Hallilla

Kävin illalla hallilla. Toivoin, että viimeisimmät treenit olisivat loppuneet etuajassa, mutta toiveeksi jäi.

Menin Lystillä ulkona keinua. Ihmeiden aika ei ole ohi, se pysähtyi käskystä keinun alastulolle ja pystyin sitä siinä syöttämään. Lysti ei ollut ollenkaan paineessa, seisoi jämäkästi 2on2offissa ja söi ahnaasti. Näitä tehtiin monta, ensin ruualla, sitten pallolla palkaten. Tein valsseja keinun edessä ja Lysti pysyi. Se jopa vinkaisi innosta keinulle lähettäessäni. Tämä on oikeasti iso edistysaskel ja alkaa mahdollistaa sen, että voisin jatkossa otattaa kisakeinutkin tarkemmin. :)

Treenasin myös slalomia etäältä ohjattuna - ja keppejä "ulkopuolelta" lähettämällä. Varman tuntuinen oli hurtta henkeväni.

Lykyllä treenasin sisällä, koska ulos laskeutui pimeys. Harjoiteltiin puomin ja A:n ylösmenoja. Koiruus täppää mainiosti ja arvostaa selvästi eniten pallopalkkaa, joten sai mitä halusi. (Toistoja noin 10 kpl, yhteensä noin 350 uudella systeemillä.) Keinullakaan ei ollut ongelmaa. Vahvistin alastuloakin. Ratatreeninä mentiin lauantaista treenirataa. Lykky kulki tosi sujuvasti. Palkkasin A:n ylösmenolle ja siihen lopetettiin treeni.

Sitten oli kelpie-aksan vuoro. Koira tuntui nyt tutummalta kuin sunnuntaina, mutta paljastaa pinttyneimmät ohjausvirheeni armotta. Ei passaa olla myöhässä tai jättää koiraa näkökentän ulkopuolelle - sama kuin Lykyllä. Pakkovalssi saatiin nyt sujumaan, kun jätin enemmän tilaa (Lykkykin tarttee tilaa). On tosi mielenkiintoista ohjata omiani pienempää maksikoiraa, joka menee kuin liukas saippua.

Sehän minun piti vielä kirjuuttaa, että kun hallille mennessä oli aika plääh-olo, niin siinä se jo heti alkuun muuttui aivan muuksi. Aika hyvää lääkettä on tämä laji.