torstai 18. syyskuuta 2014

Pumpulissa

Tällä viikolla ei ole oikein kulkenut. Lystin testitulokset ovat vieneet energiaa. Lisäksi olen kuulostellut, sairastunko flunssaan vai en. Kaiken kukkuraksi selkä on ollut harvinaisen kenkku. Kävely on ollut vaikeaa, nukkumisesta puhumattakaan. Jouduin ottamaan vahvan särkylääkkeen pitkästä aikaa. Varasin ajan työfysioterapeutille, josko hän keksisi parannuksia työergonomiaani.

Eilen kävin nopeasti Lykyn kanssa ulkokentällä. Teemana oli mitäs muuta kuin kontaktit. Olen nyt vakuuttunut, että se osaa puomin ylösmenon. Kun sanon ajoissa "kii", koira oikein katsoo, että tassut osuu. Nostin virettä yhä ylemmäs ja ylemmäs. Tarpeeksi korkealla vireellä se loikkasi ylösmenon. Lopetin siihen treenin: "Jos sä et viitsi keskittyä, mä en jaksa treenata." Mietittyään hetken autohäkissä osui tassu taas ylösmenokontaktille. Näin se pitää kisoissakin jatkossa katkaista. Kivaa olisi voida olla mukava. 

Toisena harjoittelin takaakierto-päällejuoksuja. Koiruus vaatii vastakkaisen käden, muuten jää hyppy välistä, varsinkin kun vedätin ihan kunnolla.

Tänään oli ryhmätreenit. Menin Lystillä. Hallissa oli Pete Huotarin rata, missä oli pientä jujua pitkin matkaa. Jos ei koiraa linjannut, se oli väärässä paikassa. Alun ohjasin peruskäännöksillä, pyörittämällä ja linjaamalla oikeaan päähän putkea. Sen jälkeen oli hyppy ja putki kohti pujottelun 2. keppiä. Ohjasin ulkopuolelta. Jos yhtään ennakoin, Lysti aloitti toisesta välistä. Oli hyvää oppia minulle. Sitten oli tarkan linjaamisen paikka kahdelle hypylle. Pikkuisen piti toista hyppyä merkata rytmittämällä, muuten koira oli ohi. Putki-A-erottelu sujui. Sitten oli taas hyppy, mikä jälkeen ansaputki. Lystillä tepsi ajoissa aloitettu persjättö. Aika lopussa piti vielä irrottaa koira kauemmas hyppyyn ja loppu olikin sitten helpompaa kiemuraa.

Lysti ohjautui yllättävän hyvin, kun vaan linjasin ajoissa. Persjätön se kuuntelee, kun senkin aloitan ajoissa. Treenin loppua kohti se kuumui ja alkoi tarjota vääriä esteitä. Eipä se aikoihin ole treeneihin päässytkään.

Lykyllä kävin ryhmätreenin jälkeen tekemässä samaa rataa. Se ohjautui herkemmin kuin Lysti eikä epäröinyt kepeillä. Ennen putkea olleella ansahypyllä ei tarvittu persjättöä, vaan vastakkaisen käden vilautus riitti. Putki-A-erottelun se osaa. Ulkona treenasin sen kanssa vielä puomin kontakteja. Kahdesti teki virheen, mistä seurasi jäähy. Sitten taas nappasi ne oikein.

Treenasin pitkästä aikaa vahvan särkylääkkeen alaisena ja sen huomasi. Varsinkin Lystin kanssa oli vaikea aluksi olla tarpeeksi räväkkä ja jämäkkä. Tuntui kuin olisin kulkenut hidastetusti pumpulissa. Lykky hyppäsi autohäkistä ennen lupaa ja olisi etuillut halliin mennessään. Nämä otettiin uusiksi. Ehkä sekin huomasi pehmeämmän olemukseni? Minun on vaan pidettävä rajat, oli oloni mikä tahansa. 

Ei kommentteja: