Vappuaaton agilityt

Tänään oli vuosilomapäivä.

Heti aamusta kävin agilityhallilla. Siellä oli viime sunnuntain Niinun treenirata pystyssä. Lystin kanssa harjoittelin ensin. Samoja virheitä toistelin kuin sunnuntaina: valssit valuu ja takana leikkaamisessa on ajoitus- ja leikkaamisongelmia. Videoilta huomaan myös kumartelua, mitä itse en huomaa, ärsyttää!

Sitten pääsi Lykkykin 2 kk tauon jälkeen. Se haukkui pariin otteeseen vetojen välissä, mutta kielsin joka kerta, uskoi jopa. Muuten vire oli minusta hyvä. Yksi rima tippui. Se johtui siitä, että pidin sitä sylkkärissä liian pitkään kädessäni kiinni. Lykky uppoaa huonommin putkiin kuin Lysti ja keppikulma oli sille vaikea. Mutta tuntuipa tosi makealta mennä sen kanssa!

Illemmalla kävin pellolla vieheleikittämässä Lykyn. Nyt eka luopumiseen meni 8 minuuttia eikä koira enää kiihkosta paljoa tärissyt. Nyt pidetään taas vieheleikistä muutama päivä huilia.

Kaverin ja hänen koiransa kanssa käytiin lenkillä. Pidin Lykkyä irti ja se on ihan eri lailla kuulolla kuin ennen. 

11 min

Uskomatonta. Puhun nyt vieheleikistä. Kirjoitin jo aiemminkin, että tavoite on nykyään se, että Lysky luopuu vieheestä ennen kuin pääsee puremaan sitä kertaakaan. Kun se on rauhoittunut ja luopunut, se saa leikkiluvan. Koiraa ei käsketä mitenkään. Odotetaan vain, että se itse oivaltaa, että tie leikkiin on luopuminen tai oikeastaan ensimmäisellä kerralla menettää toivonsa "turha tässä on jahdata, kun en pääse puremaan kuitenkaan". Ja just silloin se saa avaimen leikkiin.

Eka kerralla muutama päivä sitten Lykky tärisi kiihkosta ja silmät seurasivat viehettä herkeämättä, kunnes se vasta reilun tunnin päästä luovutti: lopetti vieheen katselun ja alkoi haistella kaukaisuuteen. Ehdin jo miettiä, että terveys pettää sellaisesta kiihkosta ja pitäisikö koira armahtaa, mutta onneksi jaksoin. Maria oli etukäteen sanonut, että eka kerta kestää, mutta aika tulee jatkossa lyhentymään, kun koira hoksaa, mikä on juju. Samalla tavalla kuin aikoinaan kävi irrotuksenkin kanssa.

Tänään lompsin taas pellolle Lykyn ja vieheen kanssa. Lykky seisoi aluksi, kävi sitten itse maihin. Jo 7 minuutin kohdalla se käänsi katseensa vieheestä pois, mutta makasi vielä pinkeän oloisena. Mutta sitten! 11 minuutin kohdalla se rentoutui, alkoi katsella kaukaisuuteen ja haistella sieraimet väristen tuulen tuomia hajuja. Tällä se lunasti lipun saalistukseen. Jumpe! Systeemi pelaa. :)

Palattuani näin kaksi pääskystä, jos en ihan väärin katsonut. Se olisi sitten kesä. Kauan se ei kestä, sillä perjantaiksi on luvattu lumisadetta. 

Valssien hiomista

Tänään agilitykoulutus jatkui Niinun opissa. Lysti toimi edelleenkin ratsunani.

• Heti alussa ansaputki ohittui hienosti vastakäännöksellä.
• Putken jälkeen kuului koira pyöräyttää estejohteen ympäri ja tämän jälkeen tuli valssi, mistä koira putkeen. Tämän hiomisessa meni pitkään. Niinu näytti suurin piirtein kädestä pitäen, missä minun kuului olla ja miten päin, jotta Lysti kääntyi parhaiten. Tärkeää oli vielä ajoitus, että otin koiran matkaan tai en jäänyt seisomaan. Sitten olikin valssi ja niitä en ilmeisesti opi ikinä. Valssini valuu edelleen ja risoohan se: kun tiedän, minne pitäisi päätyä ja silti löydän itseni aina optimaalilinjan väärältä puolelta. 
• Sitten seurasikin hyvää pätkää, valssilla (liikkuvaiset, loivat valssit sopivat minulle, ei niistä ainakaan tullut sanomista) kääntö ja kepeille, pituudelle, putkeen. Sitten tuli kaksi takaakiertoa ja valssia, ihan ok nämäkin. 
• Putken jälkeen taas hyppy, millä suunnanmuutos valssilla ja TAAS joku valui. Voi helkutti sentään. Sain lopulta onnistumaan ja tämän jälkeinen välistäveto ja sylkkäri oli ok.
• Takanaleikkaaminen sujui, kun Niinu muistutti rytmittämisestä ja takana leikkaamisesta(?!).
• Radan loppu meni sujuvasti.

Lykky oli jälleen turistina mukana ja luopuminen vaan edistyy. Treenaavien koirien katselun saan keskeytettyä tai koira jopa itse kääntää katseensa pois eikä koira hingu kentälle. Myöskin useiden koirakoiden, erilaisilla leluilla leikkivienkin, ohitus sujui löysällä hihnalla ilman käskyä. 

Tom Petty and The Heartbreakers I won't back down sopii tunnelmiin. Tässä olkaa hyvät. 

Haltuun!

Olen hehkuttanut Lystin kuuliaisuutta ja ohjattavuutta runsasta toistoa kaihtamatta, mutta tänään tuli treenirata, joka armotta paljasti puutteitamme. Olimme oman seuran järjestämässä Teemu Linnan koulutuksessa ja tarpeeseen tuli. Niinhän sitä sanotaan töissä meidän alallakin, että sitten, kun alkaa tuntua liian rutiininomaiselta, on tipahtanut ja kuuluu lähteä koulutukseen.

• Päällejuoksun jälkeen koira lurahti selkäni takaa putkeen, jota en ollut edes tajunnut varottavaksi. Lystin ei olisi noin kuulunut laiminlyödä ohjaustani. Tämä kohta oli treenattava ihan patukan kanssa, jotta Villi Tikkinen tuli ohjaukseeni. Treeniin.
• Näytä pakkovalssi ajoissa, jotta koira ehtii reagoida. Tällä radalla se tarkoitti näyttöä ennen edelliseen hyppyyn ponnistamista. Tämänkin jälkeen koira haki putken ohjauksestani huolimatta ja piti opettaa patukan kanssa tulemaan ohjaukseeni. Vanha syntini on ollut unohtaa koira suorittamaan ja paahtaa ottamatta sitä haltuuni, mutta nyt ei ollut edes siitä kiinni. Tämä kohta myös treeniin. Hyvin samantapainen juttu kuin edellinen. 
• Sitten oli sellainen kohta, missä käytiin merkkaamassa putken päässä, että tule tänne. Merkkasin ja tein persjätön, kuten kuului, mutta Lysti kävi maksimissaan metrin putken ulkopuolella ja palasi putkeen. Edes Teemu ei keksinyt, miksi koira näin teki. Treeniin meni tämäkin. Jälkikäteen keksin, että en ole juuri putkensuita merkkaillut. Ehkä Lysti lähti hakemaan "sitä jotakin", mitä oli sinne tiputettu? Mutta joo, kaikkea se kisakumppanini keksii.

Oli siellä paljon hyvääkin. 

Oikeasti olen tyytyväinen, että nämä puutteemme paljastuivat. Teemu on kannustava ja perusteellinen tyyppi. Suosittelen.

Lykky oli turistikoirana ja jos joskus valittelin, miten intensiivinen se on ratojen ulkopuolella, enää en valita. Se oli kuulolla ja kevyellä kiellolla luopui katselemasta koiria, jotka suorittivat rataa vinkuen.

Sillisalaattikirjoitus

Kaikkien punkkilitkut

Yksi perheenjäsen sentään säästyi, mutta kolme meistä sai toissapäivänä punkkilitkut nahkaansa. Ollaan monta kesää menty fibroniililla tai sen kombinaatiovalmisteella. Lystille on pitänyt ainetta annostella kilojaan vähemmän, muuten se on kuolannut. Lykky on ripuloinut säännönmukaisesti samana iltana tai seuraavana päivänä. Lisäksi fibroniilipaketin ohjeesta poistui teksti "karkottaa punkit". Minua ei yhtään lohduta, jos punkkimömmö tappaa punkin sen imettyä verta (ja työnnettyä koiraan borreliaa) 48 tuntia, joten oli monta hyvää syytä etsiä vaihtoehtoja.

Bayvanticia Lysti on aikoinaan saanut ja sietänyt. Yllättäen huomasin, että Exspotissa on sama vaikuttava aine kuin Bayvanticissa. Ja sama kuin Bio Killissä (ööh), Raidissa (oho) ja ihmisten täi-syyhy-shampoossa (ei se sitten voikaan olla kamala myrkky). Sillähän minä permetriiniä aloin tutkia, koska sen jälkeen, kun Lykky oli saanut Exspotin niskaan, se ravisteli itseään voimakkaasti. Se on tehnyt tempun ennenkin, mutta olen ehtinyt karkuun kulman taakse. Nyt en ehtinyt, vaan katsoin, kuinka sain itsekin punkkisuojan. Onneksi oli silmälasit.


Lykyn vieheleikki

Leikitin Lykkyä toissapäivänä vieheellä. Tavoite on nyt saada koira luopumaan vieheestä ennen kuin se pääsee puremaan ensimmäistäkään kertaa. Maria varoitti etukäteen, että luopuminen voi kestää, koska ensimmäiseen irrotukseenkin meni liki tunti. Ja kestihän se.

Heilutettuani viehettä reilun tunnin aukealla pellolla, oli pohjoistuuli jäädyttänyt minut. Olin itse luovuttamassa, koska Lykky ei ollut. Mutta tässä maailmassa tapahtuu ihmeitä. Yhtäkkiä koira ei enää innosta täristen tuijottanutkaan liikkuvaa viehettä, vaan alkoi rauhallisena katsoa kaukaisuuteen, venytti oikein kaulansa pitkäksi ja antaumuksella nuuski tuulen tuomia ihania hajuja. En ole täysin varma, saavuttiko Lykky täyttä luopumisen tilaa, mutta kyllä se aika lähellä oli. Annoin koiralle luvan ja katsoin, kuinka rakas malinoisini leikki.

Tämä tila on hyvin kaukana tavoitellusta luopumisesta.
(Lykyn itsensä lavastama tilanne.)

Projekti Vire on virallisesti saatu suht päätökseen. Eilen laskin Lykyn jo parkkipaikalle, ulkokentälle esteiden väliin ja jäähdyttelylenkille 4 muun koiran kanssa (3 x bc, 1 x irlanninterrieri). Yritän nyt pitää kiinni kaikesta opitusta ja jalostaa niitä eteenpäin.


Lystin treenit

Eilen oli Lystin ryhmätreenit. Oli tekniikkaa. Saksalaisissa ei ollut huomauttamista. Kokeilin riman merkkaamista "myötäkädellä". Lystille oli ihan sama, millä kädellä sen tein. Noin ei tarvitse juosta ranka solmussa (varsinkaan, kun rankani ei kierry minnekään), joten jää ehkä käyttöön.

Pyörityksessä sain ajoituksen jotenkin pelaamaan, sillä Lysti todellakin pyöri johteen ympäri kivasti. Valssi taas vähän valahti. On se vaan ihme juttu. Joka kerron vannon tekeväni sen tietyllä tavalla ja aina löydän itseni väärästä kohdasta.

Lopuksi tempaistiin pidempi pätkä vähän ex tempore. Lysti osasi kontaktit, löysi pimeän putkikulman, pujotteli virheittä ja vastasi ohjauksiin just kuten kuuluu. Oli hyvän mielen treeni ja tajusin, kuinka paljon se oikeasti osaa.

Lystin labrat

Lystin labratulokset tulivat hyvän aikaa sitten. Yksi haima-arvo nousee lievästi yli viitevälin, mutta on borderline ja jää selkeästi tulehduslukemista. Sisätauteihin perehtyneen eläinlääkärin mukaan arvoa saattaa tuon verran nostaa puolentoista vuoden takaisen suolistotulehduksen mahdollisesti aiheuttama suolinukan vaurio. Haimaa mittaavat muut 3 arvoa ovat viiteväleissä. Foolihappo- ja B12-vitamiinipitoisuudet ovat taas matalat (kapea ruokavalio?, imeytymishäiriö?) ja niitä koira saa kunnon kuurin. Arvot kontrolloidaan. Muuta ei tarvitse tehdä, koska kakka näyttää normaalilta, paino pysyy, ruokahalu on hyvä eikä närästyksestä ole merkkejä.

Ei Lysti onneksi täysrotisko ole. Viiteväleissä olivat kilpirauhasarvot, krea eli munuaisarvo, elektrolyytit, proteiini- ja albumiinipitoisuus, maksa-arvot (5 eri arvoa), verensokeri, kolesteroli, triglyseridit, lihasentsyymit (x 2) ja tulehdusarvo CRP. Perusverenkuvakaan ei aiheuta huolta, joten siinä mielessä pullat on hyvin uunissa.

Tuloksilla en hehkuta, mutta muulla kyllä

Tänään olin Lystin kanssa oman seuran agilitykisoissa. Radat olivat Hilpi Yli-Jaskarin käsialaa ja menen toistekin, jos hän lähistölle saapuu.

Keskiviikon katastrofaalisten epävirallisten "Lysti vieköön" -kisojen jälkeen tavoitteita oli tasan yksi: koira hanskaan. Homma alkoi jo autolta "tottele tai kuole" -asenteellani. Edelleen olisin mielummin koiraani paapova ystävä, mutta Lystin kanssa on turha kisata, jos kunnioitus puuttuu. Ihan aluksi autosta hypättyään se veti hihnan kireäksi, mistä ripitin ja sen jälkeen koira uskoi, että hihnassa vetämättömyys koskee myös ulkokisoja. Ehkä ajatukseni huokui olemuksestani: olin valmistautunut lähtemään pois kisapaikalta, jos hallinta olisi rakoillut. Radan jälkeen oli hyvän mielen bileet joka kerta.

Ekalla agilityradalla Lysti tuli hyvin ohjauksiin ja tuntui nopealta. Harmillisesti saatiin puomin alastulolta virhe. Vapautin Lystin, kun näin, että sen tassu on osumassa, mutta ei se sitten ilmeisesti osunutkaan. Lysti myös tiputti yhden riman, joten kymppi kerättiin. Aika oli -12 jotakin ja kärkipäässä oltaisiin oltu. Olen tyytyväinen siihen, että oma tunteeni ajasta piti paikkansa.

Toinen agilityrata oli vielä parempi. Koira kulki kuin unelma ja koska mitään nollapaineita ei ollut, uskalsin tehdä niitä ohjauksia, joita kisoissa en ole uskaltanut tehdä. Pystyin siis vedättämään Lystiä, tekemään persjättöjä ym. Mutta sitten, voi itku! Tätä en unohda ihan heti. Oli kohta, missä koira piti ensin laittaa takaakiertoon, sitten hypylle, jolta u-putken kauimmaiseen päähän. Olin eka hypylle suunnitellut takaakierto-persjätön, jolla olisin saanut linjan hypyltä juuri oikeaan u-putken päähän, mutta joku ihme naksahdus kävi aivoissa. Ehkä hetken epäilin, että Lysti ei hyppää takaakiertohyppyä ja vaihdoin ohjaukseni valssiksi sillä seurauksella, että linja muuttui ja Lysti oli väärässä putkensuussa. Rata jatkettiin kisamaisesti loppuun ja ne jutut toimivat, jotka olin suunnitellutkin.

Kolmas rata oli hyppäri. Siinä valitsin ennen u-putkea ilmeisesti väärän puolen (kuten moni muukin). Kun Lysti oli lukinnut putkensuun, aloin tehdä takanaleikkausta, jotta ehdin seuraavan hypyn takaakiertoon. Mutta Lysti The Kuuliainen ehti nähdä suunnanmuutokseni ja reagoi, kuten kuuluu - vaihtoi putkenpään ja hylkäyshän se oli sitten. Jatkettiin kisamaisesti loppuun ja siisti oli tämäkin rata.

Meidän Projekti Vire (& hallinta) poikii tällaista enkä ole yhtään pahoillani. Kisapaikalla Lysti käyttäytyi mallikkaasti. Se kulki löysällä hihnalla, ei provosoitunut mistään, olin niin ylpeä siitä. Riekkumisen poistuminen ennen lähtöjä näyttää siirtävän paukkuja radalle. Kun se on noin kuulolla, voin olla suht luottavainen sen suhteen, että se pysyy lähdössä ja ottaa kontaktit, joten voin keskittyä ohjausten suunnitteluun enkä vain vannoa itseäni keskeyttämään radan, jos koira kontaktin loikkaa.

Saldona tältä päivältä siis 10-hyl-hyl, mutta oivia kisaratoja, upea fiilis ja ihana yhteistyön tuntu Lystikin kanssa.

En tajua, miksi tämä kappale tällä kertaa kirvoittaa kyyneleet silmiin. Sir Elwoodin hiljaiset värit ja Jos sä tahdot niin, olkaa hyvät.

Ai niin. Parkkipaikalla juttelin kisaajan kanssa, joka taistelee vakavan sairauden kanssa. Tiedän, että laiha oli lohdutus, mutta kerroin hänelle, että tämä ura loppuu minultakin milloin hyvänsä ja kerroin selästäni. Pääpointiksi kääntyi se, kuinka osaa arvostaa startteja, kun tajuaa, että mikä tahansa voi jäädä viimeiseksi. Ja toiseksi pääpointiksi se, että koirat auttavat sietämään monenlaisia asioita.

Agilitya ja hallintaa

Jäi vähän risomaan Lystin alentunut kuulo keskiviikkona, joten kävin tänään agilitykentällä uudelleen. Ei sattunut hallin avainta mukaan, joten en saanut hyppyihin rimoja. Mentiin sitten niitä ilman. Ei se haitannut, oli oikeastaan aika hauskaa. :) Ekan "hypyn" Lysti hyppäsi, sitten vain kaahasi siivekkeiden välistä. Tsekkasin kontaktit, nopeat käännökset ja leijeröinnit. Se oli ihanan taipuisa ja innokas ohjattava.

Olen muutaman päivän, oikeastaan koko kevään pyörittänyt mielessäni sitä, että lopulta agilityssa onnistuminen on kiinni hallinnasta, sen jälkeen, kun perusjutut on opeteltu. Siitä, että hallinta kestää, vaikka koiran vire olisi korkealla. Tahi hallinnalla saadaan vire sopivan matalalle. Aralla koiralla vire nostetaan sopivan korkealle, jotta moottori riittää ylittämään pelot ja siinä sitä onkin taiteilua. Jos koira ei ole hanskassa, paukkuu lähdöt, kontaktit, kaarrokset ja kepit (n=3.) Pääsin Lystillä kisaamaan sisäkisoja tässä keväällä, kun hallinta piti kisoissa. Koira oli ihanteellinen ohjattava. Keskiviikkona tuli hyvä muistutus siitä, mitä laji on, jos koira vie. Ainakin belgini tuntuvat viettikovilta. Bortsuja en tunne, mutta osa kommentoi niitä nöyremmiksi työmoodissaankin. Tosin hajontaa niistäkin varmasti löytyy.

Agility on siitä veikeää, että on mentävä hulluuden rajamailla, mikäli mielii saada tarpeeksi nopeita tuloksia. Vähän kuin vinttikoirakisa, jossa pitää tehdä temppuja. Tavoite seuraaviin kisoihin on taputeltu: Lysti hanskaan myös ulkona.

Lysti kuuntelee tuulta ja on ottanut haasteen vastaan.

Tulen juuri hihnalenkiltä Lykyn kanssa. Oli ihanan levollista löysällä hihnalla jolkottelua, vaikka mitä tuli vastaan. Ei lenkit aina niin auvoisia ole, mutta nyt tuli täysosuma. Yhteys & luottamus. SE on se juttu näiden koirien kanssa. Minusta.

Lähtökoulu

Viime viikonloppuna olisi ollut Lystin kanssa agilitykisat, mutta peruin osallistumisemme. Flunssa ei vieläkään ollut parantunut eikä kinttuja poltellut hirmuinen hinku, joka olisi voittanut vaivat. 

Tänään oli seuran epäviralliset agilitykilpailut. Samalla korkkasimme ulkotreenikauden tämän vuoden osalta. Sitä ei voinut olla Lystistä huomaamatta. Aluksi suunnittelin sen kuristamista omin pikku kätösin, mutta välillä hymyilin voitonriemuisesti. Paluumatkalla laskeskelin, kumpi meistä lopulta voittikaan. 

Lunki lähtöalueen odottelu oli pienoinen haave, koira haukahteli. Hihna sen sijaan pysyi suht löysällä, mutta kukaan läsnäolija ei varmaan kuvaisi odotustamme tyyneksi. Eka radan lähdössä Lysti hiipi. Laitoin kaulapannan takaisin kaulaan ja käveltiin pois. Uusintakierroksella sama juttu, hihna kaulaan ja autolle vähän hölmistyneen koiran kanssa. Seuralaisten armosta saatiin mennä lähtöön vielä kolmannen kerran. Tällä kertaa Lysti makasi hievahtamatta. Itse radasta ei ole mitään hyvää sanottavaa, toisaalta olin jo tavoitteeni saavuttanut. Lysti otti kaiken irti, kun vihdoin sai luvan. Kaarrokset venyivät, koira haukkui, irtosi kuuhun, hyppäsi A:n alastulon, joka lopulta otettiin uudelleen onnistuneesti. Eli hirmuiseen ja huolestuttavaan sekaannukseen päätettiin kauden ulkodebyytti.

Lykyn juoksut alkavat rauhoittua. Alan hiljalleen aktivoitua treenaamaan senkin kanssa.

Agilitya ym.

Alkuviikosta on ulkoiltu melko maltillisesti. Flunssan jäljiltä hengästyn vieläkin liian helposti. Siksi jätin tänään menemättä ryhmätreeniin, mutta kävin vähän treenaamassa Lystin kanssa kahdestaan. 

Viime kisoissa oli kuvio, missä olisi ollut hyötyä tietää, osaako Lysti tulla kepeille avokulmaan, jos olen keppien toisella puolella vastaanottamassa. Mietitytti, juoksisiko se loppuun asti vai väistäisikö väärään väliin tms. En uskaltanut kisoissa kokeilla, vaan kipitin keppien ja putken välissä ja valssasin keppien jälkeen. Tänään kokeilin kohtaa hallilla. Lystillä ei ollut mitään vaikeuksia, luultavasti onnistuin sitä jopa auttamaan. Seuraavan kerran uskallan testata kisoissakin.

Toiseksi harjoiteltiin takaakiertoja vastakkaisella kädellä. Se on nyt muotia. Lystillä sen lukemisessa ei ole ongelmaa. 

Kolmanneksi treenasimme tiukempia käännöksiä vasemmalle ja oikealle. Matkustimme aivan alkeisiin ja opetin Lystille kokoamista. Joku meni oikein, koska se kääntyi valtavan hyvin. Tosin vauhtia oli vain 5 m, sekin istumasta ja rima 30 cm:ssä, mutta silti. 

Hommaan tuohon pihalle vielä hypyn, jotta päästään treenaamaan sitä enemmän. Tältä pääpiha näytti joulukuussa ja näyttää edelleen samalta, kuten myös talon ympärys. Tasaista hiekka-aluetta on noin 9 x 15 metriä. Tarvitsee melko hyvän mielikuvituksen, jotta näkee tulevaisuuden nurmikon, maanpeitekasvit, marjapensaat, perennat, pensaat, koristeheinät ja puut. Niin, ja kilpailukirja on nyt saatettu ajan tasalle, jottei sertejä tuputeta joka kisoissa. :D Kiitän seuramme agilitytuomaria!

Lykky juoksee vielä. Sen kanssa on edelleen panostettu hihnakäytökseen. Myös kaikki ylimääräiset patoamiset ja ryntäilyt on käytännössä kitketty jo pois. Tarkoitan esim. tilanteita, joissa koira odottaa lupaa ulko-oven edessä tai autohäkissä ja vapautuksen saatuaan ryntää. Ei ryntää enää. Jne. 

FI AVA Lysti

Tänään kisasimme jälleen Lystin kanssa. Eka rata oli agilityrata. Siinä olisi ollut monta paikkaa, missä koira olisi kannattanut pyöräyttää yhden siivekkeen ympäri. Koska ne eivät ole Lystin bravuureja, valitsin systemaattisesti pidemmän eli Lystille nopeamman/mukavamman tien. Takaakiertoja ja pimeitä putkikulmia riitti myös. Puomi mentiin kahteen otteeseen, A kerran, keinu kerran. Lysti oli taas hyvin kuulolla ja saatiin nolla. 

Ennen toista rataa kävin katsomassa tulokset. Ja voi hyvänen aika sentään! Meidän aikamme oli riittänyt 3. sijaan ja Lystille oli merkattu SERT nimen perään. (Sääntöjä tietämättömille kerron, että joka lähdössä on jaossa yksi serti ja sen saa nopeimman nollan tehnyt. Jos nopein koira on jo AVA tai ei voi vielä ottaa sertiä vastaan (pitää olla vähintään vuosi eka sertistä), serti siirtyy seuraavalle nollan saaneelle.)

Tämän kuvan otossa ei käytetty ruokaa.
Lysti tarjosi sivuprofiilin ihan itse ikuistettavaksi.

Toinenkin rata oli agilityrata. Lysti aluksi hiipi lähdössä ja olin keskeyttää, niin olisi varmaan pitänytkin tehdä. Se kuitenkin pysähtyi ja pysyi, joten kutsuin radalle. Tällä radalla meille tuli hylkäys, ainakin yksi hyppy mentiin väärin päin. Kontaktit olivat hyvät. Oli vähän hulivilirata. Kuplin vielä ekan radan yllätyksen vuoksi. 

Kolmas rata oli hyppäri. Siihen tutustuin vähän huonosti, kun ajattelin, että otan Lystin jo lähdöstä pois, jos se hiipii. Käskin sen jämäkästi maihin ja siellä pysyi. Heti toisena oli suora putki, mistä 180 asteen käännös kepeille. Lysti haki kepit hyvin. Seuraavaksi piti työntää koira takaakiertoon ja lähteä takaisin päin samaan suoraan putkeen. Sain hyvin etumatkaa ja ehdin persjättöön ennen mutkaputkea, minkä jälkeen oli pituus "päin seinää", käännös toiselle hypylle ja taas samaan mutkaputkeen. Sieltä hyppy ja u-putkeen. Olin hyvin edellä ja pääsin Lystiä hyvin vedättämään. Kahden hypyn kautta vei matka pimeään putkikulmaan, jonka Lysti haki hyvin. Sieltä muurille, 2 hyppyä, joilla tiukat käännökset ja oi voi! Lysti tuli ohjaukseen hyvin mukaan ja itse käännyin vähän vajaasti, joten Lysti haki muurin uudelleen. Siitä siis hylky. Vielä hyppy, pussi ja 2 hyppyä, viimeisin okseri - ja maalissa oltiin. Tämä rata jäi kismittämään. Lysti oikein vonkui ja vinkui innosta juostessaan eikä mitään ylimääräisiä mutkia tullut. Olisi ollut hyödyllistä kellottaa, miten kovaa mentiin. 

Palkintojenjaossa olikin yllätys. Olin jo valmistellut puheen ja tirauttanut pari kyyneltä suurta hetkeä varten, suorastaan näin itseni television lähikuvassa Maamme-laulun soidessa. ;) Mutta meille ei ojennettukaan sertiä eikä lahjakassistakaan sellaista löytynyt! Säikähdin, että vitsit vieköön, ehdin nuolaista liian aikaisin. Onneksi sertilappu löytyi kilpailukirjan välistä ja ruusukekin saatiin jälkitoimituksena. Kilpailukirjaan oli jäänyt aiemmilta kisajärjestäjiltä merkkaamatta sertimerkinnät ja siksi kisapaikalla ei nyt tiedetty, että valioiduttiin. Uskoivat selitykseni kisakirjan nähtyään ja saatiin AVA-ruusukekin. Valioarvohakemuksen tein jo. Siinä ei ongelmia ole, koska tulokset (myös ne SERTit) löytyvät virallisina Koiranetistä. Kilpailukirja pitää vielä saattaa ajan tasalle, mutta sillä ei ole kiire. Että varmistakaa nyt hyvät ihmiset, että SERT merkataan kilpailukirjaan erikseen.

Upealta tuntuu! Muistan, kun alkeiskurssilla Lysti ei uskaltanut mennä putkeen. Kateellisena katsoin, kuinka muiden koirat menivät sinne mielellään. Olen kertonut tämän ennenkin, mutta putki laitettiin niin lyhyeksi kuin ikinä, lopulta makasin siellä itse, poika ja ohjaaja auttoivat ulkopuolelta. Vasta silloin Lysti uskalsi kipittää läpi, ylitseni. Estejohteita se pelkäsi kamalasti myös. Lopulta se saatiin niiden läpi niin, että pureutin sen patukkaan ja kiskoin patukkaan purevan harrastuskaverini perässäni johteiden läpi. Keinua treenattiin tosi paljon ja uudet kisapaikat olivat kauhistus.

Meitä on vuosien varrella auttanut, tukenut ja opettanut moni. Oman seuran kouluttajien lisäksi oppia on haettu muualtakin. Kaikilta heistä on tarttunut jotakin hyödyllistä mukaan, mistä heitä sydämestäni kiitän. Onneksi on opittu molemmat. Lystikki on vahvistunut ja reipastunut, tykkää lajista tosissaan. Vireen kanssa on taisteltu, välillä sitä on liikaa, koira menee yli. Nyt olen saanut lisättyä ripauksen hallintaa, mikä näyttää auttaneen. Plussana todettakoon, että se matkustaa hiljaa autossa ja on kisapaikalla vaivaton. Kaiken kaikkiaan Lystistä on kasvanut oiva agilitykaveri. 

Miun rakas Mössykkäin.

Viehettä ja agilitya

Eilen leikitin Lykkyä vieheellä pitkästä aikaa. Se irrotti usein lelusta makuulta. Minusta se oli hyvä juttu. Kaipaamaan jäin syvempää rauhaa.

Tänään treenasin Lystin kanssa agilitya ryhmätreenissä. Viime viikko jäi flunssan takia väliin enkä vieläkään täydessä iskussa ollut. Kiva oli tavata ryhmäläisiä. Pieniä pätkiä hioessamme olin löysä vötkylä. Kun oikein tsemppasin, sain kunnon fiiliksen päälle ja Lysti kiitti. Rata oli Pete Huotarin käsialaa.

• Iso valssi toimi "joulukuusen" latvassa (kun hypyt ovat väärinpäin olevan U:n mallisesti).
• Putkeen ohjauksessa kävin vekkaamassa liikaa edellistä hyppyä ennen. Parhaiten toimi, kun lähetin kaukaa hyppyyn yhtään kääntelemättä ja lähdin itse litomaan kohti putkea.
• Putki-puomi-erottelu onnistui.
• Kepeillä Lysti kesti irtoamiseni sivusuunnassa ja edelle metrien päähän. Kepit menivät vielä päin seinää.
• Hiomista oli yhden siivekkeen ympäri kiertämisessä, mutta sujuvinta oli antaa koiran kulkea pidempää reittiä ja ohjata valssilla. 
• Myöhemmin valssi käänsi Lystin peräti kahden putkensuun edestä kohti kolmatta putkea. Ennen valssia piti pikkuisen käännähtää, jotta Lysti tuli oikealle esteelle. Valssi olisi taas valahtanut, jos Kati ei olisi muistuttanut. Milloinkahan opin?
• Pakkovalssi-jaakotus toimi hyvin seuraavaan putkeen ohjauksessa. Saatoin itse lähteä litomaan heti, kun Lysti oli lukinnut hypyn.

Lysti oli taas hyvin kuulolla ja yllätti siksi pari kertaa. 

Kevät on hypännyt eteenpäin. Oli valoisaa treeniaikana.