FI AVA Lysti

Tänään kisasimme jälleen Lystin kanssa. Eka rata oli agilityrata. Siinä olisi ollut monta paikkaa, missä koira olisi kannattanut pyöräyttää yhden siivekkeen ympäri. Koska ne eivät ole Lystin bravuureja, valitsin systemaattisesti pidemmän eli Lystille nopeamman/mukavamman tien. Takaakiertoja ja pimeitä putkikulmia riitti myös. Puomi mentiin kahteen otteeseen, A kerran, keinu kerran. Lysti oli taas hyvin kuulolla ja saatiin nolla. 

Ennen toista rataa kävin katsomassa tulokset. Ja voi hyvänen aika sentään! Meidän aikamme oli riittänyt 3. sijaan ja Lystille oli merkattu SERT nimen perään. (Sääntöjä tietämättömille kerron, että joka lähdössä on jaossa yksi serti ja sen saa nopeimman nollan tehnyt. Jos nopein koira on jo AVA tai ei voi vielä ottaa sertiä vastaan (pitää olla vähintään vuosi eka sertistä), serti siirtyy seuraavalle nollan saaneelle.)

Tämän kuvan otossa ei käytetty ruokaa.
Lysti tarjosi sivuprofiilin ihan itse ikuistettavaksi.

Toinenkin rata oli agilityrata. Lysti aluksi hiipi lähdössä ja olin keskeyttää, niin olisi varmaan pitänytkin tehdä. Se kuitenkin pysähtyi ja pysyi, joten kutsuin radalle. Tällä radalla meille tuli hylkäys, ainakin yksi hyppy mentiin väärin päin. Kontaktit olivat hyvät. Oli vähän hulivilirata. Kuplin vielä ekan radan yllätyksen vuoksi. 

Kolmas rata oli hyppäri. Siihen tutustuin vähän huonosti, kun ajattelin, että otan Lystin jo lähdöstä pois, jos se hiipii. Käskin sen jämäkästi maihin ja siellä pysyi. Heti toisena oli suora putki, mistä 180 asteen käännös kepeille. Lysti haki kepit hyvin. Seuraavaksi piti työntää koira takaakiertoon ja lähteä takaisin päin samaan suoraan putkeen. Sain hyvin etumatkaa ja ehdin persjättöön ennen mutkaputkea, minkä jälkeen oli pituus "päin seinää", käännös toiselle hypylle ja taas samaan mutkaputkeen. Sieltä hyppy ja u-putkeen. Olin hyvin edellä ja pääsin Lystiä hyvin vedättämään. Kahden hypyn kautta vei matka pimeään putkikulmaan, jonka Lysti haki hyvin. Sieltä muurille, 2 hyppyä, joilla tiukat käännökset ja oi voi! Lysti tuli ohjaukseen hyvin mukaan ja itse käännyin vähän vajaasti, joten Lysti haki muurin uudelleen. Siitä siis hylky. Vielä hyppy, pussi ja 2 hyppyä, viimeisin okseri - ja maalissa oltiin. Tämä rata jäi kismittämään. Lysti oikein vonkui ja vinkui innosta juostessaan eikä mitään ylimääräisiä mutkia tullut. Olisi ollut hyödyllistä kellottaa, miten kovaa mentiin. 

Palkintojenjaossa olikin yllätys. Olin jo valmistellut puheen ja tirauttanut pari kyyneltä suurta hetkeä varten, suorastaan näin itseni television lähikuvassa Maamme-laulun soidessa. ;) Mutta meille ei ojennettukaan sertiä eikä lahjakassistakaan sellaista löytynyt! Säikähdin, että vitsit vieköön, ehdin nuolaista liian aikaisin. Onneksi sertilappu löytyi kilpailukirjan välistä ja ruusukekin saatiin jälkitoimituksena. Kilpailukirjaan oli jäänyt aiemmilta kisajärjestäjiltä merkkaamatta sertimerkinnät ja siksi kisapaikalla ei nyt tiedetty, että valioiduttiin. Uskoivat selitykseni kisakirjan nähtyään ja saatiin AVA-ruusukekin. Valioarvohakemuksen tein jo. Siinä ei ongelmia ole, koska tulokset (myös ne SERTit) löytyvät virallisina Koiranetistä. Kilpailukirja pitää vielä saattaa ajan tasalle, mutta sillä ei ole kiire. Että varmistakaa nyt hyvät ihmiset, että SERT merkataan kilpailukirjaan erikseen.

Upealta tuntuu! Muistan, kun alkeiskurssilla Lysti ei uskaltanut mennä putkeen. Kateellisena katsoin, kuinka muiden koirat menivät sinne mielellään. Olen kertonut tämän ennenkin, mutta putki laitettiin niin lyhyeksi kuin ikinä, lopulta makasin siellä itse, poika ja ohjaaja auttoivat ulkopuolelta. Vasta silloin Lysti uskalsi kipittää läpi, ylitseni. Estejohteita se pelkäsi kamalasti myös. Lopulta se saatiin niiden läpi niin, että pureutin sen patukkaan ja kiskoin patukkaan purevan harrastuskaverini perässäni johteiden läpi. Keinua treenattiin tosi paljon ja uudet kisapaikat olivat kauhistus.

Meitä on vuosien varrella auttanut, tukenut ja opettanut moni. Oman seuran kouluttajien lisäksi oppia on haettu muualtakin. Kaikilta heistä on tarttunut jotakin hyödyllistä mukaan, mistä heitä sydämestäni kiitän. Onneksi on opittu molemmat. Lystikki on vahvistunut ja reipastunut, tykkää lajista tosissaan. Vireen kanssa on taisteltu, välillä sitä on liikaa, koira menee yli. Nyt olen saanut lisättyä ripauksen hallintaa, mikä näyttää auttaneen. Plussana todettakoon, että se matkustaa hiljaa autossa ja on kisapaikalla vaivaton. Kaiken kaikkiaan Lystistä on kasvanut oiva agilitykaveri. 

Miun rakas Mössykkäin.