Agitreeniä + kuvia ja tilastoja kisoista

Juhannusta ei vietetty erityisemmin. Tänään ei ollut tarkoitus treenata, mutta koska hallilla oli käytävä joka tapauksessa, otin koirat matkaan. Projekti Vireeseen liittyen todettakoon, että Lykyn kanssa se todella on vireillä koko ajan. Kerron esimerkein, miten se näkyy arjessa: Kotoa lähtiessä Lykky ulko-oven jälkeen kiirehti kohti autoa niin, että hihna kiristyi. Koira päätyi takaisin kuraeteiseen ja taisi siinä kirosanakin lipsahtaa. Uudella yrityksellä kulku autolle oli maltillinen ja koira ihan eri mielentilassa. Sama juttu oli matkalla autosta halliin. Intoa oli ja hihna kiristyi, oli taas muistutettava säännöistä. En vaan voi lipsua sinnikkään nousukkaani kanssa.

Päätin treenata molempia vuorotellen, niin että ovat molemmat irti hallissa. :D Pääpainona oli siis häiriö ja hallinta. Olen kerran leikittänyt niitä vuorotellen, mikä sujui hyvin. Silti tämä oli ihan uusi kokeilu. Otin leluksi vieheen.

Lykky oli hyvä, se jaksoi joka kerta (miinus yksi yritys) maltillisesti odottaa, kun Lysti leikki ja suoritti muutaman esteen agilitya. Paitsi kerran Lykky olisi halunnut tulla mukaan, kun Lysti tuli vierestä putkesta, mutta ärähdin sen pois. Pidin sen ilmeestä muuten, oli tyyni, ei tärissyt eikä vinkunut eikä tuijottanut lelua.

Lystillä oli hankalampaa ja tajusin, että en ole ehdollistanut sitä kunnolla luopumaan. Lysti välillä vinkui eikä tahtonut kestää aloillaan, ei se kuitenkaan luokse saakka tullut, joten sain Lykynkin kanssa leikkiä ja treenata rauhassa. Samalla Lykky näki, että suojelen sen leikkirauhaa, kun käskin Lystin kauemmas. Omilla vuoroillaan Lysti puri vimmalla leluun, aivan eri volyymillä kuin keskenään ollessamme. Tuli taas mieleeni, että jos joskus tipahdan avantoon, toivon, että se on minua kiskomassa.

Lopuksi vein Lykyn autoon ja testasin Lystin kanssa kohtia, mitkä Marekovicin koulutuksessa jäivät treenattaviksi. Toinen oli takaakierto, johon kokeilin myös niistoa. Toinen kohta oli pyöritys, mihin Lysti ei edelleenkään kovin tiukasti tule. Tähän liittyy myös kokoamisen vaikeus. Näitä on vaan treenattava. Vieheen kanssa Lysti suoritti keinun hyvin, siitä jäi hyvä mieli.

Treenattavaksi merkkaan vieheleikityksen Lystille. Siitä on sillekin hyötyä ratoja odotellessa ym. Voin treenata sitä tassuystävällisesti hallin kumirouheella, jätän siksi aikaa tossut seinän viereen odottamaan.

***

Palaan vielä agilityn SM-kisoihin ja rotutilastoihin. Makseja oli ilmoittautunut 211. Suurimpien roturyhmien osuudet: Bordercollieita osallistui 94 eli 45 %, kelpieitä 26 eli 12 %. Belgianpaimenkoiria oli 23 (11 %), joista tervuja 9 (4 %), groenendaleja 8 (4%) ja malinoiseja 6 (3 %). Australianpaimenkoiria oli 15 (7 %).

Finaaliin pääsi 50 koiraa. Niistä bordercollieita oli ylivoimaisesti eniten eli 30 (60 %), kelpieitä 7 (14 %), belgejä 5 (10 %) (3 tervua, 2 gronttua) ja australianpaimenkoiria 2 (4 %). Otos on pienehkö, mutta bortsuista noin kolmannes pääsi finaaliin, kelpieistä noin neljännes, belgeistä noin viidennes ja australianpaimenkoirista noin joka 7. Finaalissa bortsuja oli suhteellisesti enemmän kuin karsintaradalla, kelpieitä ja tervuja oli suurin piirtein samassa suhteessa, australianpaimenkoiria vähemmän.

Kilpailuissa yksi valokuvaaja kiinnitti huomiota ja otti valokuvan putken painosta, jonka hihnat oli vedetty liian tiukalle ja painoi putken lysyyn. Vastaavaan kuoli muistaakseni vuosi sitten yksi belgianpaimenkoira. Lystihän on suht iso belgi, säkä yli 60 cm ja putken halkaisijan pitäisi olla 60 cm. Käytännössä se on aina vähän pienempi. Putken muodon pitää seinämille kiinnitetty metallispiraali. Tässä Maarit Karhu-Teiskosen ottamassa kuvassa näkyy se huono putkipaino oikean kantapääni takana. Putki painuu lysyyn yhdestä kohtaa. Putki on pullea ennen sitä, koska Lysti on sisällä.

Viikolla käteni osui Lystin selässä oleviin möykkyihin. Katsoin tarkemmin. Sillä oli turvotusta ja pitkittäisiä verirahkoja siinä kohtaa, missä selkä on ylimmillään. Iho on muuten siisti. Liekö se oli ryykännyt putken yläreunaan? Mihinkään muualle selkä ei mielestäni ole osunut eikä koira itse pääse siitä kohtaa raapimaan tai puremaan. Onneksi ei käynyt pahemmin. Ei tullut mieleenikään tarkistaa, että painot ovat oikealla lailla, varsinkaan noin isoissa kisoissa. Koiraystävällisimmät putkipainot olisivat tuollaiset leveäselkäiset, mitä tuossakin putkessa on osin käytetty. Jos käytetään pussipainoja, joissa on säädettävät hihnat, niiden on oltava tarpeeksi löysällä. Pitäkää siis silmänne auki kisoissa ja treeneissä.

Muita Maaritin kuvia:

Puomille

Puomin alastulolta tuli vitonen (tuomarin käsi on pystyssä).

Kohti keinua

Keinulla

Viimeinen hyppy on hypätty väärin päin, naurattaa.