Haltuun!

Olen hehkuttanut Lystin kuuliaisuutta ja ohjattavuutta runsasta toistoa kaihtamatta, mutta tänään tuli treenirata, joka armotta paljasti puutteitamme. Olimme oman seuran järjestämässä Teemu Linnan koulutuksessa ja tarpeeseen tuli. Niinhän sitä sanotaan töissä meidän alallakin, että sitten, kun alkaa tuntua liian rutiininomaiselta, on tipahtanut ja kuuluu lähteä koulutukseen.

• Päällejuoksun jälkeen koira lurahti selkäni takaa putkeen, jota en ollut edes tajunnut varottavaksi. Lystin ei olisi noin kuulunut laiminlyödä ohjaustani. Tämä kohta oli treenattava ihan patukan kanssa, jotta Villi Tikkinen tuli ohjaukseeni. Treeniin.
• Näytä pakkovalssi ajoissa, jotta koira ehtii reagoida. Tällä radalla se tarkoitti näyttöä ennen edelliseen hyppyyn ponnistamista. Tämänkin jälkeen koira haki putken ohjauksestani huolimatta ja piti opettaa patukan kanssa tulemaan ohjaukseeni. Vanha syntini on ollut unohtaa koira suorittamaan ja paahtaa ottamatta sitä haltuuni, mutta nyt ei ollut edes siitä kiinni. Tämä kohta myös treeniin. Hyvin samantapainen juttu kuin edellinen. 
• Sitten oli sellainen kohta, missä käytiin merkkaamassa putken päässä, että tule tänne. Merkkasin ja tein persjätön, kuten kuului, mutta Lysti kävi maksimissaan metrin putken ulkopuolella ja palasi putkeen. Edes Teemu ei keksinyt, miksi koira näin teki. Treeniin meni tämäkin. Jälkikäteen keksin, että en ole juuri putkensuita merkkaillut. Ehkä Lysti lähti hakemaan "sitä jotakin", mitä oli sinne tiputettu? Mutta joo, kaikkea se kisakumppanini keksii.

Oli siellä paljon hyvääkin. 

Oikeasti olen tyytyväinen, että nämä puutteemme paljastuivat. Teemu on kannustava ja perusteellinen tyyppi. Suosittelen.

Lykky oli turistikoirana ja jos joskus valittelin, miten intensiivinen se on ratojen ulkopuolella, enää en valita. Se oli kuulolla ja kevyellä kiellolla luopui katselemasta koiria, jotka suorittivat rataa vinkuen.