Vähän videota

Sain houkuteltua pojan hallille, joten otettiin videolle muutama puomin ylösmenokontakti (nrot 450-460) ja siksakkitreeni. Ne ovat alla. 

Sattuipa oiva pysäytyskuva ylösmenotreeniin, hehheh. Kerran tassu meni ylärajalle, muuten Lykky teki hyvin.

Siksakkitreenin voi ohjata maltillisemman koiran kanssa valsseilla, mutta jos epäilee nopeuttaan, on takaa ohjaaminen järkevintä. Niin tekisin Lystinkin kanssa. Tarkoitus on jarruttaa eli rytmittää ennen käännöstä, jotta koira tietää sellaisen olevan tulossa. Lisäksi suunta pitää näyttää ajoissa, jotta treenikaaveri hyppäisi kuono oikeaan suuntaan. Heti rytmityksen jälkeen pitää jatkaa kovaa, jotta se jatkaa matkaa.  Välillä ajoitukseni menee kohdalleen, mutta varsinkin lopussa ohjaus jo jätättää. Tuo on minulle oikeasti vaikeaa, varsinkin noin monta peräkkäin.

Lysti on edelleen kotimiehenä. Etutassut ovat paranemaan päin, mutta sunnuntaina näytti siltä, että koira pitää viedä eläinlääkäriin. Tassujen perusteella riisiseitipuuro on parempi kuin kauraseitipuuro. Kaurakokeilu aloitettiin viime viikolla ja päätetään tänään. Voi olla, että tehtiin väärät johtopäätökset, mutta en halua katsoa linkkaavaa koiraa yhtään enempää kuin on pakko.

Alla oleva kuva on otettu eilen. Ranteessa oleva vaalea ja kiiltävä on sinkkivoidetta. Punainen alue on koiran auki nirhimää ihoa ja osin ison rakkulan alta paljastunutta ihoa. Nuolet näyttävät ex-rakkulan reunat. Alta paljastunut mustakin alue vetisti ja aristi aluksi. Vetistävän alueen päälle laitoin silikonisia palovammalevyjä, joiden päälle haavataitoksia imemään nestettä ja pehmentämään sidosta ja päällimmäkseksi tossun. Koiraparka. :( Takatassuissa ei ole muutoksia eikä etutassuissakaan noita isoja anturoita lukuun ottamatta.

29.9.

Tänään tassu näyttää tältä. Kuva on tärähtänyt, mutta paranemisvauhti ällistyttää. Tuo vaalea pöppö on vanua. Punaista aluetta ei enää ole, se näkyy enää lievästi rusehtavana, umpeutuneena alueena, ja anturassa rakkulan jälki jatkaa häviämistään. Uutta karvaa kasvaa jo. Silti ei kiitos näitä enää yhtään.

30.9.

Heh, nyt se meni!

Kävin Lykyn kanssa aamulla hallilla. Aluksi kävelimme aamuaurinkoisessa metsässä. Hallilla suoritettiin ensin eilinen laajempi siksakki sujona läpi. :) Sitten mentiin suppeampi siksakki takana leikaten ilman pyörähdyksiä, muutaman kerran. Ei siis ollut vahinko. Yöllä asiat olivat hautuneet tarpeeksi, tekniikka loksahti kohdalleen (no ainahan sinne jää vähän hiomista) ja voi, että oli hyvä tunne!

Tämän jälkeen samoilimme edelleen aamuaurinkoisessa metsässä, juteltiin vähän viereisen kentän tenniksenpelaajan kanssa ja ajeltiin kotiin syömään aamupalaa. 

Seuraavaksi otin pihalta kuvia.

Karhunvatukka.
Tämä on jo kuukauden vanha kuva, löytyi kamerasta.

Auringonkukka. Suurin osa on vielä nupuilla.

Ruiskaunokki, joka aikoinaan tulee
toivottavasti peittämään kivisen tontin luiskan.

Rännirosvo, joka johdattaa osan rännistä
laskeutuvasta vedestä sivuun. Tuon muovitulpan
tilalla on normaalisti letku, joka vie sadevesitynnyriin.
200 litraa tulee täyteen nopeasti. Nytkin tynnyri on
täysi, siksi letkun tilalla on kumitulppa.

Lysti-raasu oli jäytänyt eilen yhden tassunsa kamalaksi. Toivottavasti sinkkisalva tepsii eikä tarvitse hakea antibioottia. Se pääsi illalla autoajelulle mukaan, koska niin tyytyväisenä reissaa.

Koulutuksessa

Tänään harjoiteltiin Teemu Linnan opastamana Lykyn kanssa. Hän oli suunnitellut hyppärin, jossa oli käännöksiä joko laajempina tai tiheämpinä siksakkeina hallin päädystä päätyyn ja takaisin. Olisi ollut lopulta ratakin, muttei päästy sinne saakka. Ohjasin Lykkyä takaa, koska muutakaan en olisi ehtinyt tehdä. 

Yritykset kellotettiin ja 1-2 yrityksen jälkeen tuli seuraava koira. Unohdin aluksi tyystin rytmityksen. Tyypillinen ilmiö, kun kello juoksee. Kun Teemu muistutti rytmityksestä ja muka laittoi kellon pois, rytmitin nätisti ja saatiin nollarata.

Tiheämmässä siksakissa oli päädystä alkupäähän palatessa aina rytmi vähän hakusessa. Aluksi jäin odottamaan Lykkyä vähän liikaa, kun olisi pitänyt juosta, jotta saa nopeamman jarrutuksen. Se korjaantui, mutta yhden pienen pyörähdyksen Lykky teki joka kerta radan lopussa. 

Läksyksi tuli hakea tuntumaa lisää. Teen oikein ja koira tekee oikein, mutta täysi onnistuminen eli yhden pienen pyörähdyksen poisjäänti on ihan pienestä kiinni.

Ryhmätreenit + iltalisäys

Otin Lykyn mukaani ryhmätreeniin. Lumisena päivänä jätin Lystiltä tossut pois ja se kostautui etutassujen ärtymisellä. 

Radan alkuosa oli aika suoraviivainen ja siinä oli erilaisia hyppyjä. Ensin kaksi tavallista hyppyä vinottain, sitten pituus, hyppy, rengas ja u-mutkassa muuri just hankalasti käännettynä. Otin Lykyn pituuden liepeiltä vastaan ja lähdin litomaan kohti päätyä. Koira aloitti tulla miljoonaa. Pian säikähdin. Kovavauhtisen pituuden jälkeen Lykyn hypyt olivat aivan kamalan näköisiä. Lykky tiputti pituutta seuraavan hypyn, jotenkin vauhdissa muljautti itsensä vinosti renkaan läpi ja kaatoi koko muurin. Tämän jälkeen tarkistin etäisyydet. Pituuden jälkeen oli vain 4 metriä seuraavaan hyppyyn ja se aiheutti tämmöisen ketjureaktion, josta koira onneksi selviytyi ilman fyysisiä vaurioita. Tsekkasin muut estevälit ja aloitettiin rata suosiolla pituuden jälkeen. Muurille kävin koiran reitin korjaamassa paremmaksi.

Suorien osuuksien jälkeen tuli pari 90 asteen käännöstä, joissa rytmitys käänsi parhaiten. Toinen niistä käänsi A:lle aika täpärästi, kisoissa olisin sanonut tuomarille. Lykky kääntyi, mutta sain olla tosi tarkka enkä mennyt kuin kerran sen kohdan A:lle saakka. A:n ali menevän putken jälkeen koiraa piti vähän hankalasti survoa hypylle ja putkeen. Kokeilin sitä kahta eri kautta. Keinun jälkeen oli takanaleikkauskuvio, jossa kannatti rytmittää kahdessa kohtaa ja Lykky sen hyvin selvittikin. 

Kontaktivirheitä koira ei ottanut millään kontaktilla. :) Alastulolta lähtee liikkeestä, jos vaan annan. Jos pidän pääni, koira pysyy.

Rytmityksestä muistin taas, että hetken hidastuksen jäkeen on heti jatkettava matkaansa. Pitää muistaa tsekata myös treeniradat koiran turvallisuus huomioiden.

Lykky on kyllä hauska pikkulasten kanssa. Radan reunalla ja ajoittain radallakin oli treenikaverin pienet lapset, vähän vaahtosammutinta isommat. Pidin aluksi Lykkyä silmällä, kunnes huomasin, ettei se lapsista välitä yhtään. (Ei sellaista epäilyä ollutkaan, mutta halusin olla varovainen, koska pikkulasten kanssa se ei ole ollut sitten pentuaikojen.) Ratasuorituksen aikaan lapset (yllättäen) juoksivat ihan putken vierestä ja uutta rataa tutkiessa kirmailivat omia touhujaan. Niin myös Lykky. Jollakin tasolla se heidät noteerasi, mutta päätti, että leikkikööt keskenään. 

Iltalisäys: Lystin kontrollivirtsanäyte oli puhdas. Huonoa on se, että se on liian laimeaa. On ollut joka kerta aiemminkin. Ominaispaino on nyt 1.013. Hyvää on se, että joka kerta, kun Lysti on toistaiseksi tiputellut, aina vaiva on johtunut infektiosta ja on korjaantunut parissa päivässä.

Noin 440

Kävin Lykyn kanssa hallilla. Pääasia oli kontaktit. Puomin kontaktille koira osui joka kerta, vaikka lähetin useamman esteen vauhtien jälkeen. Keinussa ei ollut ongelmaa. A:lla kerran tassut osuivat aika ylös. Kun en palkannut, seuraavalla kertaa tassut osuivat alemmas. Ynnäilin taas, montako toistoa kontakteilla on menty uudella systeemillä. Ehkä noin 440.

Kepit mentiin pariin kertaan. Muita kuvioita ei otettukaan.

Illemmalla lähdin Lystin kanssa metsään viettämään laatuaikaa. Vain me kaksi. Ilman tossuja. Lysti sai moneen otteeseen juoksuhepulit ja nautti kerta kaikkiaan. Yhdessä kohtaa kävin katsomassa paikkaa, mitä se nuuskutteli innokkaasti. Polulle palatessani silmiini osui mustatorvisieniä. Hyvä, että muistin hengittää, kun kävin ne myöhemmin poimimassa. Vajaa litra kertyi. Paistettuna määrä väheni 1 dl:aan, mutta mikä maku! Nam.

Kotona ollaan jotakin puuhailtu. Olen nostellut koirien ristikkäisiä jalkoja, Lykky on harjoitellut käännöksiä, jälkiesineen ilmaisua, noutoa, kaukoja ja Lysti käännöksiä sekä valokatkaisimen painallusta. Nyt se tökkää aika lujaa katkaisimeen, muttei vielä tarpeeksi kovaa, jotta kytkin toimisi. Lykylle en uskalla samaa opettaa. Se suorittaa sen verran rivakasti kaiken, minkä tekee. Pieni Iso koira.

Video kisoista

Täällä on satanut lunta. Palaan silti ja siksi kesäisiin tunnelmiin viime lauantaihin. Seurakaveri otti tietämättäni videolle Lykyn hyppärin. Kiitän häntä suuresti! Hidastin videon, koska haluan nähdä, miksi Lykky tiputtaa riman putken jälkeen. Veikkaan syyksi äkillistä sivuttaisaskeltani ja käteni tipahtamista. Yritän jatkossa pitää käteni ja jalkani kurissa.

Epätahtiin

Tänään jatkoin Lystin kanssa omissa kisoissa.

Eka rata oli agilityrata, jossa Lysti otti puomin ylösmenolta vitosen. Myöhemmin ilmeisesti valssini myöhästyi, jolloin koira valitsi putken keppien sijaan.

Toisella agilityradalla Lysti syöksyi A:n alastulolta suoraan edellä olleen hypyn yli, minne ei pitänyt mennä. Aika kaoottinen oli loppurata. Olisi ollut käyttöä Teräsmiehen varusteille, jotta olisin voinut kaapata koirani kainalooni ja kadota näkymättömiin.

Kolmas oli hyppäri. Siellä tehtiin nollaa loppusuoran alkuun saakka. Sitä edelsi suora: pituus ja hyppy ja edessä ollut putkensuu, jota Lysti ei jostakin syystä rekisteröinyt, vaan kaarsi toiseen putkenpäähän. Se siitä sitten. Ehkä se tarvitsisi silmälasit?

Kisapaikalla puljasin tassujen ja tossujen kanssa. Ennen jokaista rataa riisuin tossut. Joka radan jälkeen huuhdoin tassut pahoista allergeeneista, kuivasin tassut talouspaperilla ja laitoin tossut. Samalla mietin sitä, miten älytöntä on vehreään aikaan Lystin kanssa kisata. Saa jännätä kisa-aamuun saakka, miltä tassut näyttää. Treenaaminen jää olemattomiin. Näitä kisoja ennen tosin käytiin kahdesti treenaamassa, mutta sisällä eikä ulkoradalla. Sitä edellisistä treeneistä on tosi pitkä aika. Ei ole mitään tuntumaa koiraan ja sen ohjaamiseen. Turhaa on odotella tuollaisella valmistautumisella tuloksia. Joo ja valivali - selkäkin vielä. Koski kinttuihin, mutta radalla sen jotenkin pääsin unohtamaan.

Lystikki sai kuitenkin ratojen jälkeen leluleikit ja ruuat, kuten rutiiniksi on muodostunut. Ja iloinen se oli radalla, kuten aina.

Me oltiin tänään kuin tämä bändi, kuvitelkaa mulle rumpalin rooli. Aukeneekohan linkki? Toivottavasti.

Kuvia

Lykky ikuistettiin viikko sitten:

Pieni Lykkysaurus

Isompi Lykkysaurus

Valmistautumassa A:n alastuloon

2on2off, ready to start

"Anna sen laukata hyvää, isoa laukkaa."

Lyskyn kanssa kilpailimme oman seuran kisoissa. Tuomarina oli Sari Mikkilä, joka oli tehnyt kivat radat. 

Eka radalla Lykky tiputti eka riman. Siitä jatkettiin vitosella, kunnes se A:lta sujahti edeltäni väärään päähän putkea. Loppurata rämmittiin vielä, siellä tipahti myös rima. Kontaktit se otti ja haki kepit hyvin kovasta vauhdista. Yleisön kommentit oli, että koira katseli, missä tulen ja tiputti samalla takajalkansa. 

Radan jälkeen aloin analysoida rataa. Koiran vire oli hyvä, se oli hallinnassa. Toisaalta ajatukseni oli liikaa juuri siinä asiassa. Lisäksi pyrin ohjaamaan koiraa tyynesti ja rauhallisesti, jottei sen tarvitsisi kiiruhtaa perääni. Se valitettavasti tarkoitti sitä, että olin hidas ja jäin jälkeen. Näin ei olla aikoihin treeneissäkään toimittu, minkä johdosta koira katseli, missä oikein tulen, tiputti rimat ja valitsi A:n jälkeen väärän putken. 

Toista rataa ennen sovin seurakaverini kanssa, että ohjaan kuten harjoituksissa. Päässäni oli varmat ratkaisut muutenkin: keskeytän radan, jos koiruus hyppää kontaktit tai kuumuu liikaa. Päätin myös edetä kuten normaalisti. Tämän jälkeen oli kepeä olo: agilitya tämä vain on. 

Lykyn ohjaaminen tuntui nyt hyvältä. Se otti puomin ja A:n kontaktit hyvin, puomilla oikein täsmäsi laukkansa keskelle kontaktia. Keinun ylösmenolta tuli virhe, mitä en huomannut. Siinä olen mennytkin vanhalla käskyllä. Kepit se haki taas hyvin. Viimeinen rima tippui. Koira kääntyi katsomaan minua. 

Tämän radan jälkeen oli kuitenkin hyvä olo. Ohjaaminen tuntui helpolta ja koira kulki, kuten olin ajatellut. Ei tehty ylimääräisiä lenkkejä, joten linjaukset onnistuivat. Lykky kellottikin ratansa nopeimman ajan, etenemällä 5.28 m/s (pysäytyskontakteilla). Päästiin palkintopallille pitkästä aikaa. 

Osallistuin vielä nollakoirana hyppärille. Yritin koota päässäni kaikki hyvät neuvot ja tunnelmat. Lykky oli mainio. Tosin tiputti taas mutkassa yhden riman - siinä kuulemma kumarruin eteenpäin. Pitäisihän sen sellaiset kestää, muttei kestänyt. Etenemä oli 5.30 m/s.

Jotenkin olen tyytyväinen tämän päivän ratoihin. Mikä on säälittävää, ottaen huomioon, että tarvotaan edelleen ykkösissä. Toisaalta viikon takaiseen verrattuna tapahtui iso hyppy parempaan: koira ei varastanut lähdöstä, sen vire oli parempi ja kontaktit onnistuivat (keinua ei lasketa). 

Yritän antaa armoa itselleni siinä mielessä, että Lykyn kanssa näitä projekteja on riittänyt, milloin rimojen, milloin hallinnan, milloin kontaktien kanssa. Se on iso, nopea, ahnaasti etenevänä jopa pelottava - ja tietyssä mielessä herkkä ohjaukselle. Kaikki tapahtuu niin nopeasti. Ihan kuin se olisi joku englantilainen täysiverinen laukkaratsu. Jos osa koirakoista on match made in heaven, me ollaan match made in hell. 

Tulee mieleeni yksi ratsastustunti noin 10 vuoden takaa. Ratsastin isolla ja tuoreella ratsulla, joka laukkasi isosti. Yritin sitä vähän pidätellä, jolloin taitava opettaja sanoi: "Anna sen laukata isoa, hyvää laukkaa." Ja minä annoin. Samoin ajattelen nyt Lykystä. Laukkaa, Lykkysaurus, laukkaa! (Mutta satuta se jättilaukka ylösmenokontaktille.)

Lystin agility

Lykky sai välillä huilata. Lystin kanssa ajoin hallille.

Ensin vahvistelin ulkona keinua. Pidin Lystillä tossut. Se pysyi 2on2offissa paineistumatta. Koira ei liikahtanut valsseilla tai persjätöilläkään. Siinä koiruus nökötti korvat ja ilme iloisessa hörössä. :)

Sisällä mentiin eilistä rataa (ilman tossuja). Hyvin Lysti sen muisti, koska ohjaaminen tuntui helpolta. Lievästi kääntävään persjättöön koira tulee edelleen jopa putken edellä. 

Keppejä harjoiteltiin taas, irtoamista niille kauempaa. Minulla ei ole varaa liikahtaa yhtään ennen kuin Lysti on löytänyt ekan välin. Muuten siirtyy seuraavaan.

Sisäkeinua, joka kovahtaa kovemmin, harjoiteltiin vielä erikseen. Kyllä se vaan siinäkin 2on2offin ottaa reippahasti. Hyvä Lystikki!

Selkä on ihan pee edelleen. En tiedä, pukkaako uutta välilevyongelmaa vai kasvaako luuliikaa väärään paikkaan. Kivassa tokkurassa olin iltapäivänkin. Vähän hellitti päiväunilla. Jatkan kohta yöunilla.

Pumpulissa

Tällä viikolla ei ole oikein kulkenut. Lystin testitulokset ovat vieneet energiaa. Lisäksi olen kuulostellut, sairastunko flunssaan vai en. Kaiken kukkuraksi selkä on ollut harvinaisen kenkku. Kävely on ollut vaikeaa, nukkumisesta puhumattakaan. Jouduin ottamaan vahvan särkylääkkeen pitkästä aikaa. Varasin ajan työfysioterapeutille, josko hän keksisi parannuksia työergonomiaani.

Eilen kävin nopeasti Lykyn kanssa ulkokentällä. Teemana oli mitäs muuta kuin kontaktit. Olen nyt vakuuttunut, että se osaa puomin ylösmenon. Kun sanon ajoissa "kii", koira oikein katsoo, että tassut osuu. Nostin virettä yhä ylemmäs ja ylemmäs. Tarpeeksi korkealla vireellä se loikkasi ylösmenon. Lopetin siihen treenin: "Jos sä et viitsi keskittyä, mä en jaksa treenata." Mietittyään hetken autohäkissä osui tassu taas ylösmenokontaktille. Näin se pitää kisoissakin jatkossa katkaista. Kivaa olisi voida olla mukava. 

Toisena harjoittelin takaakierto-päällejuoksuja. Koiruus vaatii vastakkaisen käden, muuten jää hyppy välistä, varsinkin kun vedätin ihan kunnolla.

Tänään oli ryhmätreenit. Menin Lystillä. Hallissa oli Pete Huotarin rata, missä oli pientä jujua pitkin matkaa. Jos ei koiraa linjannut, se oli väärässä paikassa. Alun ohjasin peruskäännöksillä, pyörittämällä ja linjaamalla oikeaan päähän putkea. Sen jälkeen oli hyppy ja putki kohti pujottelun 2. keppiä. Ohjasin ulkopuolelta. Jos yhtään ennakoin, Lysti aloitti toisesta välistä. Oli hyvää oppia minulle. Sitten oli tarkan linjaamisen paikka kahdelle hypylle. Pikkuisen piti toista hyppyä merkata rytmittämällä, muuten koira oli ohi. Putki-A-erottelu sujui. Sitten oli taas hyppy, mikä jälkeen ansaputki. Lystillä tepsi ajoissa aloitettu persjättö. Aika lopussa piti vielä irrottaa koira kauemmas hyppyyn ja loppu olikin sitten helpompaa kiemuraa.

Lysti ohjautui yllättävän hyvin, kun vaan linjasin ajoissa. Persjätön se kuuntelee, kun senkin aloitan ajoissa. Treenin loppua kohti se kuumui ja alkoi tarjota vääriä esteitä. Eipä se aikoihin ole treeneihin päässytkään.

Lykyllä kävin ryhmätreenin jälkeen tekemässä samaa rataa. Se ohjautui herkemmin kuin Lysti eikä epäröinyt kepeillä. Ennen putkea olleella ansahypyllä ei tarvittu persjättöä, vaan vastakkaisen käden vilautus riitti. Putki-A-erottelun se osaa. Ulkona treenasin sen kanssa vielä puomin kontakteja. Kahdesti teki virheen, mistä seurasi jäähy. Sitten taas nappasi ne oikein.

Treenasin pitkästä aikaa vahvan särkylääkkeen alaisena ja sen huomasi. Varsinkin Lystin kanssa oli vaikea aluksi olla tarpeeksi räväkkä ja jämäkkä. Tuntui kuin olisin kulkenut hidastetusti pumpulissa. Lykky hyppäsi autohäkistä ennen lupaa ja olisi etuillut halliin mennessään. Nämä otettiin uusiksi. Ehkä sekin huomasi pehmeämmän olemukseni? Minun on vaan pidettävä rajat, oli oloni mikä tahansa. 

Sotasuunnitelma

Nyt on eläinlääkärin kanssa neuvoteltu Lystin hoitamisesta. Siedätysyhdistelmään saa valita max 20 allergeenia. Heinistä, rikkaruohoista, puiden siitepölyistä + pölypunkista tulee 18, lisäksi laitetaan 2 homesientä. 1 homesieni jää ulkopuolelle, se, missä tiitterinousu on käytännössä merkityksetön.

Litkujen valmistukseen ja saapumiseen menee viikkoja. 3 ensimmäistä pistosta annetaan eläinlääkäriasemalla anafylaksian varalta. Sitten piikitystä jatketaan kotona. Ekassa satsissa tulee aineita 9 kk mittaisen hoidon verran.

Ruoka-aineiden suhteen testit eivät ole kovinkaan luotettavia, mutta riisin poisjättöä voi kokeilla jossakin vaiheessa, josko se kokonaistilannetta helpottaisi. 

Jos siedätyshoito ei auta, jäljellä on kortisoni ja sen jälkeen Atopica. 

Virtsatieinfektion kontrollinäytteen vien vajaan viikon päästä. 

Viime yönä painui mittari just pakkasen puolelle. Jospa kohta päästäisiin tossuista eroon.

Mitäs sitten suuhun laitetaan?

Lystin allergiatestien tulokset tulivat. Testithän eivät anna 100 % totuutta, vaan näyttävät vääriä positiivisia ja negatiivisia tuloksia, joten tulokset suhteutetaan koiran oireisiin. Tulosten (ja koiran oireiden) perusteella allergiat ovat lisineet. Uutena on mm. lisää heiniä, kasveja (mm. pujo ja ratamo) ja koivu. 

Eniten harmittaa, että riisi on pompannut allergisoivien aineiden lukemiin. Se voisi olla yksi selitys, miksi tassut oireilevat jatkuvasti. Mihin koiran pääruuan seitiriisipuuron riisi sitten vaihdetaan? Hiilihydraateista kaura ei näytä isoja lukemia, mutta aiemmin käytännön kotikokeissa se aiheutti ripulia. Ehkä ei enää? Koira on ennestään allerginen hyvistä lisukkeista mm. ohralle, maissille, perunalle ja soijalle. *

Neuvottelen tuloksista vielä eläinlääkärin kanssa, mm. siitä, kokeillaanko elämää ilman riisiä. Siedätyshoito kuitenkin aloitetaan, kunhan päätetään cocktail ja saadaan aineet. Noin 70 % koirista hyötyy. Jotenkin hupaisaa (?!) on se, että olen aikoinani tehnyt syventävät opintoni aiheesta siedätyshoito allergian hoitomuotona.

*Lystin allergiat: 6 eri ruohoa/heinää (mm. nata, rölli, koiranheinä, rairuoho), 6 rikkaruohoa/kasvia (mm. ratamo, nokkonen, pujo, tuoksukki), 6 siitepölyä/puuta (koivu, paju, leppä, saarni, poppeli, tammi), 3 homesientä (ulkoilman sieni-itiöitä ja kasvien/viljojen homesieni), pölypunkki, ruuista soija, maissi, riisi, ohra, peruna, tomaatti, porkkana, muut: kapokki (=kasvivilla, jota käytetään vuodevaatteiden, pelastusrenkaiden ja -liivien täytteenä), tupakansavu, kärpänen. Koira ei ole sietänyt myöskään kanaa, kalkkunaa, lohikaloja nautaa, kesäkurpitsaa tai kurkkua.

Lykyn fysioterapia

Lystin fysioterapia peruttiin tassu- ym. ongelmien takia, mutta Lykky pääsi tänään käsittelyyn ihan varmuuden vuoksi. Minua kiinnosti myös se, minkä verran se viikon takaisessa törmäyksessämme otti osumaa. 

Se oli vähän vino. Lisäksi löytyi lievää jumia lantion seudusta ja rintarangan alaosasta. Käsittelyssä koira oikeni ja jumit aukenivat. Ongelmat olivat tosiaan hyvin lievä-asteisia, joten normaali elämä saa jatkua. "Pentumainen" oli ft:n kommentti Lykystä. Vaikutelmaa ei vähentänyt se, että koira lakosi rapsutettavaksi selälleen aina, kun olisi pitänyt seisoa. 

15 ja hyl

Lykyn kanssa kävimme kisoissa tuhlaamassa yhtä vapaapäivää. Tuomarina oli Timo Teileri eikä radoissa saati olosuhteissa ollut mitään vikaa. Päinvastoin, oli suorastaan ihanteellista.

Eka radalla Lykky tiputti yhden riman ennen puomia, otti puomin ylösmenolta virheen ja yhdessä kulmassa tiputti muurin palikan. Rimat olivat 55 cm:ssä. 15 vp ja typertynyt olo.

Ennen toista rataa leikitin sen vieheleikillä ja ennen lähtöä se oli rauhallinen. Toisena esteenä oli putki. Sen vierelle kävellessäni koira oli putkessa. Varasti siis lähdöstä. Karjaisin "Ei!" ja käskin koiran maihin, kunhan putkesta tuli. Sitten (hölmö minä) jatkettiin rataa, kunhan olin tuomarilta kysynyt, että saadaanko tehdä loppu. Kontaktikoulutuksen jälkeen kun oli käsketty suorinta reittiä ulos. Rata olisikin ollut ihan siisti, ellei koira olisi u-käännöksessä oikaissut pituudelta.

Jos jotakin hyvää kaivan, niin mielestäni mutkaisilla radoilla Lykyllä oli selvä tieto, minne mennään seuraavaksi eli ohjasin ajoissa. Sama tuntuma on alkanut olla harjoituksissakin. En joka kerta kauhistu Lykyn vauhtia, vaan tiedän, miten se kulkee. Persjättökohtaan kiirehdin ja silloin kolisi muurin palikka, vaikka aiemmin koira on kestänyt vedätyksiä.

Kaiken kaikkiaan: Otti päähän. Meillä on selvästi hallintaongelma edelleen: koiran ryökäle varasti. Mutta ei tässä hätää. Piirretään mustan ja valkean raja vielä tarkemmin, Lysky.

Noin 410

+20 varjossa ja auringonpaiste. Juoksutin taas ylösmenoja Lykyn kanssa ensin ulkona enimmäkseen puomilla, sitten 2 x A:lla ja 1 x keinulla, sitten sisällä muutama puomilla ja 1 x A:lla. Aluksi puomilla namilla syöttäen, sitten koko puomia. Pujottelutin kepit kahdesti.

Saldo: Koira ei hyppää puomin tai minkään muunkaan ylösmenolta pois. Sehän oli viikko sitten ongelma. Jos toistoja tuli nyt yhteensä noin 20, koira otti kaikilla kontaktin. Kahdesti sen tassut osuivat ylemmäs kuin on kriteeri, tällöin valitin suureen ääneen ja Lysky keskeytti puomin. 

Ryhmätreeniä ja surkea Lysti

Surkeasta Lystistä ensin. En pitänyt sillä hetkeen tossuja ulkona ja niin minulla on nyt koira, jonka 3 tassua on rikki, silmän ympärys turvoksissa & karvaton ja jolla menee vielä antibiootti virtsatieinfektioon. Ei ole auttanut vitamiiniloudaus. Nyt on taas tossut ja sinkkisalva käytössä. Jouduin perumaan fysioterapian. Allergiatestien tuloksia odotellaan yhä. Vakuutusyhtiön kanssa suoritamme tilisiirtoja ristiin. Just tuli Lystin vakuutusmaksu maksettavaksi. Hymyilytti maksaa, kun vastineeksi tipahti tililleni maksamistani allergiatesteistä 270 euroa. 

Lykyn kanssa olin ulkotreeneissä. Mentiin muokattua Harrin rataa. Tehtiin vuoroni aluksi myös kontakteja. Lykky kulki hyvin. Jos olin ajoissa, kulki vielä paremmin. Se irtosi kivasti. Tuli pakkovalssiin, kun vähän vatkasin sormiani. Takaakierron se lukee, vaikka menen hyvinkin edellä. Mentiin yhteistyössä.

Puomin ylösmenoa treenasin aluksi ruuan kanssa, mutta broilerinpaloja koira ei juuri arvostanut. Palkaksi saikin sitten mennä koko puomin. Nyt se otti puomin kontaktin joka kerta, vaikka vedätin sitä ja lähetin putken ja hypyn kautta. Toi valoa iltojen pimeyteen. 

Jos vielä joskus ostan koiran agilitya silmällä pitäen, se saa olla töppöjalkainen kelpi tai bortsu, joka laukkaa tai nelistää tiheillä askelilla ja jolle ei tartte ylösmenoja edes opettaa. Sen kun painaa menemään ja katsoo jotakin ylösmenoja tuskailevaa ohjaajaa kiitollisena itselleen hymähdellen: eipä koske minua tuo ongelma.

Ylösmenoja

Eilen kävin molempien kanssa (karhu)mökkireissulla. Uusia isoja tassunjälkiä ei näkynyt. Söin puolukoita, keräsin lampaankääpiä ja tatteja. Koirat saivat juosta metsässä ja rannalla. Vedessä räpläsivät myös: Lykky teki delfiiniloikkia, Lysti kahlaili polviaan myöten. Oli lämmintä, 21 astetta varjossa ja auringossa enemmän. Silti en tohtinut vesileikkejä pitkään katsoa, koska veden lämpötila oli kysymysmerkki. 

Kuvassa on alastulon 2on2off.

Tänään kävin Lykyn kanssa hinkkaamassa taas iänikuisia kontakteja. Jos lievä turhautuneisuus paistaa läpi, niin senkun paistaa. Aika hyvin se täppää, mutta heti, kun alle tulee enemmän esteitä, kontakti unohtuu. Nyt marmatin pariin kertaan, kun hyppäsi ylösmenon yli. Seuraavalla sitten osui. Tätä mietin pitkään jälkikäteen. Voinko noin 380 toiston kohdalla olettaa, että se osaa vai enkö? Saanko marmattaa vai pitääkö olla vain neutraali? Riittääkö sille pelkkä epähuomio, jos menee ylösmenokäskyn läpi vai palkkaako itse puomin juokseminen niin paljon, että ei riitä?

Toisena juttuna treenattiin takaakiertoon lähetyksiä kauempaa. Hienosti se tulee yli ja hyvin ehdin itse alta pois. Näitä pitäisi Lystinkin kanssa treenata, mutta se potee tassuaan, silmäkulma on turvoksissa (allerginen reaktio) ja antibiootti vti:oon päällä edelleen, joten saa toipua rauhassa.

Palaan Lykyn treeniin. Lopuksi kokeilin puomin vierellä, tarjoaako se ylösmenoa. Ei tarjonnut, vaan alasmenokontaktia. Se on siis hyvin vahvana edelleen. Viittilöin sille, että "nää ois niinku menosuuntaan", jolloin koiruus tarjosi ylösmenoa, mistä sai isot kehut. Toisti kahdesti saman. 

Palkkaamisesta: Vieheleikitin Lykyn ensin. Upeasti se taas rauhoittui. Sen jälkeen palkkana oli viehe lyhyiden ratapätkien jälkeen. Vieheenä toimi vihreä lussupallo. Se pomppii alustalla mukavan ennustamattomasti.

Lykkyhän on aina ollut samanlainen. Aluksi tuntuu, ettei se opi mitään, mutta sitten kun sillä raksuttaa, se toimii kuin junan vessa. Sitä ihanuutta odottelen. :) Lysti taasen on aina ollut sukkela käsittämään, mitä siltä halutaan. Kotimatkalla mietin, että ensi kerralla otan ihan vaan ylösmenon tarjoamista. Se on saatava vahvaksi. Eipä muukaan auta.

"Ring the bells that still can ring" - L. Cohen -

Lähdin Lykyn kanssa vain katsomaan seuramme epävirallisia kisoja. Ajattelin, että hengailen radan reunalla. Oli nimittäin lauantaisesta kaatumisesta ihan hakatun oloinen kroppa. Ilmoitin sittenkin Lykyn ei-kisaavien radalle kisan ulkopuolisena.

Rata oli aika suoraviivainen, just sellainen, mitä ykkösissä voisikin olla. Se meni hyvin ja sujuvan tuntuisesti puomin ylösmenoa lukuun ottamatta. Tiesinkin, että se on kesken, mutta olisi Lykky silti voinut osua ylösmenolle. 

Koska kroppa ei juoksemisesta säikähtänyt, ohjasin Wattia kisaavien radalla. Rataan tutustuminen oli yllättävän vaikeaa, oli vaikea oppia rataa ja startattiin toisena. Ohjasin alun hyppyjä takaa leikaten, koska muuten linjamme olisivat kohdanneet. Tämä menikin hyvin. Päällejuoksuissa tipahti rimoja. A:n jälkeen unohdin vaihtaa puolta ja seuraavalta hypyltä siksi ohjasin Watin putkeen, vaikka kepeille olisi pitänyt. Muuta komellusta ei käynytkään. Jatkamme harjoituksia. Watti on nopea ja taitava, haluaisin osata paremmin.

***

Minulta kysyttiin mottoani. Aikani etsin. "Elä hetkessä" on harmikseni liian suosittu ja siksi kulunut, vaikka sen allekirjoitankin. Leonard Cohen ei ole huono sanoittamaan. "Ring the bells that still can ring" ja kohta jatkuu "There is a crack, a crack in everything. That's how the light gets in." Minusta etenkin jälkimmäinen lausepari kääntää heikkouden ihanasti positiiviseksi. Tässä sama livenä. Suosittelen katsomaan kohdasta 4.00 eteenpäin. (Toivottavasti en ole laittanut samaa videota ennen. Tai no, ei se haittaa.)

Tehoviikon lopun toinen päivä

Tänään jatkettiin Harrin workshoppia. Tehtiin rata ulos. Mikäs oli 20 asteessa ja auringonpaisteessa treenatessa. 

Radalla oli teemana edelleen ärsykekontrolli ja sujuva reitti koiralle. Takaakiertoja oli paljon ja niitä ratkottiin pakkovalsseilla tai päällejuoksuilla. A-putki-erottelu löytyi myös. Kepeille mentiin avoimeen kulmaan niin jyrkästi kuin voi mennä. 

Lykyn kanssa hiottiin minun takaakierto-päällejuoksuani. Jostakin syystä se on alkanut (taas) muistuttaa twistiä, peruuttelen aivan turhaan, kun olisi järkevintä juosta tossut eteenpäin. Tätä korjattiin Harrin ottamien videoiden avulla. Niin ohjaus vaan muuttui paremmaksi. Jatkossa voin Lykylle näyttää takaakierron yllättävänkin kaukaa, täytyy muistaa jalkojen oikea suunta ja edetä siivekkeen taakse alastulon tieltä. Pakkovalsseissa Lykky oli hyvä ja niitä kannattaisi viljellä, jos niihin vaan ehtii. 

A-putki-erottelu sujui jälleen ja kepit Lykky löysi, kun vähän vastakkaisella ohjasin oikeaan suuntaan. Lisäksi koiran tauolla harrastama esteiden tarjoaminen alkoi vähentyä.

Puomin ylösmenoa katsottiin. Eka näyttö meni hienosti, toisella koira hyppäsi ylösmenon ylärajalle. Ei siitä virhettä olisi tullut, mutta ei se ollut opetetunlainen. Saatiin jatko-ohjeet sen työstämiseen. 

Lykky pääsi vielä koekaniiniksi kosketusalustatreeniin. Tehtävä oli aluksi täpätä, oli alusta missä vaan radalla. Lopulta lähetin sen kaukaa kepeille nurjaan avokulmaan ja koira ne suoritti. 

Tämän jälkeen jatkettiin luennolla, jolla syvennettiin eilistä kouluttamisen luentoa monin käytännön esimerkein. Vaikka teoriat eivät ole vaikeita ymmärtää, niiden soveltaminen koiran koulutuksen käytäntöön ei ole ollut ihan ongelmatonta. Taas tuli uusia ideoita ja ajatuksia. 

Kotiin tultua katsoin Lystin tassut. Oikeassa etutassussa on edelleen muutoksia ja lisäksi samaan aikaan, kun sille tuli rakkula tassuun, lehahti myös oikea silmänympärys, siis se turposi ja siitä lähti kutiamisen seurauksena karvaa. Lähdin Lystin kanssa (silti ja siksi) kahdestaan luontoretkelle. Kierrettiin metsäpolkuja ja pitkospuita pitkin noin tunnin lenkki.

Valamennuksessa

Sain Kataisen Harrin pitämään meidän seuraan koulutuskokonaisuutta. Siihen kuuluu muutama eläinkoulutusluento yhdistettynä käytännön harjoituksiin agilityradalla. Tänään oli eka kerta. 

Luento käsitteli koiran kouluttamista positiivisin menetelmin. Se synnytti uusia ajatuksia ja oli tarpeen.

Sitten treenattiin rataa, jonka teemana oli radan turvallinen suoritustapa ja ärsykekontrolli. Tarkotti sitä, että radalle oli poimittu kisaradoista hankalia ja vaikeasti ohjattavia kohtia, joihin sisältyy koiralle epäloogisia, ei-luonnostaan-sujuvia reittejä ja törmäysriskejä ohjaajan kanssa. Ärsykekontrolliin kuului se, että A:n vieressä ja alla oli 2 putkea, ja johonkin näistä kolmesta piti koira saada osumaan eri kerroilla. 

Olin Lykyllä. Rata alkoi kiemuralla, jonka jälkeen piti koira ohjata pussiin turvallisesti. Tässä oli leijeröintimahdollisuus, jota ei kuulunut käyttää, jos ajatteli koiran terveyttä pussiin sukeltamisessa. Pussin jälkeen suora jatkui ja viimeiseltä suoran hypyltä oli 180 asteen käännös, hyppy ja u-putkeen meno. Siitä syöttö uloimmaiseen putkeen, viskileikkaus, putki, hyppy takaakiertona, japanilainen ja ohjaus tännimmäiseen putkeen. Siitä piti ehtiä kokoamaan koiran hyppy. Jos ei koonnut, koira oli u-putken väärässä päässä. Tästä taas täyttä usvaa hypylle nro 17, mille mieluusti päällejuoksu-persjättö, mistä koira u-putkeen, takaakiertohyppy, valssi, A, putki, A. Rata oli nopea ja jos hetkenkään mietti, minne sitä sitten mentiinkään, oli jo myöhässä.

Mentiin 3 x 5 min. Eka kerralla japanilaisessa oli ajoitusongelmia ja tämän vuoksi sain Lykyn pari kertaa väärään putkeen. Sitten alkoi osua. Vaikeinta oli hyppy nro 17, jota Lykky ei noteerannut, vaan painui ohitseni putkeen. 

Toisella kerralla treenattiin tätä kohtaa ihan naksulla ja nakilla, mikä auttoikin. 

Kolmannella kerralla tehtiin rataa alusta alkaen. Tässä kohtaa Lykky alkoi kuumua eikä tullut ohjaukseeni niin hyvin kuin pitäisi. Se ei koonnut hyppyä, vaikka annoin normaalit merkit, vaan ohitti ohjaukseni ja painui väärään putkenpäähän tai meni selkäni takaa. Onneton jatkoin rataa tällaisen selän takaa ohituksen jälkeen ja kiirehdin seuraavaan paikkaan. Lykky osui jalkoihini ja niin sitä oltiin kanveesissa. Sen verran ehdin miettiä, että pyörin kumirouheessa eikä mihinkään satu. Se on oikeasti miellyttävä alusta harrastaa tuollaista. Kun liike loppui, mietin hetken, toimiiko jalat. Toimivat. Huusin muiden kauhistusta helpottaakseni: "Ei käynyt kuinkaan!" ja nousin ylös. Lykkyä pörröttelin, koska se oli vähän hämillään. Yleisölle kaatumiseni näytti hyvin harjoitellulta ukemilta. Sitä kannattaisi varmaan oikeasti harjoitella. Tämän jälkeen mentiin loppurata uudelleen, saatiin se toimimaan ja lopetettiin siihen.

A-putki-erottelua ei ole treenattu aikoihin, mutta koira tuntuu sen osaavan. 

Kotimatkalla hymyilytti valtavasti, ehkä olin vain helpottunut, että kaatuessa ei aina katkea luut tai tapahdu muuta hirveää. Jotenkin on silti noloa kompastella. Mietin rallikuskin luonnetta: painava kaasujalka, huono itsesuojeluvaisto ja hyvä kilpailuvietti. Mulla on varmaan sellainen. Onneksi allani ei ole 200 hevosvoimaa.

***

Tajusin vähän aikaa sitten Lystin tiputtelevan. Aiemmin luulin tiplojen olevan kuolaa, koska niitä ilmaantui erityisesti aamuruokaa odottaessa, mutta lähempi tarkastelu osoitti ne muuksi. Vein viime viikolla virtsanäytteen eläinlääkärille. E.coli kasvoi ja kuuri aloitettiin. Infektio olikin tavallaan "paras" vaihtoehto. Kuuri on tepsinyt vaivaan nopeasti. Sen verran se muutti elämää, että ensi viikonlopun kisat jäävät välistä, koska dopingin varoaika ei ehdi mennä ohi. Olisiko tämä nyt Lystin 3. tai 4. vti parin vuoden sisällä. Turhia näytteitä olen vienyt varmaan 3, merkkailun takia, mutta tiputtelu näyttää olevan varma signaali. 

Raks-raks

Eiliset Lykyn puomin ylösmenolta poishyppimiset jäivät harmittamaan, joten palasimme tänään rikospaikalle, kuten kunnon rosvojen kuuluu.

Olin varustautunut nakeilla ja naksuttimella. Lykky tälläsi tassunsa ylösmenolle, naks ja nakin syöntiä. Samalla koira tuijotti taskuun, että anna Se Oikea Palkka. Sitten annoinkin pallon, jonka kanssa se jäi seisomaan ylösmenolle 2on2offiin. Kehuin kovasti. Tämän jälkeen otin ensin sisällä, sitten ulkona, nakin kanssa ylösmenot. Seuraavaksi otin saman kontaktin vauhdilla 1-3 esteen takaa loppuun saakka, mikäli koira täppäsi oikein. Kun täppäsi, huusin vauhdissa "tsap" ja jatkoin matkaa, ja niin jatkoi koirakin. Eilinen poishyppiminen oli poissa. Jos tsappia ei kuulunut, Lykky hidasti ja palasi. Varmuuden vuoksi välillä motkotin sille, että miten se tuolla tavalla huitelee menemään. Mutta se, että se vaitiolostani tajusi, että nyt unohtui jotakin, oli minusta hienoa. Se selvästi työstää asiaa. Onnistumisprosentti oli kohtalaisen hyvä, 80.

Jatkossa ehkä harjoituksissa ja kisoissa katson, osuuko tassu ja osuessa huudan "tsap", josta koira tietää jatkaa matkaansa. Kuulostaa suunnitelmalta minun korvaani.

Watti tuli myös. Treenasin/testasin tällä kertaa käännöksiä. Takana leikkaamiseni eivät tehonneet kovinkaan hyvin, mutta vastakäännös kääntää hyvin ja jaakotus jyrkimmin. Rimoja tippui muutama. Pari kertaa tein jotakin, kun koira oli riman päällä. Sitten muistin, miten Lykkyä piti ohjata: maitolasit käsissä. Niin saatiin hyviä pätkiä ja alkoi tulla sellainen olo, että alkaa olla jonkinlainen tuntuma W:n etenemiseen.

Lysti potee tassuaan, joten viettää treenitaukoa. Otin sen autoon mukaan, mutta taisi kääntää veistä sen haavassa enemmän kuin kotiin jättäminen olisi tehnyt.

Oodi vahvistamiselle

Ensinnäkin. Lystillä on tassu taas rikki. Eilen lähdettiin silti mökille töiden jälkeen. Puin sille tossun. Metsässä Lykkyä ja Lystiä leikitytti kovasti. Lykky alkoi jänikseksi ja Lysti ajoi takaa. Katsoin useita minuutteja kestänyttä takaa-ajoa, joka päättyi siihen, että molemmat tulivat viereeni sammalikkoon makaamaan läähättäen. Lystin tossu oli tietenkin kadonnut hillittömässä menossa. Sanoin molemmille "esine" ja niin pääsivät koirat etsimään itsensä tallaamaa 60 x 100 m kokoista ruutua. Haravoin itsekin sitä katseellani ja yhtäkkiä näin tossun. Jatkoin matkaani. Pian Lykky sai vainun ja löysi tossun, otti sen suuhunsa ja toi minulle! Superia! Sen jälkeen molemmat saivat jäähdytellä matalassa rannassa kahlaten ja juosten.

Metsään mennessä oli polun vieressä, kosteassa sammalikossa useita tällaisia jälkiä. Kuvassa ei näy kunnolla tassun painuma, mutta kyllä niissä sellainen oli. Ilmeisesti kuvaamani jälki on karhun etutassusta. Läheltä löytyi myös läjä sitä itseään. Alueella on tehty useita karhuhavaintoja, joten löytöä olin odotellutkin. Päättelin, että tämä yksilö on rauhaa rakastava, koska näköhavaintoa en saanut.

Suurpetosivuilta löytyi kivoja ohjeita: "Vapaana liikkuva koira voi joutua karhun kanssa tekemisiin. Jos koirasi on irti ja kuulet sen suunnasta voimakasta ärähtelyä tai karjumista, poistu kauemmaksi ja hakeudu avoimeen paikkaan. Jos koira lähtee karhua pakoon se tulee todennäköisesti sinua kohti ja karhu voi tulla perässä."

***

Sitten tämän päivän agilitytreeneihin. Mulla oli Lykky ja mentiin Saija Mustosen rataa. Treenejä veti Anni ja olipa kiva, että hän kellotti eri vaihtoehtoja 5 esteen pätkälle. Yhdelle hypylle oli vaihtoehtona joko pakkovalssi, joka oli ihan sujuvan tuntuinen, kauemman siivekkeen kautta suorempi reitti tai lähemmän siivekkeen ympäri pyöritys. Juuri ajanottokerralla Lykky tiputti pakkovalssissa riman, jossa vähän jäädyin, aika oli 5.72. Kauemman siivekkeen kautta aika oli 5.32 ja pyörityksellä 5.43. Tämän perusteella suorempi ja vähän pidempi reitti on Lykylle(kin) nopeampi. 

Valssilähetys sujui kauempaa. Päällejuoksun Lykky otti hyvin. Kepeillä leijeröin, ei tuottanut ongelmaa. 

Mutta ongelma on puomin ylösmeno. Lykky sen täppää ja hyppää saman tien puomilta pois. Tiedän jo, mistä tämä tulee. Olen palkannut pallolla ja koska se ei voi saalistaen koheltaa puomin päällä, se on aina hypännyt puomilta pois ja näin olen vahvistanut ei-toivottua käytöstä. Otimme sitten puomin niin, että palkka oli puomin loppupään jälkeen. Se meni hyvin.

Asia jäi vaivaamaan ja tein vielä ulkopuomilla samaa. Käytin vanhaa käskyä, millä Lykky hyppäsi puomin ylösmenon yli. Uudella käskyllä se täppäsi ja jatkoi matkaansa, kuten kuuluu. Kahdesti se hetsattuani loikkasi ylösmenon yli, sai siitä marmatukset ja uusinnalla täppäsi.

Nyt on tosi kivaa tasapainoilua edessä. Pitänee palata ruokapalkkaan, jotta saan vahvistettua oikeaa paikkaa. :S

Hallilla

Kävin illalla hallilla. Toivoin, että viimeisimmät treenit olisivat loppuneet etuajassa, mutta toiveeksi jäi.

Menin Lystillä ulkona keinua. Ihmeiden aika ei ole ohi, se pysähtyi käskystä keinun alastulolle ja pystyin sitä siinä syöttämään. Lysti ei ollut ollenkaan paineessa, seisoi jämäkästi 2on2offissa ja söi ahnaasti. Näitä tehtiin monta, ensin ruualla, sitten pallolla palkaten. Tein valsseja keinun edessä ja Lysti pysyi. Se jopa vinkaisi innosta keinulle lähettäessäni. Tämä on oikeasti iso edistysaskel ja alkaa mahdollistaa sen, että voisin jatkossa otattaa kisakeinutkin tarkemmin. :)

Treenasin myös slalomia etäältä ohjattuna - ja keppejä "ulkopuolelta" lähettämällä. Varman tuntuinen oli hurtta henkeväni.

Lykyllä treenasin sisällä, koska ulos laskeutui pimeys. Harjoiteltiin puomin ja A:n ylösmenoja. Koiruus täppää mainiosti ja arvostaa selvästi eniten pallopalkkaa, joten sai mitä halusi. (Toistoja noin 10 kpl, yhteensä noin 350 uudella systeemillä.) Keinullakaan ei ollut ongelmaa. Vahvistin alastuloakin. Ratatreeninä mentiin lauantaista treenirataa. Lykky kulki tosi sujuvasti. Palkkasin A:n ylösmenolle ja siihen lopetettiin treeni.

Sitten oli kelpie-aksan vuoro. Koira tuntui nyt tutummalta kuin sunnuntaina, mutta paljastaa pinttyneimmät ohjausvirheeni armotta. Ei passaa olla myöhässä tai jättää koiraa näkökentän ulkopuolelle - sama kuin Lykyllä. Pakkovalssi saatiin nyt sujumaan, kun jätin enemmän tilaa (Lykkykin tarttee tilaa). On tosi mielenkiintoista ohjata omiani pienempää maksikoiraa, joka menee kuin liukas saippua.

Sehän minun piti vielä kirjuuttaa, että kun hallille mennessä oli aika plääh-olo, niin siinä se jo heti alkuun muuttui aivan muuksi. Aika hyvää lääkettä on tämä laji.