Valamennuksessa

Sain Kataisen Harrin pitämään meidän seuraan koulutuskokonaisuutta. Siihen kuuluu muutama eläinkoulutusluento yhdistettynä käytännön harjoituksiin agilityradalla. Tänään oli eka kerta. 

Luento käsitteli koiran kouluttamista positiivisin menetelmin. Se synnytti uusia ajatuksia ja oli tarpeen.

Sitten treenattiin rataa, jonka teemana oli radan turvallinen suoritustapa ja ärsykekontrolli. Tarkotti sitä, että radalle oli poimittu kisaradoista hankalia ja vaikeasti ohjattavia kohtia, joihin sisältyy koiralle epäloogisia, ei-luonnostaan-sujuvia reittejä ja törmäysriskejä ohjaajan kanssa. Ärsykekontrolliin kuului se, että A:n vieressä ja alla oli 2 putkea, ja johonkin näistä kolmesta piti koira saada osumaan eri kerroilla. 

Olin Lykyllä. Rata alkoi kiemuralla, jonka jälkeen piti koira ohjata pussiin turvallisesti. Tässä oli leijeröintimahdollisuus, jota ei kuulunut käyttää, jos ajatteli koiran terveyttä pussiin sukeltamisessa. Pussin jälkeen suora jatkui ja viimeiseltä suoran hypyltä oli 180 asteen käännös, hyppy ja u-putkeen meno. Siitä syöttö uloimmaiseen putkeen, viskileikkaus, putki, hyppy takaakiertona, japanilainen ja ohjaus tännimmäiseen putkeen. Siitä piti ehtiä kokoamaan koiran hyppy. Jos ei koonnut, koira oli u-putken väärässä päässä. Tästä taas täyttä usvaa hypylle nro 17, mille mieluusti päällejuoksu-persjättö, mistä koira u-putkeen, takaakiertohyppy, valssi, A, putki, A. Rata oli nopea ja jos hetkenkään mietti, minne sitä sitten mentiinkään, oli jo myöhässä.

Mentiin 3 x 5 min. Eka kerralla japanilaisessa oli ajoitusongelmia ja tämän vuoksi sain Lykyn pari kertaa väärään putkeen. Sitten alkoi osua. Vaikeinta oli hyppy nro 17, jota Lykky ei noteerannut, vaan painui ohitseni putkeen. 

Toisella kerralla treenattiin tätä kohtaa ihan naksulla ja nakilla, mikä auttoikin. 

Kolmannella kerralla tehtiin rataa alusta alkaen. Tässä kohtaa Lykky alkoi kuumua eikä tullut ohjaukseeni niin hyvin kuin pitäisi. Se ei koonnut hyppyä, vaikka annoin normaalit merkit, vaan ohitti ohjaukseni ja painui väärään putkenpäähän tai meni selkäni takaa. Onneton jatkoin rataa tällaisen selän takaa ohituksen jälkeen ja kiirehdin seuraavaan paikkaan. Lykky osui jalkoihini ja niin sitä oltiin kanveesissa. Sen verran ehdin miettiä, että pyörin kumirouheessa eikä mihinkään satu. Se on oikeasti miellyttävä alusta harrastaa tuollaista. Kun liike loppui, mietin hetken, toimiiko jalat. Toimivat. Huusin muiden kauhistusta helpottaakseni: "Ei käynyt kuinkaan!" ja nousin ylös. Lykkyä pörröttelin, koska se oli vähän hämillään. Yleisölle kaatumiseni näytti hyvin harjoitellulta ukemilta. Sitä kannattaisi varmaan oikeasti harjoitella. Tämän jälkeen mentiin loppurata uudelleen, saatiin se toimimaan ja lopetettiin siihen.

A-putki-erottelua ei ole treenattu aikoihin, mutta koira tuntuu sen osaavan. 

Kotimatkalla hymyilytti valtavasti, ehkä olin vain helpottunut, että kaatuessa ei aina katkea luut tai tapahdu muuta hirveää. Jotenkin on silti noloa kompastella. Mietin rallikuskin luonnetta: painava kaasujalka, huono itsesuojeluvaisto ja hyvä kilpailuvietti. Mulla on varmaan sellainen. Onneksi allani ei ole 200 hevosvoimaa.

***

Tajusin vähän aikaa sitten Lystin tiputtelevan. Aiemmin luulin tiplojen olevan kuolaa, koska niitä ilmaantui erityisesti aamuruokaa odottaessa, mutta lähempi tarkastelu osoitti ne muuksi. Vein viime viikolla virtsanäytteen eläinlääkärille. E.coli kasvoi ja kuuri aloitettiin. Infektio olikin tavallaan "paras" vaihtoehto. Kuuri on tepsinyt vaivaan nopeasti. Sen verran se muutti elämää, että ensi viikonlopun kisat jäävät välistä, koska dopingin varoaika ei ehdi mennä ohi. Olisiko tämä nyt Lystin 3. tai 4. vti parin vuoden sisällä. Turhia näytteitä olen vienyt varmaan 3, merkkailun takia, mutta tiputtelu näyttää olevan varma signaali.