Vieheleikkiä ja agilitya

Kävin agilityhallilla Lykyn kanssa kahdestaan. Ensimmäistä kertaa yhdistin vieheleikin ja agilityn.

Aluksi Lykky hinkui halliin päästyään. Kun aloin valmistella viehettä, koko koira rauhoittui. Sen hinkuna lakkasi, se vaan istui, ilman käskyä vielä. Takajalkojen innostustärinä hävisi 10 sekunnissa. Muutaman kerran se nytkähti, kun viehe liikahti ihan jalkojen juuresta. Reagointi loppui ja koira alkoi katsella muualle ehkä minuutissa. (Tässä kohtaa harmitti, ettei juttu tullut videolle.) Tällöin se sai hypätä esteen ja siitä palkaksi liikkuvan vieheen. Se leikki aikansa, laski itse irti, jolloin annoin palkaksi hypyn, putken ja vieheleikin. Pätkiä pidennettiin ja lopulta mentiin eilinen rata kahdessa osassa. Palkaksi tuli aina vieheleikki. Yhdessä vaiheessa laitoin maaliin sekä Kongan ja viehesysteemin. Lykky valitsi vieheen. 

Lopuksi mietin, irrotutanko vieheestä vai ei. Päätin, että nauttikoot lelusta niin kauan kuin haluaa. Käytiin 20 min jäähdyttelylenkki, jonka ajan Lykky käveli koko ajan lelu suussaan. Lammen rannalla se laski sen hetkeksi ja joi. Autollakaan se ei sitä plumpsauttanut suustaan. Ensin se seisoi tämän näköisenä "tätä pientä onnea älä ota pois":

Sivelin sitä vaan ja annoin sen nauttia yhä saaliistaan. Lopuksi se näytti tältä

ja sai hypätä autoon. Sen pituinen oli se treeni. Nyt on kotona kylläisen oloinen koira.

Molempien agilityt

Ryhmätreeneissä ei tänään koutsia ollutkaan. Yhteistreenissä menin Lystillä. Harjoitusten jälkeen jatkoin Lykyn kanssa.

Oli kolmosluokan rata, tai kuten treenikaveri sanoi: nelosluokan rata. Heti 2. ja 3. hypyllä oli tiukat käännökset siivekkeen ympäri, mistä putkeen, miltä kepeille avokulmaan niin, että koiran piti lähteä pujottelemaan takaisin päin. Seuraavaksi koira A:n ohi putkeen, hypyt kulmauksessa, A:lle (toinen putki-A-erottelukohta), tästä hyppy, päällejuoksu, putkeen, rengas, käännös 180 astetta, hyppy ja puomille. Hyppy, slalom, putkeen, hyppy, leijeröintimahdollisuus pituudelle ja putkeen, joka oli A:n vieressä.

Lysti oli aluksi vallaton ja testasi kontaktilta pomppaamistakin, mitä en sallinut. Tässä sitä niitettiin sunnuntain satoa. :/ Se kääntyi yllättävän hyvin tiukat käännökset. Kepeillä sillä oli hankaluuksia hahmottaa oikea pujottelusuunta. Putki-A-erottelut onnistuivat jokainen kerta. Takana leikkaamiset toimivat. Yhtä päällejuoksua se ei meinannut ottaa, vaan oli karata putkeen. Tehtiin me nolla toisella kierroksella ja kivalta tuntui silloin.

Lykyn kanssa keskityin taas ykkösprioriteettinä vireeseen ja hallintaan. Halliin mennessä se halusi edelle, vaikka olin käskenyt taakse. Otettiin sisäänmeno siksi uusiksi. Se haukahti kerran, josta toruin, sitten oli hiljaa. Ei varastellut. Kepit se hoksasi hyvin. Putki-A-erottelun se osasi myös. Kääntyy näppärästi. Pituuden leijeröinti oli vähän hankala alkuun, sitten sujui sekin. Hyvin Lysky lussutti Kongaa treenin jälkeen, piti sitä suussaan koko jäähdyttelylenkin ajan ja vasta autolla pompsautti pois suustaan. Sen kun lussuttaa. 

Syntymäpäivä

Lystikki Lystikkinen alias Miun Mössykkäin täyttää tänään 6 vuotta. 

Mitä taas kirjoittaisin ystävästäni? 

Koira, joka on opettanut minulle paljon arkuudesta, ystävyydestä, luottamuksesta, vireestä ja hallinnan merkityksestä. Kisakaveri, jonka kanssa nautin yhteistyöstä agilityradoilla. Koira, jonka kanssa saan kokea, miltä tuntuu, kun kaikki osuu kohdalleen sekunnin sadasosia myöten. 

Sama kolmiokorva urahtaa hiljaa herätyskellon soitua, tulee viereeni hienovaraisesti, katsoo viisaasti ja hengittää rauhallisesti. Paljon on mielessäni, paljon jää kirjoittamatta. Kyllä sinä Lysti sen silityksessäni tunnet. Sen, mitä en koskaan sanoiksi pue. 

Hyvää syntymäpäivää, rakas Lysti.

Kuvia

Viikko sitten Mari Ali-Raatikainen oli kuvaamassa kisoissa. Hänen luvallaan julkaisen alla olevat kuvat ja kiitän. 

0-hyl-0

Tänään kilpailin Lystin kanssa oman seuran kisoissa. Lämmintä riitti.

Ekalla radalla, hyppärillä (en enää muista rataa), kahdessa kohdassa venyi mutkat. Muuten oli ihan kelpo suoritus. 0 ja 4. sija. 

Toka oli agilityrata. Lysti kuumui ennen rataa, mikä jo harmitti. Mitään näkösuojaa ei ollut, joten se näki liian monta koiraa. Radalla en odottanut tarpeeksi pitkään, että Lysti tuli puomin alastulolle kunnolla. Siitä vitonen. Sitten oivaa rataa, millä mm. löydettiin A, vaikka se oli u-putken keskellä. Ihan lopussa en ehtinyt työntämään Lystiä takaakiertoon, joten hyl sieltä.

Kolmas oli hyppäri. Sillä ammuin itseäni jalkaan niin, että ottaa päähän vieläkin. Lysti oli ennen tätä rataa ihan tyyni. Laskeutui lähdössä maihin normaalisti. Toisen hypyn kohdalle kävellessäni se yhtäkkiä varasti. Ja minä jatkoin rataa. :( En vaan ollut ajatellut, että se tekisi tuollaista temppua ja siinä sitä sitten ollaan. Rata itsessään oli hyvä, ohjauksellisesti tuntui hyvältä eikä minusta tullut edes pahoja kaarroksia. Pääsin vedättämään ja rytmittelin. Nolla ja sijoitus 3. Ulkokentät ovat Lystille eduksi, jos nopeuksia katsotaan. Tästä jäi silti tosi huono mieli, olisi pitänyt rata keskeyttää alkuunsa. Tuntuu, että kaikki tehty työ valui hukkaan.

Autolle kävellessä Lysti välillä näytti liikkuvan epäpuhtaasti. Etuanturan yläosasta löytyi ihorikko. Joko rikkoi sen kentän pintaan tai meille on putkahtanut jokakesäinen ongelma. Harmittavan tutulta anturan pinta näyttää. Nyt siinä on sinkkisalvaa ja tossu. Toivon, että umpeutuisi parissa päivässä. Tiistaina olisi epäviralliset kisat, joihin toivoisin pääseväni nollaamaan tämän päivän mokani. 

Lykyn kanssa käytiin perjantaina irtolaumalenkillä. Kohta lähden sen kanssa uimaan. Jos maapallo tärisee, se johtuu siitä, että tömpsyttelen jalkojani käärmepelossani.

Viime viikolla Lystin agilityvalioituminen vahvistettiin Kennelliitossa. Siihen kului siis 1,5 kk. Joillakin on mennyt pidempään. Sen jälkeen, kun tulokset oli naputeltu Koiranettiin, Kennelliitossa meni reilu viikko.

Lystin huoltoa ja Lyskyn agility

Lystin kanssa kävin eilen eläinlääkärissä. Haima-arvo on laskenut normaaliksi, jes! Foolihappo on edelleen matala, lisätään sen annosta.

Tänään Lysti pääsi fysioterapiaan. Vähän oli jumia lapojen välissä ja lantiossa vinoutta. Ennen se on ollut suora. Lantiojuttu sopi törmäyksen tms. aiheuttamaksi. Lysti hyötyi käsittelystä, tuli joustavammaksi ja oikeni. Pari päivää pidetään remmilenkillä ja sitten jatketaan entiseen malliin. Parin kuukauden kuluttua terapoidaan seuraavan kerran. Mutta ei siis mitään hirveää, mikä on helpotus.

Koska Lysti huili, otin Lykyn mukaan agilityn ryhmätreeniin. Radalla oli pätkiä, joilla treenattiin päällejuoksua, peruskäännöstä ja sylkkäreitä. Siellä oli myös kepit, A ja puomi. Lykky tuntui aikamoiselta sähikäiseltä. Agility ei ollut unohtunut, osasi kontaktit ja kepit hankalasta kulmasta, takana leikkasinkin vielä. Parasta on se, että Projekti Vire näyttää tuottaneen tulosta. Kahdesti koirani yritti haukkua (komentaa), mutta tyssäsin moiset ilmaisut nopeasti ja koira uskoi. Lopuksi se kantoi hyvin tyytyväisenä lelun autolle ja vasta häkissä sen tiputti. Sen kun vaan.

Aika harvoin tulee kehuttu, mutta vitsit, että tykkään meidän treeniryhmästä. :)

Talviturkit heitetty ynnä muuta

Tänään lämpötila on pysytellyt 30 asteessa. 

Ennen sitä, aamusella, kävin Lykkyä vieheleikittämässä. Vaikka joskus sen muokkaaminen tuntuu siltä kuin kääntäisin melomalla syvässä uivaa tankkeria, silti se osaa yllättää. On se vieheleikissä edistynyt, mutta tauon aikana olikin kypsynyt lisää: Aukealla otin vieheen esiin. Koira vain istui, käskyttämättä. Ei takajalkojen tärinää, ei saalistuijotusta. Muutama hätkähdys, kun viehe houkuttelevasti nytkähti ihan edessä. Sitten Lysky alkoi katsella minua. En tästäkään palkannut, koska katse oli pyytävän oloinen. Kun koira alkoi katsella taivaalle ja napsia hyttysiä, se pääsi saalistamaan. Sitten vieheleikitin varmaan parikymmentä minuuttia, jonka kuluessa koira mm. itse tarjosi maahanmenoa. Lopulta käveltiin tyytyväisinä kotiin.

Illemmalla koirat heittivät talviturkit. En pitkään niitä uittanut, koska vesi on vielä suht kylmää.

Sitä edeltävästi kävi ikävästi. Hiekkatiellä vähän ennen uimapaikkaa katsoin, että tiellä on karahka tai käärme. Samalla tuli vastaan auto, joten en pystynyt väistämään. Joku pehmeä renkaan alla tömpsähti. Pysäytin auton ja laitoin hätävilkut, kuten onnettomuuksissa on tapana ja kävelin katsomaan, minkä yli ajoin. Käärmeparka oli raahautunut 2 metriä verivanan jälkeensä jättäen, suolet tursottaen. Katsoin lähempää, onko joku muu kuin kyy, kun erotin sahalaidan ruskeasta kyystä. Samalla se nosti päänsä, sähisi ja alkoi tuskissaan kiemurrella. Ei auttanut kuin auton renkailla viimeistellä käärmeparan kohtalo. Tämän jälkeen olin jättää uimiset väliin, mutta uskalsin kuitenkin valtavasti tömistellen uittaa koirat vuorotellen. Se onkin sen näköistä seutua, että olen aina tuumannut, että siellä täytyy olla kyitä. Nyt eka sitten löytyi. En toivo, että ne minua tai koiriani puree, mutta en silti haluaisi viatonta luontoeläintä tappaa. Nyt tunnen itseni murhaajaksi. 

5-5-0

Lystin kanssa haettiin kisatuntumaa kuukauden kisatauon jälkeen. Taas helteessä Heinolassa. On se kumma, oli siellä kisat syyskuussa tai toukokuussa, aina on kuuma. Illalla etsin lippistä enkä löytänyt. Siwasta sentään sain ostettua aurinkorasvaa. Pidin sitten hupparia, jotta sain pääni jotenkin suojattua. Onneksi maksit kisasivat aamusta. Puolenpäivän jälkeen auton ulkomittari näytti 25 lämmintä. Mutta tauko oli tehnyt tehtävänsä. Tuntui taas hienolta päästä viilettämään Lystin kanssa.

Tuomarina toimi Henri Luomala ja radoista tykkäsin kovasti, luulen, että Lystikin. Välillä piti koira ottaa hanskaan ja kieputtaa, välillä sai lähettää loogiseen putkeen ja ottaa vastaan kauempaa, päällejuoksuja, slalomia, takaakiertoja. Jotenkin kivan selkeitä ratoja, joita ei tarttenut opettelemalla opetella.

(c) Johanna Kiviharju

Eka rata oli agilityrata. Jo rataantutustumisessa mallasin moneen kertaan keppien jälkeistä siivekkeen ympäri kieputusta. Siitä rata jatkui putkeen. Siinä kohtaa meille virhe tulikin. Kierrättäessäni vähän kiirehdin kohti putkea, jolloin Lysti otti loikan sivulle ennen hyppyä. Siitä rapsahti kielto. Muuten rata meni hyvin, seisotin vielä vähän kontakteillakin. 

(c) Johanna Kiviharju

Toinen rata oli agilityrata ja tämä oli päivän paras. Lysti tuntui nopealta ja ohjausvalinnat oikeilta. Keinulta se lähti hätäisesti ja siitä vitonen. Vielä maalissa luulin, että tehtiin nollaa. Mutta ei se niin haitannut, vaikka vitoseksi kääntyikin. Tuntui niin upealta. Sijoituttiin viidensiksi, etenemä 4.47 m/s.

(c) Johanna Kiviharju

Kolmas oli hyppäri ja toivoin nollaa, koska paketti oli pysynyt kasassa. Alussa oli hypyn jälkeen pituus ja kolmannelta tiukka käännös putkeen. Lysti valahti pitkälle, en vaan saa sitä noissa kääntymään tiukasti, vaikka otan ohjaukseen kuinka tiukasti. Nolla saatiin tältä radalta aikaiseksi. Kärjestä jäätiin vain (?!) vajaa 3 sekuntia. Etenemä oli 4.84 m/s.

(c) Johanna Kiviharju

Tyytyväinen olen päivään. Jokainen rata oli ehjä ja osasin ennakoida Lystin etenemisen. On upea tunne, kun koira tuntuu menevän kuminauhan päässä. Parissa kohtaa rytmitin hienosti (tämä on oikeasti edistystä, että muistan välillä jarruttaa) ja sain Lystin kääntymään tiukasti. Kerrankin kuuluttiin siihen porukkaan, joka ei saanut hyllyjä kotiintuomisiksi. :)

(c) Johanna K.

Johannalle iso kiitos kuvista!

Agilitya

Tänään menin myöhässä agilitytreeneihin. Tänne saapui koirainruoka-auto juuri samaan aikaan, kun treenit alkoivat. Sain ruuat ja ehdin vielä mukaan. 

Hallissa oli mielenkiintoinen rata, joka oli jäänyt viikonlopun koulutuksesta. Yritin Lystillä mennä sen kisamaisesti nollalla läpi, muttei onnistunut. Ensinnäkin se ei pysähtynyt A:lle. (Tämä oli järkyttävää.) Sitten se jätti keppien viimeisen välin pujottelematta ja sujahti putkeen, vaikkei pitänyt. Se oli ihan hanskassa radan ulkopuolella ja lähdössä, joten harmitti tällainen villiintyminen. Ehkä osansa on vähäisellä aktivoinnilla? Meillä on pihaprojekti menossa: istutusten mittailu ja kaivinkoneen ohjeistaminen vie vapaa-aikaa. 

Mutta palaan agilityyn. Otettiin lähdöstä uusiksi. Nyt koiruus totteli A:lla, kiersi kivasti siivekkeen, otti kepit kunnolla, siitä hyppy ja putkeen, seuraavalta hypyltä puomille, hyppy, tiukka takaakierto ym. sykerö, putkeen, pari hyppyä, kepeille, linjaus u-putkeen, joka jäi himpun vajaaksi ja siinä oli toinen hylkäys. 

Treenattiin erikseen A:n jälkeisen yhden siivekkeen ympäri kiertämistä, siinä toimi myös rystyllä pyöräyttäminen venäläisittäin. Sitä olen viimeksi tehnyt Lykyn kanssa lokakuussa, mutta Lysti osasi silti ja niin tuli siistein käännös. Kannattaisi ottaa käyttöön. Puomin jälkeistä hyppysyheröä kellotettiin, mitä kannattaisi tehdä useammin. Ensimmäinen ohjausvalinta oli sekunnin nopeampi kuin muut. Lyhyempi tie ja vähäisempi kiemurtelu olivat Lystin valtit. Siltähän se järjelläkin kuulostaa, mutta kohta ei ollut niin simppeli.

Ryhmätreenin jälkeen kaivoin Lykyn naftaliinista ja tein samaa rataa. Se lukee edelleen ohjausta herkemmin kuin Lysti. Pysyi lähdössä, otti kontaktit ja pujotteli virheittä. Sekin osasi "venäläisen". Hyppysyheröissä sen kanssa vähän pidempi reitti oli parempi, muuten olin pahasti edessä ja siksi tipahti yksi rima. Muuten Lykky ei rimoja tiputellut. Loppusuoran etenemisessä oli ensimmäisellä kerralla palkka lopussa, toisella ei, koira eteni silti yhtä ahnaasti. Halliin tuli lopuksi treenikaveri katsomaan. Sanoi, että Lykky näytti rauhallisemmalta kuin viimeksi (helmikuussa). Toivon, että sanoi siksi, että oikeasti näytti siltä eikä vain minua rohkaistakseen. 

Lykylle sattui pieni onnettomuuskin. Se menetti puomin päällä tasapainonsa ja juoksi muutaman metrin puomin sivua pitkin, kunnes tipahti, ihan hallitusti jaloilleen. Pitää kohta tsekata, lähtikö sisäreidestä nahkat. Normaalisti se liikkui äksidentin jälkeen.

Selälleni ei oikeasti kuulu hyvää. Koiranruoka-autoa odotellessani löysäsin kahdesti vasemman kengän nauhoja, koska kenkä tuntui painavan jalkapöytää. Vaikka kenkä oli jo ihan löysä, jalkaan koski. Ihmettelin, miten se yhtäkkiä niin turposi. Treenissä ihmettelin, miten jännältä vasen etureisi tuntui. Lelu treeniliivin taskussa hakkasi kävellessä reittä, mutta pintatunto puuttui. Sitten vasta tajusin, että hermosärky jalkapöytääkin vaivasi eikä kenkä. Saisi tunnot palata. Kuukauden päästä olisi on isot kisat Lystin kanssa: agilityn joukkue- ja yksilö-SM:t.

Kamalia valsseja

Eipä ole tehty mitään, jos ei normilenkkeilyä lasketa. Selälläni on huono viikko. Pitkästä aikaa kipu valvotti ja tuntopuutokset lisivät. Koostin joutessani vappuaaton materiaaleista videon, jotta ymmärrätte, mitä tarkoitan valuvilla valsseilla. Materiaali ei lopu kesken. Löysin lopulta yhden kolmiaskelisen valssin, minkä laitoin videon loppuun ihan itsetuntoni kohentamiseksi, jotten jyrsi ranteitani agilityn takia. En ihmettele, miksi yksi kouluttaja kysyi ystävällisesti: "Huomaatko sinä itse, mitä teet?"

Jos metsään haluat mennä nyt...

Tänään olin Lystin kanssa Tuijan agilitykoulutuksessa. Huomiot:

• Backlap vaati pari virkistyskertaa, sen jälkeen toimi hyvin ja Lysti kääntyi tiukasti.
• Puomi-putkierottelu oli hakusessa, mihin vaikutti myös oman rytmitykseni hakeminen.
• Takaakierto-niisto-persjättö toimii (vihdoin). En tiedä, onko se Lystillä nopeampi kuin toisen siivekkeen kautta kierrätys, mutta joissakin tilanteissa järkevin ohjaus jatkon kannalta.
• Pitkän välin välistävedossa parhaimmalta tuntui persjättö. Sylkkäri-tyyppinen juttu ei oikein toiminut, vasta puolivalssilla sain Lystin vedettyä välistä.
• Takana leikkaamisessa muistin rytmittää, eka kerralla tosin vauhti lopahti molemmilta, kun kiirehdin väärään aikaan.

Koska tämä rata tehtiin nollaratana, kokeiltiin myös toisilla numeroilla:

• Saksalainen toimi. 
• Takaakieto-niisto-persjättö toimi.
• Suuntakäsky pelasi ja Lysti teki pienen tien. Ekan kerran se toimi tällaisessa tositilanteessa, hienoa!
• Nyt putki-puomi-erottelu toimi.
• Pakkovalssissa opin uutta, koiraa voi vedättää vähän kauemmas, jotta saa sille paremman linjan.
• Valssi on edelleenkin kolmiaskelinen ohjaus eikä siihen kuulu peruutusta pikkuaskelilla. Kun valssasin oikein, ehdinkin paremmin seuraavalle esteelle.

Hyvä mieli jäi Lystin kanssa!

Muuten on ollut varsinainen hyvän onnen viikonloppu. Perjantaina olin Lykyn kanssa metsälenkillä. Lykky oli irti ja haisteli hyvin kiinnostuneena tienvieruspuskia, joten pyysin sen pois ja koira tulikin. Kohta se haisteli uudelleen ja hyppäsi kahdella loikalla hakkuuaukealle päin. Sain sen taas kutsusta pois. Katsoin, että kylläpä karkuun loikkii iso pupu. Vielä mitä, tällä pupulla oli mustavalkoinen kasvokuvio eli mäyrä se siellä! Jestas sentään. Googlailun perusteella mäyrä on kunnioitettava vastus, se voi painaa 20 kiloa ja on hyvä puremaan ja kynsimään. Koirat ovat tosiaan helisemässä sellaisten kanssa, päätyvät aina eläinlääkäriin ja osa menettää henkensä. Eihän sellaiseen nujakkaan uskalla väliinkään mennä, jottei itse pääse ommeltavaksi ja rabiesrokotuksille. En vahinkoja mäyrällekään toivo, joten jätetään tuo seutu nyt rauhaan. Mäyrä se sinne kuuluu eikä me. Hienoa kuitenkin, että Lykky tuli pois kutsusta eivätkä eläimet kontaktia ottaneet.

Eilen hajosi pyykkikone. Hirveän kolahduksen jälkeen koneen alta tuli vedet pihalle. Tyhjensin poistopumpun, josta löytyi pari muovinpalasta. Uudelleenkäynnistys ei auttanut, vaan kone alkoi haista palaneelle. Eikä ihme. Luukun aukaisemisen jälkeen kone näytti oikeasti hajonneelta, katso vaikka kuvasta. Rumpu on lähtenyt irti ja on nyt väärässä paikassa. Sisällä lilluu kolmet farkut, jotka pitää saada pois. Onneksi paikallinen kodinkoneliike lupasi rumpuun murtautua. Kun tuovat uuden, vievät vanhan avattavaksi liikkeen takahuoneeseen.

Hyvää episodissa oli se, että oltiin kotona eikä jostakin palatessa olleet paloautot pihassa ja kaksi koiraa sisällä.