aina, kun sitä huolletaan. 

Symppis syyskuussa 2011

Lystin puomi ja muita juttuja

Kuluvana vuonna on tehty Lystin kanssa monta puomin ylösmenon virhettä. Aluksi ajattelin, että tassu ei osu sattumalta, mutta lopulta oli myönnettävä karmea totuus: tuuri oli loppunut. Olen odottanut, että Lysti kuntoutuisi treenikelpoiseksi. Toukokuusta lokakuulle ei juurikaan olla treenattu. Tänään oli vihdoin Se Päivä. 

Aloitin saman puomiprojektin kuin Lykyn kanssa. Lysti tarvitsee yleensä aika vähän toistoja. Se myös arvostaa ruuan vähintään yhtä korkealle kuin lelun, joten on hyvä naksuteltava. Varsinkin, kun se ei enää pelkää naksutinta. Tehtiin nyt puomin ylösmenoa aluksi yksinään, sitten jopa putken kautta ja minusta Lysti näytti hoksanneen jujun. Jatkamme tästä.

Sitten tehtiin Harrin rataa. Lysti teki nollaa, paitsi yhdessä valssissa haparoin, kun hyppy oli eri kohdassa kuin luulin. Japanilainen onnistui, kun sitä rohkenin yrittää. Havainto: Lystiinkin tepsii persjätöllä ansaputken ohitus. Marja sattui katsomaan ja opasti tekemään valssit aikaisemmin. Valssit ovat murheenkryynini, ohjaan ne myöhässä ja valuen.

Tapahtui myös ihme, toistamiseen tänä syksynä! Lysti ei tarvinnut minua vierelleen keinulla, vaan saatoin jatkaa seuraavan putken vierelle ja se pystyi olemaan 2on2offissa alastulolla ja vielä reippaan näköisenä. :) Lykyn jäljiltä Lysti tuntui yllättävän kevyeltä ohjattavalta. Se juoksee ja hyppii kuin kevyt pumpuli.

Lopuksi käytiin jäähdyttelemässä metsälenkillä toisten lämmitellessä. Oli kivaa.

Kotona Lysti sai niskaansa 0.6 ml siedätyslientä eli saman määrän, minkä jälkeen viimeksi tuli kutitusreaktio. Ei se ainakaan vielä oireile. Toivon kovasti, että siedätysohjelmassa päästäisiin eteenpäin. Nyt on apuna antihistamiini, joka ei kirjallisuuden mukaan auta kaikille, mutta jospa Lystille auttaisi. Yhtenä kesänä kokeilin sitä tassuihin, mutta niihin sillä ei ollut  mitään tehoa.

Olin aamulla ajatellut, että käyn Lykyn kanssa tekemässä kunnon jäljen. Tänä kesänä ne ovat jääneet väliin. Suunnitelmat muuttuivat. Tallasin sille ruohikolle vain noin 50 metrin minijäljen. Välillä se kiirehti liikaa, mutta en ottanut paineita. Tarkoitus oli vain tarjota vähän muuta puuhaa.

Hallilla treenasimme ylösmenoja (toistot 535-545). Taskussani oli itse paistamiani maksa-kananmuna-kuutioita, jotka Lykky arvosti korkealle. Harjoittelimme edelleen sitä, että pystyn olemaan Lykyn edellä. Keinulla se oli hyvä. A:lla opit jätättää, en raski treenata sitä niin paljon. Toinen ohjelmanumero oli muuri, jolla teetin tiukkoja käännöksiä tai vedätin putkiin. Kerran tiputti kalikat, muuten piti ne hyvin. Lopuksi leijeröin kepit. Lykky pujotteli kauniisti, vaikka väliimme jäi A ja putki.

Viime sunnuntain kisoissa oli kuvaaja Tuuli Oksalahti. Kiitos hänelle kuvista! Joudun syömään sanojani. Vannoin agilityradan jälkeen, että odotin Lykyn laskeutumisen muurilta ennen kuin kehotin puomille. Kuva näyttää muuta.

Kuka se siellä antaa koiran rauhassa hypätä ennen kuin käskee muurille?

Lykyllä on kiire putkeen. :)

Hyppärin kalikka.