Luontoretki

Löysin lähikunnan luontopolun (Orrainpolku), jota teki mieli lähteä kokeilemaan jo kesemmällä. Oli vaan niin helle, että siinä ei olisi ollut järkeä. Lykyn kanssa en ole ikinä millään pidemmällä luontolenkillä käynytkään. Lystin kanssa kävin aikoinaan kahdesti Repovedellä ennen kuin selkä hajosi.

Sunnuntaina lähdimme vähän ex-tempore. Mukaan otin kameran, litran KevytOloa, Lykylle litran possunsydämen keitinlientä ja 2 välipalapatukkaa. Jätin juotavat autolle. Jos polku on 9.4 km, ajattelin pärjääväni ilman tankkausta. Kartan mukaan polku menee kirkkaan vesistön rannalla, joten tiesin Lykyn saavan sieltä juotavaa. Karttaa en tullut tulostaneeksi, mutta tietokoneen näytöltä piirsin vähän mutkia keltaiselle liimalapulle. Mukanani oli siis vain kameralaukku ja 2 välipalapatukkaa. :D Eihän mulla ole normaalilenkilläkään mitään mukana.

Lykyllä oli vetovaljaat, jotka istuvat sille parhaiten. En antanut vetää kuin pahimmat ylämäet. Juurakkoiset polut ja etenkin pitkospuut olivat tosi liukkaita sateiden jäljiltä.

Polku oli hyvin merkattu. Punaisia täpliä oli puissa 10-15 metrin välein ja kylttejä tiuhaan. Tajusin alkumatkasta, että eksyminen ei voi olla mahdollista enkä harmitellut kartan puutetta sen enempää. Ilma oli yllättävän lämmin, 20 astetta ja aurinko paistoi miltei koko ajan. Polku kulki metsän siimeksessä, joten liian kuuma ei tullut. Riitti, että raotin takin vetoketjua. 

Mustikoita oli älyttömästi. Luulin, että mustikka-aika on mennyt, mutta nämä mustikat eivät siitä välittäneet. Ne olivat makeita ja sormenpään kokoisia. Hompsin niitä suuhuni kävelyn lomassa. Jos paikka olisi lähempänä, olisin tänään käynyt sieltä poimimassa sangollisen mustikoita.

Hyvin oli hiljaista. Yksi seurue ohitettiin. Hiljaisuus oli tämän paikan ehdoton plussa, sitä lähdin metsään hakemaankin. Toista oli Repovuorella, jossa eka kerralla kuljin osan matkaa hanhenmarssia muiden turistien seassa.

Suurin nähtävyys oli Luotolahden vuori ja siltä aukeavat maisemat. Muuten polku kulki tavallisessa metsässä. Tiirasin sopivia uimapaikkoja, mutta vuoren vieressä ranta oli niin jyrkkä ja lohkareinen, että Lykky olisi satuttanut itsensä. Laavulla oli iso laituri ja pikkulaituri. Jälkimmäiseltä Lykky pääsi uimaan ja juomaan.

Tässä kohtaa oli kävelty 1,5 tuntia. Jatkoimme vielä jonkin matkaa polkua pitkin, kun tulimme risteykseen, missä polkua pitkin lenkki olisi jatkunut 3 km, mutta vierestä alkoi hyväkuntoinen metsätie. Onneksi oli kännykkä mukana, jolla sain kartan auki. Sen perusteella tie vei suoraan parkkipaikalle. Koska jalkoihini koski (ei ollut kamalan fiksu veto lähteä rasitusvammaisilla jaloilla tuonne) ja oltiin jo parhaat palat nähty, käveltiin tietä pitkin autolle. Ratkaisu tuntui oikealta. 

Tasan kaksi tuntia kesti meidän reissu. Autolla juoma maistui Lykylle mainiosti. Join itsekin pari kulausta, mutta en voi sanoa, että olisin ollut janoinen. 

Olen nykyisin surkea pakkaamaan, ahdistun jo ajatuksestakin enkä halua lisäkantamisia. Siksi lyhytkestoinen reissu sopii meille parhaiten. Lystiä olin ottamassa mukaan, mutta lirissä olisin ollut, jos se olisi alkanut linkata. Tiirasin tuolla käärmeitä sillä silmällä ja tuumiskelin, että mitäs sitten tehdään, jos kyy puree. Onneksi yhtään luikeroa ei nähty. 

Olen tosi tyytyväinen, että reissu heitettiin. Mitään yltiöhuikeaa se ei tarjonnut, mutta sain sen rauhan, liikunnan ja Lykky-reissun, mitä olin kaivannut. Viikonloppuisin ei monta tilaisuutta tule, vapaaviikonloppuja ei (agilitylta) juuri ole eikä sopivia ilmoja, saati, että fysiikkanikaan kestäisi. Tämä retki oli niitä juttuja, että jos et nyt lähde, niin milloin sitten. Että haluatko vanhainkodin kiikkustuolissa katua tehtyjä vai tekemättömiä asioita.