Kävin hallilla taasen, koska Lykylle on saatava toistoja ja halusin testata Lystin kanssa kohdat, joissa viime kisoissa on saatu vitosia.
Lykyllä treenasin puomin ylösmenokontakteja länkien kanssa. Vauhdinottohypyillä tein jaakotuksia ja pakkovalsseja, ei ollut ongelmia.
Lysti ei oikeasti osaa hakea keppejä sulkukulmasta, jos olen ulkopuolella. Teki virheen kolmesti ennen kuin uskoin. Itsenäisesti se ei osannut hakea eikä aluksi välittänyt vastakkaisesta kädestäkään. Treenattiin sitten pienemmissä palasissa ja minusta Lysti hoksasi jujun. Ennen keppejä hyppyytin hypyn, jossa kierrätin Lystiä johteen ympäri. Kahdella kädellä vieden Lysti pyörii parhaiten.
Ei taaskaan oltu kauan. Iltamyöhään oli jo viileämpää ja halli ilmastoitu, mutta ukkosta on ilmassa ja sen huomaa.
Huomasin taas, miten agilityn treenaamisessa pitäisi jatkuvasti pyöriä joku ohjelma, minkä mukaan treenata tai ylläpitää taitoja systemaattisesti.
Eilen kävin Lykyn kanssa tempaisemassa taas kontaktitreenit. Toistoja puomilla tuli taas se 10-15. Samalla radalla sain treenattua puomilta viereiseen putkeen kääntämistä. Ennen puomia otatin hypyiltä tai putkilta vauhtia. Hypyillä treenasin samalla takaakiertoja ja pyörityksiä. Pidin harjoituksen lyhyenä. Vaikka hallissa ei ole hellelukemia, ulkona on ja Lykkyyn ottaa lämpö selvästi.
Kotona opetin molemmille uuden tempun eli peruuttamisen terassin portaita ylös terassille. Aloitimme sunnuntaina, jolloin molemmat hoksasivat jutun juonen, eilen varmistelimme ja tänään jo koirat elvistelivät. Nakilla Lykky peruuttaa rauhallisesti, possunkielipalkalla se hyppii portaat takaperin kuin kenguru. Palkalla on väliä.
Heräsin ennen kahdeksaa viimeisimmän kesäloma-aamun kunniaksi. Ilman herätyskelloa. Kaappasin Lykyn matkaan ja ajoin hallille. Auton mittari näytti 24.
Tauon jäljiltäkin Lykky rauhoittui heti viehelelun nähdessään. Se on kyllä ehdollistunut tosi hyvin. Tehtiin ylösmenoja puomilla kosketusalustalla. Lykyn tassun täytyy vain osua alustalle ja sen kuuluu jatkaa matkaansa. Tämä sujuukin pelkällä puomilla, mutta muiden esteiden kanssa tassukosketus unohtuu. Olisiko toistoja tullut 10-15. Kokeilin myös längillä. Lykky on niin iso, että se niiaa länkien kohdalla. En ole vakuuttunut ollenkaan kosketusalustan toimimisesta (koska ei se ole toiminut aiemminkaan). Saas nähdä, mitä koko ylösmenokontakteista tulee. Pohdin koko ajan niksejä ja yksi onkin hautumassa. :) Mutta siitä sitten joskus, jos onnistuu.
Toisena juttuna kokeilin pakkovalssia, joka on treenattavien listalla, koska Lykky yksissä treeneissä ajautui hyppäämättä riman ohi. Oreniuksen koulutuksessa seurasin yhtä koirakkoa, jolla oli sama ongelma ja imin sieltä itseeni ajoitus- ja liikeneuvoja. Ehkä ne auttoivat, koska Lykky oli nyt pakkovalssissa tosi varma.
Eipä enempää tehtykään.
Eilen tokoilin Lykyn kanssa takapihalla pitkästä aikaa. Seuraaminen, sivuttaisaskeleet, peruutus, jäävät (s,i,m), luoksetulo, kaukot, kaikki sujuivat hyvin.
Lystin kanssa piti lähteä tänään agilitykisoihin. Helle jatkuu eli kisapaikalle oli luvattu 30 astetta. Pohdin, saanko pidettyä Lystin ja itseni tarpeeksi viileänä, mutta keksin ratkaisut. Lisäksi Lysti on hyvä kestämään lämpöä, joten se haaste olisi selätetty, periaatteessa. Mietin, paljonko hiekka-sorakenttä lämpenee paahteessa. Polttaako se koiran tassuja? Paljonko se tuntuu sellaisen koiran tassuissa, joka muuten kesäisin pitää tossuja, jolloin anturat eivät karaistu? Emmin edelleen. Ennen kylmälaukun pakkausta varmistin tassujen kunnon, mikä yllätti ja muutti päätökseni. Musta alue anturassa on parantunut rakkulan pohja, joka kokemukseni perusteella kestäisi, mutta punainen alue on uudella vereslihalla. Koiran ehdoillahan sitä on mentävä, joten kisat oli peruttava.
Selästäni en ole kirjoittanut aikoihin. Se on ennallaan. Vähintään päivittäin jalat väsyy, vasempaan takareiteen ja pohkeeseen vihloo, molempia jalkoja pakottaa tai tulee tuntohäiriöitä. Marraskuussa lopetin säännölliset vahvat kipulääkkeet. Kesäkuussa yhtenä iltana vääntelehdin säryn vuoksi. Otin pitkästä aikaa kipulääkkeen ennen nukkumaanmenoa. Hetken päästä laskeutui kivuttomuus jalkoihin ja rauha sieluun. Nukuin hyvin aamuun saakka. Siitä lähtien olen antanut periksi särylle. Kun olen tarpeeksi kipeä, otan lääkettä. Kirkkaampaa kruunua en tule saamaan, vaikka kuinka kärvistelisin.
***
Palaan vielä koiriin. Antoine de Saint Exupéryn Pikku Prinssiä jaksan lukea aina vaan. Pikku Prinssi on pitänyt huolta yhdestä ruususta. Tässä kohtaa ketun ja Pikku Prinssin ero lähestyy:
- Ihmiset ovat unohtaneet tämän totuuden, sanoi kettu. Mutta älä unohda sitä. Sinun on aina vastattava siitä, minkä olet kesyttänyt. Olet vastuussa ruusustasi.
- Olen vastuussa ruusustani... Pikku Prinssi toisti paremmin muistaakseen.
Eilisiltana laitoin Lykyllekin punkkilitkun. Se aina ravistelee annostelun jälkeen, mutta nyt olin varautunut: annostelin litkun kuraeteisessä ja linkouksen alkaessa hyppäsin suihkuseinän taakse turvaan. Iltayöstä Lykky vähän rapsutteli niskaansa, luulin, että märkä niska tuntui oudolta. Aamulla rapsutus ei ottanut laantuakseen ja koira oli levoton, joten vein sen pesulle. Sen jälkeen rauhoittui. En nyt tiedä toivonko, että ainetta ehti imeytyä tarpeeksi 14 tunnissa vai enkö toivo. Litku menee vaihtoon. Kamalasti ei ole vaihtoehtoja, jos haluaa valmisteen, joka torjuukin punkkeja eikä vain tapa niitä sen jälkeen, kun ovat ihoon kiinnittyneet.
Muuten ei olla tehty mitään koirajuttuja. Lyhyet on ulkoilut helteen vuoksi.
Lystin kanssa jatkettiin tänäänkin. Hellettä oli taas, 28 lämmintä. En valita, mutta koiran viilennys mietitytti. Onneksi kisat olivat reippaasti etuajassa ja pääsin miltei heti rataantutustumiseen, kun olin kisapaikalla. Salme Mujunen oli suunnitellut kivat radat.
Eka radalla toinen ja kolmas hyppy oli takaakiertoja, siitä kepeille suht suora linja. Niiltä putkeen, miltä hyppy, taas pitkään putkeen, pari hyppyä ja keinulle, miltä 90 asteen kaarros mutkaputkeen, hyppy, miltä 90 astetta A:lle. Tähän saakka meni aivan suunnitelmien mukaan. A:n jälkeen oli 2 slalomia, vähän sekosin askelissani, Lysti tuli väärälle puolelle minua. Spontaanisti heitin sen sylkkärillä toiseksi viimeiselle hypylle ja maaliin nollalla. Aika riitti toiseen sijaan, hyvä Lystikki!
Toisella radalla oli paljon putkia ja ansaputkia Lystin kanssa. Alkusuoralla oli hyppy, rengas ja pituus, minkä jälkeen ammotti suora putki, mutta käännyttiinkin 90 astetta keinulle. Se meni hyvin kahdella kädellä kääntäen. Keinun jälkeen oli takaakierto, jonne työnsin tavallisesti. Siitä A, jonka edessä oli putki. Otin Lystin kahdella kädellä pyöritykseen, koska sivulla kuului käydä hyppäämässä rima. Pyörityksen jälkeen oma kompassini haki vähän suuntaa ja niin Lystikin. Kepeille lähetettiin ahtaaseen paikkaan ja taas sain tungettua Lystin toiseen väliin. Voi turkanen sentään! Siitä jatkettiin putkeen, jonka jatkeena oli toinen putki, jonne ei kuulunut mennä. Kahdella kädellä otin Lystin ensimmäisen putken päästä haltuuni, kahdelta hypyltä putkeen ja sen jälkeen luukutettiinkin 4 putkea, hyppy ja maalihyppy. Vitonen tuli, en tiedä sijoitusta, mutta eipä sillä ole merkitystäkään.
Olen erittäin tyytyväinen siihen, että sain jälkimmäisellä radalla Lystin kuuntelemaan, vaikka meille ansaputket ovat olleet vaikeita. Itseäni en lakkaa soimaamasta viikonlopun keppivirheiden vuoksi.
Mietin yhtenä päivänä, että agility on kuin pujottelua itsenäisesti ajattelevilla suksilla. "Me mennään tuo keppi tuolta puolelta, koska se on loogisempaa." Lystin kanssa kilpailimme tänään oman paikkakuntamme toisen seuran kisoissa.
Eka rata oli hyppäri, joka sujui meiltä mainiosti aina keppien aloitukseen saakka. Sitä ennen oli hyppy, jossa vaihtoehtona oli kiertää saman johteen ympäri, minkä jälkeen oli vähän ahdas lähetys kepeille tai kierrättää koira kauempaa, jolloin kulma oli vähän takaperoinen. Päätin kierrättää saman johteen ympäri, koska en voi niitä aina vältellä. Lysti kiersikin hyvin, mutta sitten, argh. Kahden hypyn välissä oli vähän ahdasta ja vähän painoin Lystiä väärään suuntaan. Sinne sukelsi toiseen keppiväliin, koira takaisin ja uusi lähetys. 5 vp ja sija taisi olla 8. Ei ollut kyllä koirassa eikä radassa vikaa, Yli-Jaskari oli tehnyt mukavan radan. Viime viikonloppuna tehtiin virhe samantapaisessa paikassa.
Toinen rata oli agilityrata, joka näytti kivasti mentävältä myös. Alkuun oli parin hypyn slalom, josta putkeen, mikä oli aivan A:n vieressä. Sieltä matka jatkui kepeille suht samaan kulmaan kuin edellisellä radalla. Ennakkojännittämisestäni huolimatta pujottelu onnistui virheettömästi. Siitä hypyn kautta käännyttiin A:lle, jota ennen minun oli oikaistava Lysti, jottei se lurahtanut äskeiseen putkeen. Lysti kiipesi hyvin, jäin jälkeen, koira otti alastulokontaktin, lähti siltä edellä, valui seuraavan hypyn väärälle puolelle ja loikkasi sen. Hylkäys. Jatkoin radan kisamaisesti loppuun. Vekkasin putkeen, otin pakkovalssilla sen jälkeisen hypyn. Loppusuoran puomin alastulolle Lysti pysähtyi hyvin, juoksin ohi ja vapautin vasta muutaman metrin päästä. 1-1 tämä erä kontaktien osalta. Mutta jo on nollan teko taas vaikeaa. En ole enää varma, onko se hyvää, että etukäteen tiedän radasta ne kohdat, joissa voi olla vaikeuksia.
Lykky on Hilja Paitatyttö, koska oli kehittää hotspotin toiseen kyynärpäähänsä. Tiistai-iltana se alkoi naprata kyynärpäässään olevaa kovettumaa (se, mikä on monella koiralla). Aamulla punoitus oli lehahtanut. Koira vastasi hoitoon hyvin. Torstain fysioterapia piti kuitenkin perua. Aluspaitani on Lykyn yllä, jottei napraa kyynäräänsä lisää ja paita onkin riittänyt hyvin. Sitä paitsi sille yllättäen sopii vaaleanpunainen.
Lysti sai tänään fysioterapiaa. Toukokuun lopulla Lysti oli vino, nyt se oli suora. Edelleen oikean lavan seudussa oli kireyttä. Sopii siihen, että jotakin on käynyt loppukeväästä. Lannerangassa oli lievä jumi myös, mutta koira vastasi käsittelyyn hyvin. Mitään ihmeitä ei siis ollut. Seuraava kerta on syyskuussa.
Ei - en ole vaihtanut lajia toiseksi. Mallailen Lykylle uutta ylösmenokontaktin käskyä. Kii sopisi siksi, että on lyhennetty versio kiipee:stä, mikä on Lystillä käytössä. Nostin eilen pitkästä aikaa puomin ylösmenon pöydän päälle ja laitoin kosketusalustan paikoilleen. Lykky muisti treenin hyvin. Nakkasin aina ruokapalan sen eteen, kun osui alustalle. Mentiin sitten kokonaistakin puomia hypyn kautta. Näistä onnistui ehkä 50 %. Tarvitsemme miljoona toistoa.
Kotimatkalla mietin, pitäisikö jotakin muuta konstia vielä yrittää. En ole vielä ratkaissut.
Tänään pääsin Oreniuksen Juhan agilitykoulutukseen naapuriseuraan. Olin siellä Lystin kanssa. Meillä meni hyvin. :) Mukavan juoksupitoista rataa tehtiin virheettömästi läpi muutaman kerran ja Juha oli oikein kannustava. Ohitettiin monta ansaputkea joka kerta. Päällejuoksuun sain rytmitysneuvon ja tiukkojen kohtien ohjauksiin myös rytmitysneuvoja. Lysti myös kääntyy, kun käännän. (Olen kuullut saman ennenkin.) Se sai kehuja myös etenemisestään loppusuoralla pussin jälkeen. Hyvä Lystikki!
Vähän sapettaa. Olin Lystin kanssa kisoissa helteisessä ilmassa.
Eka rata oli hyvä ja olin niin varma kuin voi olla, että se oli nolla. Suomeksi: on varma, että se on nolla ja näön vuoksi vaan katsoo tuloksen tuloslistalta. Ja piupaut. 5 vp oli tullut puomilta. Plääh.
Toiselle radalle kävelin vähän sisuuntuneena ja hyvää nollaa tehtiin, kunnes siivekkeen ympäri kiertämisessä Lysti otti pidemmän reitin, minkä jälkeen yritin sen vielä saada A:lle, Lysti käväisi A:n ohi ja siitä vitonen. Muuten hyvä rata sekin.
Kolmannelle radalle lähdin vielä vähän enemmän sisuuntuneena, että on se kumma, jos ei nolla irtoa. Hannikaisen radat nimittäin olivat jouhevia ja juuri Lystille sopivia, mukavasti kiemuraa ja erityisesti putken loogisiin päihin lähetyksiä ja pimeitä putkikulmia, joita Lysti rakastaa. Ja hitto, taas oli ongelmia siivekkeen ympäri kiertämisessä, minkä vuoksi kalastelin Lystiä, linjani muuttui ja Lysti haki toiseen keppiväliin. Etukäteen olin tsekannut myös kauemman siivekkeen kautta kiertämisen, mutta sieltä linja kepeille olisi ollut tosi hankala. Kaiken kruunuksi lopussa - argh - suoran putken jälkeen oli ansahyppy, koska rata kääntyi takaisin päin. Tein putkijarrun pitkästä aikaa ja Lystikki kääntyi tosi upeasti, kerrassaan yllättävän upeasti, jolloin se tuli ihan eri kulmasta hypylle kuin olin kuvitellut ja sain kuin sainkin sen huidottua takaakiertoon hypyllä, joka olisi pitänyt hypätä suoraan. Hylkäyshän se sitten oli.
Hyvää: Lystin kontaktit, ohjautuminen, vauhti, kepit, tiedän, mitä vauhtia se menee radalla.
Aamu valkeni jännittävissä merkeissä, koska Lykyn testiviikko jatkui agilitykisoissa. Menomatkalla pysähdyin 5 minuutiksi vieheleikittämään ja pian oltiinkin perillä, kotikisoissa kun oltiin. Olen erittäin tyytyväinen Lykyn vireeseen ja kuuliaisuuteen kisapaikalla ja itse kilpailun aikana. En oikein tiedä, miten kiittäisin Mariaa ja kaikkia muita koirakavereitani, jotka ovat olleet Projekti Vireessä mukana. Projekti toki jatkuu.
Sari otti Lykyn lähdöt videolle. Kiitos! En tiedä, välittyykö erilainen tunnelma videon välityksellä entiseen Kisa-Lykkyyn verrattuna, mutta voin vakuuttaa, että ero tuntuu. Koiruus ei enää säntäile kiihkeyksissään. Ekalla radalla tuli harmittavasti kontaktivirhe puomin ylösmenolla. Se ei edes ollut yllätys, puomin ylösmenot ovat sakanneet treeneissäkin. Sijoitus 5 vp:llä 6. Aika oli hyvä, -17.93 ja etenemä 4.89 m/s, vaikka pysäytin kontakteille.
Toisella radalla kisakaverini teki keppivirheen, minkä jälkeen ohjautui kahdesti sinne, minne ohjasinkin. Tässä videossa on pitkä alku tarkoituksella, jotta näkyy, kuinka entinen hellankoukku on viilentynyt. Jalat eivät tärise, kun koira odottaa lähtölupaa.
Lykyn ylösmenokontakteja on treenattu sen uran aikana kosketusalustalla, kehikolla, speedbumpeilla, rimoilla ja viimeisimmäksi olen luottanut rytmitykseen. Rytmitys ei vaan pelaa, jos tullaan esim. putkesta, kuten tänään ja koira on selvästi fokusoinut eteenpäin. Epäreilulta tuntuu koko ylösmenokontakti isolaukkaiselle koiralle. Palaan kosketusalustatreeniin. Illalla jo naksuttelin ekat takaterassilla ja hyvin oli Lykyllä homma muistissa.
Ei meidän kisapäivä tähän päättynyt. Illemmalla Lystille oli vuorossa 2 agilityrataa. Radat olivat haastavia muidenkin kuin minun mielestäni, haltuunottoa, takaakiertoa, hankalia linjoja.
Ekalla radalle mennessä Lysti vonkui maatessaan, malttoi silti odottaa lähtölupaa ja otti kontakti hyvin. Virhe tuli, kun luulin Lystin lukinneen viskileikkaushypyn ja käännähdin kohti putkea. Lysti korjasi ja ampaisi putkeen, mistä hyl. Loppusuoran koukeroissa Lysti ohitti vielä yhden hypyn, kun persjätössäni linja valui ohi, ja toiseksi viimeisimmän takaakierron hyppäytin suoraan.
Toinen rata vaikutti aika epätoivoiselta ohjattavalta. Rataantutustumisen jälkeen en vielä tiennyt, kuinka olisin ohjannut pari kohtaa. Tuossa piirustuksessa ykköshyppy on oikeasti kakkoshyppy. Mietin, teenkö 3:lle pakkovalssin, 4:n jälkeen valssin ja 5:n jälkeen puolivalssin, jottei koira mene putkeen vai työnnänkö Lystin hypyn 3 taakse, teen saksalaisen, jään suosiolla jälkeen ja tekisin 5:lle viskileikkauksen. Päätin, että Lysti kääntyy A:lle paremmin puolivalssilla, joten valitsin ykkössuunnitelman. Toinen pähkäiltävä kohta oli 7-8-9. Moni teki A:n jälkeen valssin ja pyöritti koiran 7. hypyn A:n puoleisen siivekkeen ympäri ja putkeen. Lysti ei ole hyvä siivekkeen ympäri pyörityksissä ja pelkäsin saavani sen A:lle uudelleen. Vedin sen pakkovalssilla 7:n vasemmalle puolelle ja annoin kiertää pidemmän siivekkeen kautta putkeen. 8-9 tein valssin, jolloin Lysti ei poiminut 5. hyppyä. Rata jatkui vielä takaakierroilla ym. jutuilla. Mutta parasta on, että ratkaisuni toimivat. Lysti oli nyt vähemmän kiihkeä ja osasin ohjata sitä sopivan röyhkeästi. Nollalla maaliin, sijoitus 5./37, etenemä 4.33 m/s. Ja hyvä fiilis!
Olen testannut Lykkyä koko viikon. Mitä sitä muutakaan lomallaan tekisi? :D Olen halunnut tietää, kuinka Projekti Vire näkyy oikeassa elämässä.
Alkuviikon yhtenä päivänä ensin lähdin sen kanssa agilitykentälle, missä sovitusti kaverini leikitti ärisevää pientä terrieriään maalin jälkeisellä alueella. Tällainen voi kisoissa toteutua milloin tahansa ja halusin tietää, kiinnostaako Lykkyä terrierin leikki vai minä. Radan aluksi hypnotisoin koirani sopivaan moodiin viehelelun vilautuksella. Pienen rinkulan jälkeen huusin Lykylle loppusuoran alussa "menemene". Lykky loikki edelläni loppusuoran kohti leikkivää terrieriä - ja kääntyi viimeisen esteen jälkeen minua kohti. Rekisteröi pikkukoiran, muttei välittänyt. Toistimme asetelmaa eri variaatioin, mutta Lysky sulki terrierin tietoisuutensa ulkopuolelle joka kerta.
Kontaktien ylösmenot se hyppi yli rytmityksistäni huolimatta. Kokeilin myöhemmin entisellä kontaktikäskyllä ja sillä se näytti itse rytmittävän menoaan.
Tämän jälkeen juotin Lykyn ja lähdin halliin katsomaan toisten treeniä. Vartin päästä palasin autolle. Kaukaa näin, että Lykyn autohäkin ovi oli auki! Kävelin autolle miettien, onko siellä koiraa vai ei. Lykky makasi häkissään rentona ja tokaisi minulle ylimielisen kyllästyneellä äänellä: "Joko tämä testi loppui?" En uskonut sen kuuliaisuutta ihan heti, koska monta tennispeliä pelattiin viereisellä kentällä. On nimittäin tennispallot aikoinaan kiinnostaneet kovastikin. Kävin kysymyssä tennispelaajilta, kävikö heidän vieraanaan koira. Ei kuulemma ollut käynyt. Koiriakin oli mennyt auton ohi ongelmitta. Palasin autolle ja silitin Lykkyä kiitollisena.
Sitten oli näyttelytreenit - paljon uusia koiria. Menin sinne vain hengailemaan Lykyn kanssa. Treenasimme ohituksia. Paitsi ettei niissä ollut enää treenaamista. Lykky kulki löysällä hihnalla. Kahdesti se kiristi talutinta, kun innostui haistelemaan ruohikkoa.
Tämän jälkeen oli puoli tuntia luppoaikaa, ennen kuin poika pääsi töistä. Kävelin Lykyn kanssa keskustassa. Ei vetämistä, vain leppoisaa haistelua. Olin niin tyytyväinen. Olisin voinut huutaa koko maailmalle: "Katsokaa kaikki!"
Välillä nautimme mökkeilystä ja uimisesta. Kokeilin vähän vepeä. Pyysin koiriani vuorotellen kiskomaan minut lelusta rantaan. Lysti aluksi pyöri ympyrää, koska olin jarruna. Rohkaisusta lähti kohti rantaa ja hoiti hinaajan hommat mainiosti. Lykky heti lukitsi niskansa ja pisti tehotassut vettä jauhamaan. Kivaa on koirakyyti!
Oi Suuri Pallo. Lennä järveen!
Tämä kuva on siksi, jotta talvella muistan, miltä tuntuu, kun aurinko häikäisee.
Rohmu, rohmumpi, Lykky. Lykky ui lujaa ja huolehtii, ettei yksikään lelu huku, joten lelujen heittelyn täytyy olla täydellisesti synkronoitua, jotta Lystikin saa omansa.
Lystikki Lystikkisellä on targetti. Lyskyn laineet näkyvät vasemmalla.
Kävin kerran hallilla treenaamassa italialaisen tuomarin agilityrataa. Lysti luki ajatustani, joten yhteistyön tunne oli sanoinkuvaamatonta.
Tässä on taas SM-kisojen kuvasatoa. Nämä kuvat ovat Sanna Piirosen ottamia. Kiitän häntä kuvista ja julkaisuluvista! Valokuvissa vaan on sitä jotakin. Ne vangitsevat hetken, joka ei enää ikinä toistu.
Mulla on radalla näköjään aina kädet nyrkissä.
Tänään oli ryhmätreenit ilman koutsia, sama rata kuin Lystillä aiemmin. Olin Lykyllä. Ongelma oli pakkovalssin jälkeen, jolloin minun piti oikein näyttää hyppy, jotta Lykky ei mennyt ohi. Takaakierto-valssi-hypyllä Lykky tiputti rimaa, vaikka mielestäni annoin tilaa (ehkä niin vedätin liikaa?). Korjaantui kuitenkin.
Putken jälkeiseltä hypyltä piti kääntyä 180 astetta. Takana häämötti putki. Tässä oli minulla ohjauksen tasapainotusvaikeuksia. Jos liian kovaa jarrutin, koira ei hypännyt ja jos annoin hyppyluvan, se paahtoi putkelle saakka. Katsekontakti, ajoissa annettu käskytys ja oikea liikkeen suunta tepsi tällä(kin) kertaa.
Ulkokentällä treenikaverini leikitti innosta hihkuen bortsuaan keppien vierellä, kun menin Lykyllä pientä rataa. Lykky pujotteli virheettömästi. :)
Vuosiloman ensimmäinen aamu ja kello oli soimassa koiratreeniä varten.
Lykylle tarjottiin ulkokentällä häiriötreeniä. Muutamaa uteliasta vilkaisua lukuun ottamatta se ei häiriöistä välittänyt. Se on edistynyt kovasti. Viehe oli jälleen leluna - ja taas naru irtosi varrestaan.
Sitten treenasin Lystin kanssa hallissa samaa medirataa, mitä Lykyn kanssa viikkotreenissä. Lysti yllätti. Se ohjautui upeasti väärien putkensuiden ohi. A:lta ja puomilta se lähti luvatta eka kierroksella. Vasta sen jälkeen tajusin ottaa itseäni niskasta kiinni ja vaatia pysymistä. Kun kerran palautin lähtöön, koira pysyi niillä hyvin ja teki nollaradat.
Otin vielä Lykynkin halliin. Sen kanssa väännettiin nyt keinun kontaktia. Koira vapautti siltä itsensä ennakkoon. Sain senkin pysymään ja hyvä treenimieli jäi.
Lopuksi käytiin metsässä kävelyllä ja annoin koirien lutrata ja juoda virtaavassa vedessä. Aurinko paistoi ja 21 lämpöastetta tuntui helteeltä. Nautin.
Hallissa odotti medien SM-finaalirata vähän muutettuna.
Otin Lykylle nyt eka kerran vieheenryhmätreeniin mukaan. Se on ehdollistunut hyvin, rauhoittui ja luopui siitä hyvin nopeasti. Palkaksi hyppyytin lähtöhypyn ja annoin leikkiä. Harmi vaan, että viehe hajosi heti, naru irtosi varresta (hyppyraipasta). Jätin varren lähtöön ja otin pelkän vieheen naruineen. Sitten aloitettiin oikea treeni.
Ongelmia tuli takaakierto-niistossa oman ohjaukseni vuoksi. En kunnolla niistänyt. Vasta, kun otin lelun käteeni, sain rytmitettyä käteni kunnolla. Väärän putkensuun ohitus sujui hyvin. Kepit Lykky haki varmasti. Sille kelpasi hyvin palkaksi riisuttu viehe.
Tässä välissä oli tauko. Korjasin aluksi lelun, koska pelkällä narulla oli hankala heiluttaa viehettä ja lisäksi naru pureutui ikävästi sormieni nahkaan. Leikitin Lykkyä ulkona niin, että se sai luopua lelusta ihan omalla aikataulullaan.
Toisella kierroksella jatkettiin rataa. Lykky kääntyi nätisti. Se siis toimii lähellä ja kaukana. :) Keinulla ei ollut ongelmaa eikä takana leikkaamisissa tai oikean putkensuun hakemisessa. Vinojen hyppyjen suora putkelle ja sen jälkeinen takaakierto oli hankala, koska koira on minulle liian nopea. En työntämällä sitä aluksi edes kokeillut, vaan vedin Lykyn vastakkaisella kädellä hypyn "tälle" puolelle. Tästä tuli vähän tönkkö jatko. Loppusuoralla kokeilin irtoamista eikä se ollut ongelma.
Pääasia on se, että koiran vire oli hyvä ja myös koutsin silmiin se on rauhallisempi kuin ennen.
Harjoitusten jälkeen kävimme kävelyllä lammen rannassa, missä Lykky kahlasi ja joi. Kotiin ajelin vasta puoli kymmenen maissa pitkästä aikaa valoisassa kesäillassa.
Eilen vähän pelleiltiinkin. Haluan opettaa koirille uusia temppuja, sellaista, missä ne hyppäävät selästä tukea ottaen kauemmas. Ehkä temppua ei rakenneta näin, mutta meillä oli hauskaa.
Lystin tyyli:
Lykky olisi jäänyt asumaan:
Tänään ihmettelin, miksi lapaluiden alla on arkoja paikkoja ennen kuin muistin.
