Eka rata oli agilityrata, jossa Lysti otti puomin ylösmenolta vitosen. Myöhemmin ilmeisesti valssini myöhästyi, jolloin koira valitsi putken keppien sijaan.
Toisella agilityradalla Lysti syöksyi A:n alastulolta suoraan edellä olleen hypyn yli, minne ei pitänyt mennä. Aika kaoottinen oli loppurata. Olisi ollut käyttöä Teräsmiehen varusteille, jotta olisin voinut kaapata koirani kainalooni ja kadota näkymättömiin.
Kolmas oli hyppäri. Siellä tehtiin nollaa loppusuoran alkuun saakka. Sitä edelsi suora: pituus ja hyppy ja edessä ollut putkensuu, jota Lysti ei jostakin syystä rekisteröinyt, vaan kaarsi toiseen putkenpäähän. Se siitä sitten. Ehkä se tarvitsisi silmälasit?
Kisapaikalla puljasin tassujen ja tossujen kanssa. Ennen jokaista rataa riisuin tossut. Joka radan jälkeen huuhdoin tassut pahoista allergeeneista, kuivasin tassut talouspaperilla ja laitoin tossut. Samalla mietin sitä, miten älytöntä on vehreään aikaan Lystin kanssa kisata. Saa jännätä kisa-aamuun saakka, miltä tassut näyttää. Treenaaminen jää olemattomiin. Näitä kisoja ennen tosin käytiin kahdesti treenaamassa, mutta sisällä eikä ulkoradalla. Sitä edellisistä treeneistä on tosi pitkä aika. Ei ole mitään tuntumaa koiraan ja sen ohjaamiseen. Turhaa on odotella tuollaisella valmistautumisella tuloksia. Joo ja valivali - selkäkin vielä. Koski kinttuihin, mutta radalla sen jotenkin pääsin unohtamaan.
Lystikki sai kuitenkin ratojen jälkeen leluleikit ja ruuat, kuten rutiiniksi on muodostunut. Ja iloinen se oli radalla, kuten aina.
Me oltiin tänään kuin tämä bändi, kuvitelkaa mulle rumpalin rooli. Aukeneekohan linkki? Toivottavasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti