Tänään harjoiteltiin Teemu Linnan opastamana Lykyn kanssa. Hän oli suunnitellut hyppärin, jossa oli käännöksiä joko laajempina tai tiheämpinä siksakkeina hallin päädystä päätyyn ja takaisin. Olisi ollut lopulta ratakin, muttei päästy sinne saakka. Ohjasin Lykkyä takaa, koska muutakaan en olisi ehtinyt tehdä.
Yritykset kellotettiin ja 1-2 yrityksen jälkeen tuli seuraava koira. Unohdin aluksi tyystin rytmityksen. Tyypillinen ilmiö, kun kello juoksee. Kun Teemu muistutti rytmityksestä ja muka laittoi kellon pois, rytmitin nätisti ja saatiin nollarata.
Tiheämmässä siksakissa oli päädystä alkupäähän palatessa aina rytmi vähän hakusessa. Aluksi jäin odottamaan Lykkyä vähän liikaa, kun olisi pitänyt juosta, jotta saa nopeamman jarrutuksen. Se korjaantui, mutta yhden pienen pyörähdyksen Lykky teki joka kerta radan lopussa.
Läksyksi tuli hakea tuntumaa lisää. Teen oikein ja koira tekee oikein, mutta täysi onnistuminen eli yhden pienen pyörähdyksen poisjäänti on ihan pienestä kiinni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti