Agilitya

Tänään menin myöhässä agilitytreeneihin. Tänne saapui koirainruoka-auto juuri samaan aikaan, kun treenit alkoivat. Sain ruuat ja ehdin vielä mukaan. 

Hallissa oli mielenkiintoinen rata, joka oli jäänyt viikonlopun koulutuksesta. Yritin Lystillä mennä sen kisamaisesti nollalla läpi, muttei onnistunut. Ensinnäkin se ei pysähtynyt A:lle. (Tämä oli järkyttävää.) Sitten se jätti keppien viimeisen välin pujottelematta ja sujahti putkeen, vaikkei pitänyt. Se oli ihan hanskassa radan ulkopuolella ja lähdössä, joten harmitti tällainen villiintyminen. Ehkä osansa on vähäisellä aktivoinnilla? Meillä on pihaprojekti menossa: istutusten mittailu ja kaivinkoneen ohjeistaminen vie vapaa-aikaa. 

Mutta palaan agilityyn. Otettiin lähdöstä uusiksi. Nyt koiruus totteli A:lla, kiersi kivasti siivekkeen, otti kepit kunnolla, siitä hyppy ja putkeen, seuraavalta hypyltä puomille, hyppy, tiukka takaakierto ym. sykerö, putkeen, pari hyppyä, kepeille, linjaus u-putkeen, joka jäi himpun vajaaksi ja siinä oli toinen hylkäys. 

Treenattiin erikseen A:n jälkeisen yhden siivekkeen ympäri kiertämistä, siinä toimi myös rystyllä pyöräyttäminen venäläisittäin. Sitä olen viimeksi tehnyt Lykyn kanssa lokakuussa, mutta Lysti osasi silti ja niin tuli siistein käännös. Kannattaisi ottaa käyttöön. Puomin jälkeistä hyppysyheröä kellotettiin, mitä kannattaisi tehdä useammin. Ensimmäinen ohjausvalinta oli sekunnin nopeampi kuin muut. Lyhyempi tie ja vähäisempi kiemurtelu olivat Lystin valtit. Siltähän se järjelläkin kuulostaa, mutta kohta ei ollut niin simppeli.

Ryhmätreenin jälkeen kaivoin Lykyn naftaliinista ja tein samaa rataa. Se lukee edelleen ohjausta herkemmin kuin Lysti. Pysyi lähdössä, otti kontaktit ja pujotteli virheittä. Sekin osasi "venäläisen". Hyppysyheröissä sen kanssa vähän pidempi reitti oli parempi, muuten olin pahasti edessä ja siksi tipahti yksi rima. Muuten Lykky ei rimoja tiputellut. Loppusuoran etenemisessä oli ensimmäisellä kerralla palkka lopussa, toisella ei, koira eteni silti yhtä ahnaasti. Halliin tuli lopuksi treenikaveri katsomaan. Sanoi, että Lykky näytti rauhallisemmalta kuin viimeksi (helmikuussa). Toivon, että sanoi siksi, että oikeasti näytti siltä eikä vain minua rohkaistakseen. 

Lykylle sattui pieni onnettomuuskin. Se menetti puomin päällä tasapainonsa ja juoksi muutaman metrin puomin sivua pitkin, kunnes tipahti, ihan hallitusti jaloilleen. Pitää kohta tsekata, lähtikö sisäreidestä nahkat. Normaalisti se liikkui äksidentin jälkeen.

Selälleni ei oikeasti kuulu hyvää. Koiranruoka-autoa odotellessani löysäsin kahdesti vasemman kengän nauhoja, koska kenkä tuntui painavan jalkapöytää. Vaikka kenkä oli jo ihan löysä, jalkaan koski. Ihmettelin, miten se yhtäkkiä niin turposi. Treenissä ihmettelin, miten jännältä vasen etureisi tuntui. Lelu treeniliivin taskussa hakkasi kävellessä reittä, mutta pintatunto puuttui. Sitten vasta tajusin, että hermosärky jalkapöytääkin vaivasi eikä kenkä. Saisi tunnot palata. Kuukauden päästä olisi on isot kisat Lystin kanssa: agilityn joukkue- ja yksilö-SM:t.