Eilen käytin Lykkyä uimassa, jotta se sai muuta mietittävää. On nimittäin niin valeraskaana, että nisistä tulee maitoa. Ei kiva. Muistaakseni ilmiö lisää kohtutulehdusriskiä enkä aio Lykkyä leikkuuttaa ellei ole pakko.
Tänään kävin sen kanssa treenaamassa agilitya. Pienensin viehettä, jolla otin alkurauhoittumisen ja -leikityksen. Palkkasin sillä myös. Menimme muutaman esteen torstaista epävirallista rataa, tarkistin tiukat käännökset molempiin suuntiin ja lopuksi otin kontaktit. A:lla, puomilla ja keinulla sujui sekä ylös- että alasmenot. Oikein hyvältä tuntui treeni ja koira.
Lystin tassut ovat nyt umpeutuneet eivätkä arista. Uusia ei ole tullut tossujen ansiosta. Otin kuvan muutama päivä sitten, jotta näette millaisten ongelmien kanssa kesät taiteillaan.
Huomiselle ei ole mitään tulostavoitteita. Kahden viikon tauon jälkeen ei ole mitään tuntumaa ja Lysti on luultavasti aika energinen. Olen kuitenkin onnellinen, että meillä on tilaisuus päästä taas isoihin mittelöihin. Olen luvannut painaa jälleen starttihetken mieleeni: "Tässä sitä ollaan, Mössykkä." Jos totta puhun, tavoite on löytää oikeanlainen mielentila kisoihin. Lystin mössykkävilkaisukin täytyy tehdä röyhkeällä fiiliksellä tyyliin "I hate myself for loving you". Jos sen kanssa alkaa hempeilemään, menee keturalleen kaikki. :P
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti