Tänään olin Lystin kanssa oman seuran agilitykisoissa. Radat olivat Hilpi Yli-Jaskarin käsialaa ja menen toistekin, jos hän lähistölle saapuu.
Keskiviikon katastrofaalisten epävirallisten "Lysti vieköön" -kisojen jälkeen tavoitteita oli tasan yksi: koira hanskaan. Homma alkoi jo autolta "tottele tai kuole" -asenteellani. Edelleen olisin mielummin koiraani paapova ystävä, mutta Lystin kanssa on turha kisata, jos kunnioitus puuttuu. Ihan aluksi autosta hypättyään se veti hihnan kireäksi, mistä ripitin ja sen jälkeen koira uskoi, että hihnassa vetämättömyys koskee myös ulkokisoja. Ehkä ajatukseni huokui olemuksestani: olin valmistautunut lähtemään pois kisapaikalta, jos hallinta olisi rakoillut. Radan jälkeen oli hyvän mielen bileet joka kerta.
Ekalla agilityradalla Lysti tuli hyvin ohjauksiin ja tuntui nopealta. Harmillisesti saatiin puomin alastulolta virhe. Vapautin Lystin, kun näin, että sen tassu on osumassa, mutta ei se sitten ilmeisesti osunutkaan. Lysti myös tiputti yhden riman, joten kymppi kerättiin. Aika oli -12 jotakin ja kärkipäässä oltaisiin oltu. Olen tyytyväinen siihen, että oma tunteeni ajasta piti paikkansa.
Toinen agilityrata oli vielä parempi. Koira kulki kuin unelma ja koska mitään nollapaineita ei ollut, uskalsin tehdä niitä ohjauksia, joita kisoissa en ole uskaltanut tehdä. Pystyin siis vedättämään Lystiä, tekemään persjättöjä ym. Mutta sitten, voi itku! Tätä en unohda ihan heti. Oli kohta, missä koira piti ensin laittaa takaakiertoon, sitten hypylle, jolta u-putken kauimmaiseen päähän. Olin eka hypylle suunnitellut takaakierto-persjätön, jolla olisin saanut linjan hypyltä juuri oikeaan u-putken päähän, mutta joku ihme naksahdus kävi aivoissa. Ehkä hetken epäilin, että Lysti ei hyppää takaakiertohyppyä ja vaihdoin ohjaukseni valssiksi sillä seurauksella, että linja muuttui ja Lysti oli väärässä putkensuussa. Rata jatkettiin kisamaisesti loppuun ja ne jutut toimivat, jotka olin suunnitellutkin.
Kolmas rata oli hyppäri. Siinä valitsin ennen u-putkea ilmeisesti väärän puolen (kuten moni muukin). Kun Lysti oli lukinnut putkensuun, aloin tehdä takanaleikkausta, jotta ehdin seuraavan hypyn takaakiertoon. Mutta Lysti The Kuuliainen ehti nähdä suunnanmuutokseni ja reagoi, kuten kuuluu - vaihtoi putkenpään ja hylkäyshän se oli sitten. Jatkettiin kisamaisesti loppuun ja siisti oli tämäkin rata.
Meidän Projekti Vire (& hallinta) poikii tällaista enkä ole yhtään pahoillani. Kisapaikalla Lysti käyttäytyi mallikkaasti. Se kulki löysällä hihnalla, ei provosoitunut mistään, olin niin ylpeä siitä. Riekkumisen poistuminen ennen lähtöjä näyttää siirtävän paukkuja radalle. Kun se on noin kuulolla, voin olla suht luottavainen sen suhteen, että se pysyy lähdössä ja ottaa kontaktit, joten voin keskittyä ohjausten suunnitteluun enkä vain vannoa itseäni keskeyttämään radan, jos koira kontaktin loikkaa.
Saldona tältä päivältä siis 10-hyl-hyl, mutta oivia kisaratoja, upea fiilis ja ihana yhteistyön tuntu Lystikin kanssa.
En tajua, miksi tämä kappale tällä kertaa kirvoittaa kyyneleet silmiin. Sir Elwoodin hiljaiset värit ja Jos sä tahdot niin, olkaa hyvät.
Ai niin. Parkkipaikalla juttelin kisaajan kanssa, joka taistelee vakavan sairauden kanssa. Tiedän, että laiha oli lohdutus, mutta kerroin hänelle, että tämä ura loppuu minultakin milloin hyvänsä ja kerroin selästäni. Pääpointiksi kääntyi se, kuinka osaa arvostaa startteja, kun tajuaa, että mikä tahansa voi jäädä viimeiseksi. Ja toiseksi pääpointiksi se, että koirat auttavat sietämään monenlaisia asioita.
En tajua, miksi tämä kappale tällä kertaa kirvoittaa kyyneleet silmiin. Sir Elwoodin hiljaiset värit ja Jos sä tahdot niin, olkaa hyvät.
Ai niin. Parkkipaikalla juttelin kisaajan kanssa, joka taistelee vakavan sairauden kanssa. Tiedän, että laiha oli lohdutus, mutta kerroin hänelle, että tämä ura loppuu minultakin milloin hyvänsä ja kerroin selästäni. Pääpointiksi kääntyi se, kuinka osaa arvostaa startteja, kun tajuaa, että mikä tahansa voi jäädä viimeiseksi. Ja toiseksi pääpointiksi se, että koirat auttavat sietämään monenlaisia asioita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti