Seuraavassa videossa näytän pätkiä helmikuun treenipätkien välistä ja kesäkuun harjoituksista. Moni koira kiihtyy agilityssa ja monen mielestä Lykky oli makea, mutta minusta virettä alkoi olla liikaa. Aloitin siksi helmikuun lopulla Projekti Vireen, joka on edelleen kesken. Tältä näytti 7.6.
Mitä on tehty? Kaikki uusiksi, alkaen arkihallinnasta, mikä on kaiken perusta. Oheen on liitetty Lykyn vireen hallinta, jota on toteutettu lisäksi vieheleikillä.
Vieheleikki aloitettiin alkuvuodesta 2013. Silloin odotettiin, että Lykky aikansa leikittyään oma-aloitteisesti luopui vieheestä, jotta saalisleikki jatkui. Luopuminen nopeutui nopeasti tunnista muutamaan minuuttiin, kun koira hoksasi idean. *KLIK*
23.4.14 haastetta lisättiin. Edelleenkään koiraa ei käsketty, vaan odotettiin, että se luopuu oma-aloitteisesti:
"Tavoite on nyt saada koira luopumaan vieheestä ennen kuin se pääsee puremaan ensimmäistä kertaa. Maria varoitti etukäteen, että luopuminen voi kestää, koska ensimmäiseen irrotukseenkin meni liki tunti. Ja kestihän se.
Heilutettuani viehettä reilun tunnin aukealla pellolla, oli pohjoistuuli jäädyttänyt minut. Olin itse luovuttamassa, koska Lykky ei ollut. Mutta tässä maailmassa tapahtuu ihmeitä. Yhtäkkiä koira ei enää innosta täristen tuijottanutkaan liikkuvaa viehettä, vaan alkoi rauhallisena katsoa kaukaisuuteen, venytti oikein kaulansa pitkäksi ja antaumuksella nuuski tuulen tuomia ihania hajuja. En ole täysin varma, saavuttiko Lykky täyttä luopumisen tilaa, mutta kyllä se aika lähellä oli. Annoin koiralle luvan ja katsoin, kuinka rakas malinoisini leikki."
Pian Lykky oppi luopumaan vieheestä yhä nopeammin ennen leikin alkua. Siirsin leikin agilitykentälle 30.5. Tarkoitus on siirtää sama mielentila agilityyn. Tässä on 10.6. otettu video:
Kun Lykky oli pentu, minulla oli suuria tavoitteita Lykyn harrastusuran suhteen. Tavoitteet ovat vaihtuneet oikean mielentilan ja yhteistyön rakentamiseen. Sellaisen opettelu on ilmeisesti Lykyn tehtävä elämässäni, kun Lystin tehtävä on ollut opettaa elämää aran ja pehmeän koiran kanssa.
6 kommenttia:
Tuo Pikku Prinssi -lainaus sopii Lykylle ihan täydellisesti. Tai siis teille :) Ja mitä tulee räyhäten radalla etenemiseen: itse olen omien kanssa huomannut sen, että mitä enemmän koira huutaa, sitä vähemmän se keskittyy. joku toinen koira voi ehkä hallita multitaskingin, mutta ei Aksu.
Huomaan palaavani Pikku Prinssiin aina uudelleen ja uudelleen. Joka kerta vähän liikutun.
Lysti piti aikoinaan saada radalla räyhähenkiseksi, että uskalsi. Nykyään on tavoite hillitä sitä vaan. :) Mitä ratojen reunoilta olen katsonut, harva räyhähenki tekee nollarataa tai ainakin kaartaa aika paljon. Aksu & meidän koirat eivät siis ole ainoita.
Kiitos, Eeva, tästä mainiosta kirjoituksesta. Topin kanssa mietin paljonkin näitä asioita, mutta Viirun kanssa ne ovat unohtuneet, kun niitä ei mielestäni ole tarvittu (joku muu voi tietysti olla eri mieltä, koska Viiru ei ole niin nöyrä kuin bc...) Pikin kanssa nuo opit pitää ottaa käyttöön. Esim. kotiinpaluun jälkeen ensimmäiset minuutit vaatisivat maalimiehen varustuksen, joten kesävaatteissa on tuskaa.
Niin, ja minustakin tuntuu, että radalla räyhääminen on aina jostain muusta pois.
Ole hyvä, Satu.
Esim. Ennen molemmat koirani hyppivät minua vasten, kun tulin kotiin. Nyt eivät välttämättä tule eteiseenkään. Jos tulevat, pyörähtävät matolla, kävelen niiden ohi keittiöön, koirat jäävät keittiöön tai palaavat omille sijoilleen. Myöhemmin tervehdin ne, jos muistan.
Tervehdys! Löysin tähän blogitekstiisi tuttavani kautta, koska painin samojen ongelmien kanssa minkä kanssa myös sinä olet paininut. Ekan agivideon kohdalla voin todeta, että tutulta näyttää ja nyt olen päättänyt että asialle on tehtävä jotain. Joten alkuun päästäkseni haluaisin kysyä, että mitäköhän materiaaleja olet lukenut?
Hei!
Luin Marian antamat 2 aineistoa (antaa koulutettavilleen) + kirjat Jan Fennell: Kuuntelen koiraani (saa kirjastosta, oli minusta antoisa kirja), Gunilla Wedeen: Arjelle kultareunus (noutajille suunnattu kirja, aika paljon samaa kuin Fennellin kirjassa), Seppä & Vilanderin Koirankorjauskirjan ja Suorsa & Vilander: Pentuneuvola. Aiemmin olen ele- ja luonnepuolelta lukenut mm. Rauhoittavat signaalit ja Koirien ele ja käyttäytyminen.
Maria on PeVi-kouluttaja, missä tärkeänä pidetään lauman ja johtajuuden merkitystä, mitä parjataan joissakin piireissä. Tällä PeVi-ajatusmallilla moni hankalamman koiran omistaja on saanut kuitenkin ison avun, kuten mekin.
Marialta opin paljon muutakin käyttäytymiskoodistoa, jota en kirjoista löytänyt. Vieheleikityksen opettajia (tuossa viremielessä) ei muita Suomessa taida ollakaan. En ole ihan varma.
Lähetä kommentti