In real life

Olen testannut Lykkyä koko viikon. Mitä sitä muutakaan lomallaan tekisi? :D Olen halunnut tietää, kuinka Projekti Vire näkyy oikeassa elämässä.

Alkuviikon yhtenä päivänä ensin lähdin sen kanssa agilitykentälle, missä sovitusti kaverini leikitti ärisevää pientä terrieriään maalin jälkeisellä alueella. Tällainen voi kisoissa toteutua milloin tahansa ja halusin tietää, kiinnostaako Lykkyä terrierin leikki vai minä. Radan aluksi hypnotisoin koirani sopivaan moodiin viehelelun vilautuksella. Pienen rinkulan jälkeen huusin Lykylle loppusuoran alussa "menemene". Lykky loikki edelläni loppusuoran kohti leikkivää terrieriä - ja kääntyi viimeisen esteen jälkeen minua kohti. Rekisteröi pikkukoiran, muttei välittänyt. Toistimme asetelmaa eri variaatioin, mutta Lysky sulki terrierin tietoisuutensa ulkopuolelle joka kerta.

Kontaktien ylösmenot se hyppi yli rytmityksistäni huolimatta. Kokeilin myöhemmin entisellä kontaktikäskyllä ja sillä se näytti itse rytmittävän menoaan.

Tämän jälkeen juotin Lykyn ja lähdin halliin katsomaan toisten treeniä. Vartin päästä palasin autolle. Kaukaa näin, että Lykyn autohäkin ovi oli auki! Kävelin autolle miettien, onko siellä koiraa vai ei. Lykky makasi häkissään rentona ja tokaisi minulle ylimielisen kyllästyneellä äänellä: "Joko tämä testi loppui?" En uskonut sen kuuliaisuutta ihan heti, koska monta tennispeliä pelattiin viereisellä kentällä. On nimittäin tennispallot aikoinaan kiinnostaneet kovastikin. Kävin kysymyssä tennispelaajilta, kävikö heidän vieraanaan koira. Ei kuulemma ollut käynyt. Koiriakin oli mennyt auton ohi ongelmitta. Palasin autolle ja silitin Lykkyä kiitollisena.

Sitten oli näyttelytreenit - paljon uusia koiria. Menin sinne vain hengailemaan Lykyn kanssa. Treenasimme ohituksia. Paitsi ettei niissä ollut enää treenaamista. Lykky kulki löysällä hihnalla. Kahdesti se kiristi talutinta, kun innostui haistelemaan ruohikkoa.

Tämän jälkeen oli puoli tuntia luppoaikaa, ennen kuin poika pääsi töistä. Kävelin Lykyn kanssa keskustassa. Ei vetämistä, vain leppoisaa haistelua. Olin niin tyytyväinen. Olisin voinut huutaa koko maailmalle: "Katsokaa kaikki!" 

Välillä nautimme mökkeilystä ja uimisesta. Kokeilin vähän vepeä. Pyysin koiriani vuorotellen kiskomaan minut lelusta rantaan. Lysti aluksi pyöri ympyrää, koska olin jarruna. Rohkaisusta lähti kohti rantaa ja hoiti hinaajan hommat mainiosti. Lykky heti lukitsi niskansa ja pisti tehotassut vettä jauhamaan. Kivaa on koirakyyti!

Oi Suuri Pallo. Lennä järveen!

Tämä kuva on siksi, jotta talvella muistan, miltä tuntuu, kun aurinko häikäisee.

Rohmu, rohmumpi, Lykky. Lykky ui lujaa ja huolehtii, ettei yksikään lelu huku,
joten lelujen heittelyn täytyy olla täydellisesti synkronoitua, jotta Lystikin saa omansa.

Lystikki Lystikkisellä on targetti. Lyskyn laineet näkyvät vasemmalla.

Kävin kerran hallilla treenaamassa italialaisen tuomarin agilityrataa. Lysti luki ajatustani, joten yhteistyön tunne oli sanoinkuvaamatonta.

Tässä on taas SM-kisojen kuvasatoa. Nämä kuvat ovat Sanna Piirosen ottamia. Kiitän häntä kuvista ja julkaisuluvista! Valokuvissa vaan on sitä jotakin. Ne vangitsevat hetken, joka ei enää ikinä toistu.

Mulla on radalla näköjään aina kädet nyrkissä.

Tänään oli ryhmätreenit ilman koutsia, sama rata kuin Lystillä aiemmin. Olin Lykyllä. Ongelma oli pakkovalssin jälkeen, jolloin minun piti oikein näyttää hyppy, jotta Lykky ei mennyt ohi. Takaakierto-valssi-hypyllä Lykky tiputti rimaa, vaikka mielestäni annoin tilaa (ehkä niin vedätin liikaa?). Korjaantui kuitenkin.

Putken jälkeiseltä hypyltä piti kääntyä 180 astetta. Takana häämötti putki. Tässä oli minulla ohjauksen tasapainotusvaikeuksia. Jos liian kovaa jarrutin, koira ei hypännyt ja jos annoin hyppyluvan, se paahtoi putkelle saakka. Katsekontakti, ajoissa annettu käskytys ja oikea liikkeen suunta tepsi tällä(kin) kertaa.

Ulkokentällä treenikaverini leikitti innosta hihkuen bortsuaan keppien vierellä, kun menin Lykyllä pientä rataa. Lykky pujotteli virheettömästi. :)