Tänään oli Lystin kontrolli eläinlääkärissä. Se on voinut hyvin mahansa puolesta, mutta karvanlähtöaika on aina ja ennen silkoinen turkki on muuttunut elottomaksi hötöksi. Tämä voi johtua steriloinnista, mutta muut syyt suljetaan pois. Lystihän sairasti reilu vuosi sitten suolistotulehduksen, mikä nosti haima-arvoja ja teki imeytymishäiriön plus allergioiden takia ruokavalio on kapea. Nyt koira tsekattiin, mitään ihmeitä ei löytynyt. Se painoi 22.2 kg. Noilla oireilla ja esitiedoilla verikokeita otettiin liuta ja ne lähtivät Saksaan määritettäviksi. Viikon sisällä tulee tulokset. Rabies-rokotus uusittiin. Se olisi mennyt vanhaksi kesäkuussa, mutta silloin on tassukausi ja koiran kuuluu olla terve rokotusta annettaessa.
Lykky jatkaa bikinikauttaan. Luulen viikon tulevan tänään täyteen, minulta usein alku karkaa. Edelleenkään ei harrastella, vaan harjoittelemme vireen säätelyä, johon kuuluu mm. luopuminen. Erinomaista treeniä tarjoavat kadun sählyä pelaavat pikkupojat, joiden Ihanasti Heiluvista Mailoista Pallo Kimpoilee minne sattuu. Tänään lenkiltä palatessamme pojilla oli peli talomme edessä. Mitä teki Lysky? Tuskin vilkaisi poikia. Sen sijaan se jatkoi rentoa raviaan ja nuuskutteli maata. Tuli niin hyvä mieli. Toivon tämän edistyksen tietysti kantavan joskus agilitykentille.
Flunssani niska taittui lopulta. Enää on nuhan jämät. Ehdin vakuuttua, etten parane ikinä.
Sunnuntainen vilvoittelu hallin ulkopuolella ilman toppatakkia ja avaimia taisi olla viimeinen pisara. Maanantaina, lomapäivänä, tunsin jo vanhan tutun kurkkukivun hiipivän. Jostakin syystä lähes joka vuosi pahimman katupölyn aikaan saan kurkunpääntulehduksen, joka on kipeä ja vie äänen. Näytän sylkeä kivuliaasti niellessäni haikaralta, joka muljauttaa kurkustaan alas liian isoja kaloja. Ulkoilmakin käy kurkkuun eli hengittäminen sattuu. Tänään lääkärissä jatkettiin s-lomaa ja sain puhumiskiellon.
Lykky aloitti bikinikauden vähän yllättäen. Aiemmin se on saattanut pari kuukautta haistella ja merkkailla, nyt alustukseen meni vain pari päivää. Ehti se vähän rehkiä ennen bikinikauttaan. Nämä kuvat on otettu lomapäivänäni, kun luulin vielä selviäväni taudistani.
Tytöt, jotka kulkevat omia polkujaan
Kirjoitan vielä kuraeteisestä. Taloa suunnitellessani kuulin moneen otteeseen, kuinka kuraeteinen on jäänyt pois muodista. Pidin pääni, onneksi. Se on ollut yksi huushollimme tärkeimmistä tiloista tänä talvena ja keväänä. Sisään astutaan pääsisäänkäynnin vierestä, kulman takaa. Kuvassa näkyvä lasiovi avautuu eteisaulaan. Oikealle puolelle piiloon (Ihan sattumalta!) jää kuivauspatteri ja naulakko, missä roikkuu toppamanttelit, purupatukoita, kaulapantoja, omia rönttätavaroitani jne. Kuvat on otettu just käytön jälkeen. Lattialla oleva kura on jo siivottu. :)
Tässä näkyy nurkkaus lähempää. Lattiassa on ihan oikea kuraviemäri, jonka sisällä on kahvallinen siivilä. Koiria suihkuttaessani taiteilen yleensä tuolla 10 cm korkealla kynnyksellä, jottei sukat kastu.
backlappeja. Onnistuu paremmin, kun laitan koiran vasemmalle takaakiertoon. Toinen puoli oli vaikeampi. Olen ilmeisen toispuolinen ihminen.
välistävetoja vetämällä, onnistuivat, kun olin ajoissa. Kisoissa pyrin tekemään nämä aina työntämällä, tuntuvat niin varmemmilta.
putki-puomi-erottelua, puomille meno oli yllättävän vaikeaa. Näitä pitää muistaa treenata lisää.
Seuran uusi keinu kavuttiin muutaman kerran, Lysti oli reipas.
Lopuksi yllätin itseni. Laitoin hallin oven kiinni ja vasta hetken päästä tajusin, että sisään jäi toppatakki, jonka taskussa oli auton avain, kännykkä ja hallin avain. Pihalla palloilin jonkin aikaa ja yritin murtautua halliin, mutta totesin sen mahdottomaksi ilman työkaluja. Jäin toivomaan, että joku tulisi vielä sunnuntai-iltana treenaamaan. Onneksi tuli!
Laitan loppuun vielä kuvan maastoon naamioituneesta Lystistä.
Tasapuolisuuden vuoksi liitän kuvan vielä Lykystäkin.
Oman ryhmän treeneissä oltiin tänään Lystikin kanssa. Teemana oli tekniikka: peruskäännös, vastakäännös ja backlap.
Peruskäännökset sujuivat oikealle paremmin, harjoituskin oli yksinkertaisempi. Vasemmalle peruskäännös sujui toistolla hyvin, mutta sen jälkeen pienellä ratapätkällä vekkasin aluksi huonosti ja takana leikkaamisessa Lysti ei ollut varma suunnasta. Uusimisten myötä onnistui.
Vastakäännökset ei ole meidän kummankaan bravuuri. Lysti ei paljon itseään kokoa ja minulla on edelleen vanhat synnit: en merkkaa tarpeeksi napakasti ja kaiken kukkuraksi valun ottamaan taka-askeleen. Kääntyyhän se koira, mutta lenkkiä tulee liikaa.
Lopuksi tehtiin backlap ja just sain uuden oivalluksen edellistä koirakkoa katsoessani. Lystin kanssa on viimeksi tehty backlap joulukuussa 2010. (Muistan ajankohdan hyvin.) Ohjaus sujui ekalla hyvin ja toistolla ihan yhtä hyvin. Eipä nyt Lystillä ollut mitään kokoamis- tai kääntymisongelmia. Taisi tulla käyttöömme uusi ohjaus. :D
Tämän jälkeen käytiin porukkajäähdyttelyllä. Kiva oli jutella kaikenlaista.
Projekti Vire jatkuu. Yksi iso osa on hihnakävely. Lykyn ja Lystin kanssa olen lenkkeillyt sekä metsän siimeksissä että ihmisten ilmoilla. Tavoitteena on esim. hihnalenkillä käskyttämättä hihna löysällä rennosti ravaava koira, joka saa haistella niin paljon kuin lystää. Luulin, että iso koira tarvitsee tietyn nopeuden, jotta ravi pysyy, mutta ei se niin menekään. Rento koira ravaa vaikka kävelyvauhdissa. Henkisessä mielessä jännittynyt tai fyysisesti kipeä koira peitsaa. Liikun alla olevalla videolla kävelyvauhtia.
"Hyvää iltapäivää kaikki koiraurheilun ystävät ja tervetuloa seuraamaan kolmosluokan maksikoiria. Meitä kaikkia kiinnostaa tietysti Lystin suoritus. Se starttaa ihan alkupäässä, joten pian päästään jännityksestä."
"Siinä pari odottaakin lähtöviivalla. Ensimmäiset kaksi hyppyä on aseteltu vinksin vonksin vinottain. Ohjaaja ottaa koiransa vastaan toiselta hypyltä ja lähtee samalla juoksemaan keinulle. Lysti ottaa keinun nopsaan. Siitä se kiirehditään työntämään takaakiertoon ja heti perään toiseen takaakiertoon. Koira vaihdetaan oikeaan käteen, hyppyyn vasemmalle, siivekkeen ympäri. Ohhoh, Lysti kaartaa, taidettiin ohjata vähän huolimattomasti, mutta pysyy ohjauksessa ja lähetetään kepeille. Viime kisoissahan koira viimeisimmällä radalla haparoi kepeillä, mutta nyt pujottelee varmasti. Ohjaaja käy vähän vekkaamassa seuraavalle hypylle, jottei koira hoksaa putkea ja niin matka jatkuu A:lle. Siinä ohjaaja leikkaa takana. Kahdella hypyllä U-käännös ja sieltä putkeen, josta hypylle, jolta 180 asteen käännös puomille. Rytmittämällä koira kääntyi pienesti. Nyt taiteillaan jo puomilla, jolla ohjastaja kiirehtii koiransa edelle. Lysti ottaa silti alastulokontaktin hyvin. Siltä hypylle, välistäveto ja S:n mallinen mutka kohti maalia. Mutta mitä tekee Lysti! Lysti lukitsee putken ja ryntää sinne päin. Ohjaaja kajauttaa "Lysti!" ja yleisö kohahtaa. Ja mitä tekee Lysti! Se jarruttaa täysillä tehoilla kuin jumbojet laskeuduttuaan ja kääntyy, Lysti kääntyy! Hiekka vaan ropisee putkensuulle koiran kurvatessa ja yleisö kohahtaa uudelleen. Voi elämän kevät mikä käännös! Lysti hyppää kaksi hyppyä maaliin ja se on siinä! Ohjaaja virnistää tyytyväisenä. Nollarata! Samalla se on tälle parille viimeisin agilitynolla, jolla lunastavat pääsyoikeuden SM-kisoihin."
- "Nyt ohjaaja on haastattelussa. Äsken tuli nolla, miltä tuntuu?"
- "Upealta tuntuu. Ennen rataa kuuntelin Tina Turnerin Better be goodia ja ajattelin, että nyt on vaan parempi olla hyvä. Keinun jälkeistä elämää vähän pelkäsin, mutta onneksi se sujui. Lysti kyllä lenkitti, missä aikaa paloi, mutta ei sentään hylkäännytty. Loppukiemurassa osasin etukäteen pelätä kutsuvaa putkensuuta ja vähän liian vähän käänsin Lystiä. Ehdin jo ajatella Lystin vaaleita housukarvoja katsoessani, että sinne meni koira ja nolla, mutta onneksi se kuunteli ja kääntyi."
- "Onnea seuraavalle radalle."
- "Kiitos."
"Nyt on vuorossa hyppyrata. Lysti on hiipinyt lähdössä, ohjaaja on palannut sen luokse ja vaatinut koiraa peruuttamaan. Hän ottaa koiran vastaan ennen toista hyppyä, missä valssaa. Kolmannella hän pakkovalassi-jaakottaa ja samalla kiihdyttää pienelle suoralle. Lysti sukeltaa pussiin ja sen jälkeen on vähän kiire tyrkätä koira hypylle, mutta Lysti hakee hypyn hyvin. Toisella hypyllä palataan takaisin ja tämän jälkeen ohjaaja leikkaa edessä, millä saa Lystin nätille linjalle muurille. Heti käännytään vasemmalle kulman ympäri 90 astetta. Ohjaaja kääntää koiraa jo ennen hyppyä, jotta kuono osoittaa kepeille. Lysti uppoaa pujottelemaan ja ohjaaja leikkaa takana. Seuraavalle hypylle hän vetää koiran pakkovalssilla ja työntää koiransa nopeasti takaakiertoon ja nyt on kiire! Mutta kenkä luistaa! Ohjaaja liukastuu, mutta sukkelaan kerää jalkansa alleen ja kiihdyttää putken vierestä, jotta ehtii ohjata koiransa takaakiertoon oikealle hypylle. Putken edessä odottaa hyppy, jota ei kuulu hypätä eikä Lysti sitä hyppääkään. Nyt nähdään kiva takaakierto-niisto, minkä jälkeen koira kieputetaan toisen hypyn takaakiertoon ja taas samaan putkeen ja taas pitää pistää tossua toisen eteen, koska putken edessä houkuttelee taas hyppy, jolle ei mennä. Ohjaaja valssaa ja saa kuin saakin Lystin käteen, onpa koira nyt kuulolla! Hypyn jälkeen hän pyöräyttää koiransa vielä takaakiertoon ja maalihyppy ja se on nolla! Tämä oli sujuvan näköinen rata."
- "Missäs tunnelmissa nyt ollaan?"
- "No hyvissä tunnelmissa. Tämä rata tuntui ohjauksellisesti hyvältä. Ei tullut sellaisia lenkkejä kuin eka radalla ja ihan tosissani sain juosta, että ehdin ohjaamaan. Pussin ja putken jälkeen oli ehdittävä ohjaamaan koira oikeaan paikkaan. Niin, ja lähdössä Lysti oli röyhkeä, kun hiipi. Seuraavissa kisoissa otan sen lähdöstä pois, jos tekee saman. Tällä radalla oltiin näköjään kahdeksansia, jäätiin kärjelle muutama sekunti. Kyllä Suomen kärkinimet menee lujaa. En keksi, mistä olisin saanut sekunteja pois omalla radallamme."
"Kolmas agilityrata alkaa slalomilla. Koiralle kuvio on tuttu ja vauhdilla ollaan jo neljännellä esteellä eli keinulla, jonka jälkeen on taas takaakierto. Tämän jälkeen ohjaaja leikkaa takana, mutta Lysti ohjautuu kepeille. Ohjaus on liian löysä eikä koira käänny tarpeeksi. Tässä vaiheessa pari hylkääntyy. Keppien jälkeen hypätään rengas, jonka jälkeen muuri, jonka Lysti kiertää eikä ohjaaja enää vaadi sitä hyppyyn, koska itse on valunut ohi. Puomilla tehdään nätti kontakti, hypyt myös, kuten tuomari on suunnitellut. A otetaan tarkasti. Siitä hypyn kautta putkeen ja lopun kiemurat ja näin on pari maalissa."
- "Entä tämä rata, hylkäys tuli?"
- "Joo. Oma moka tuo takana leikkaaminen. En tehnyt sitä tarpeeksi tiukasti. Hölmösti vielä pyysin Lystin pois kepeiltä. Se taisi siinä kuumua ja närkästyä ja huonon ohjauksen piikkiin se muurikin meni. Saatiin otettua kontaktit huolella. En sitä mitenkään seisottanut, mutta katsoin, että tuli hyvään asentoon. Loppurata menikin nätisti. Tyytyväinen olin tänään pujotteluista. Se vahvistaa ajatustani, että viikko sitten kepeillä oli joku juttu, jota en itse nähnyt. Helpottaa tämä päivä muutenkin, voin seuraavissa kisoissa ohjata rohkeammin."
- "Teillä on menossa Projekti Vire, miten sen kanssa menee?"
- "Joo. Näkyy muun muassa siinä, että pidän huolen, että Lysti kävelee lähtöön löysällä hihnalla. Haukkumiseenkin puutun, mutta se ei vielä ihan kanna. Kotona Lykky edistyy kovasti. Hyvältä tuntuu tällä hetkellä."
- "Kiitos haastattelusta ja hyvää kotimatkaa."
- "Kiitos samoin."
"Näin jätetään kilpailupaikka pakastuvaan iltaan. Hyvää illanjatkoa hyvät kuulijat."
Eka rata oli agilityrata. Lysti oli normaalia paremmin kuulolla, jonka vuoksi sattui pari ohjausvirhettä - hyppy väärään suuntaan - ja hylätty rata. Lähtö ok, kontaktit ok.
Toka rata oli hyppäri. Siinä riitti ansaputkia. Eka oli heti toisen hypyn jälkeen, sen vältin kääntämällä Lystin ennakkoon. Kolmas este oli muuri, jolta olisi taas loogisesti menty väärään putkensuuhun. Sen sain vältettyä puolivalssilla ja hetken pysähdyksellä. Sitten olikin hyppyjä ja kääntelyä pitkittäisillä hypyillä, takaakiertoa jne. Loppusuoraa ennen oli vielä kaksi pitkittäistä putkea peräkkäin, joista ensimmäisen jälkeen piti sivussa käydä tekemässä takaakierto. Lysti oli kuulolla ja se selvitettiin. Viimeisimmän suoran putken jälkeen oli vielä ansahyppy, joka vältettiin ja nollalla maaliin. Etenemä reilu 4 metriä sekunnissa, sijoitus 4.
Kolmannella, agilityradalla, oli taas ansan paikkoja, sekä hyppyjä että putkia. Lysti pysyi hyvin hanskassa ja tehtiin virheetöntä rataa aina kepeille eli 17. esteelle saakka. Siellä silminnäkijöiden mukaan kumarsin sen verran, että Lysti valitsi toisen välin. Sen jälkeen kepit eivät onnistuneet millään, Lysti jätti aina viimeisen pujottelematta. Seinäänkin oli matkaa vielä muutama metri, mutta joku jippo siinä oli. Ihan kuin koira ei olisi viimeistä keppiä nähnyt. Ehdin kysyä tuomariltakin "kauanko näitä ilkeää hinkata". Hän hymyili vastaukseksi ja käsitin sen luvaksi jatkaa yrityksiä. Kun noin 5. yrityksellä saatiin kepit tehtyä, otettiin keinu, pussi ja juostiin suoraan maaliin. Hylkäännyimme siis.
Radat olivat kivoja. Niissä oli haastetta ja pyöritystä, mutta silti olivat sopivan virtaavia. Itse olin ekalla radalla ehkä vähän löysä, toisella oli jo kunnon asenne, kolmannellakin, mutta sillä taas ulkopuolisin silmin vähän löysähkö. Petrataan, ei muu auta.
***
Eilen olin seuran valmennuksessa ilman koiraa, otin kyllä oppia talteen niin paljon kuin koiratta pystyin saamaan.
Ja miksi ilman koiraa? Meillä on Projekti Vire menossa molemmilla koirilla. Vireen hallitseminen alkaa ihan arkisista asioista, mm. hihnakävelystä. Lysti pääsi kuitenkin tänään matkaan, koska olin ehtinyt startit maksaa enkä halunnut viikonlopun kaikkia koiramenoja perua. Sen verran projekti on tuottanut tulosta, että sain viedä Lystin starttiin muiden koirakoiden läpi käskyttämättä, löysällä hihnalla. Ennen olen sitä namittanut, temputtanut tai leikittänyt ennen lähtöä ja se on silti kuumunut toisten suoritusten katsomisesta. Rauhallisemmassa mielentilassa oli myös ensimmäisen radan hylkäyksen salaisuus. Koira oli kuulolla, mikä yllätti.
Ekalla radalla kolmas este olisi ollut A, mutta Lysti valitsi ohjauksestani huolimatta putken. Vastakäännökseni oli valunut askeleen väärään suuntaan ja se riitti. Kun alusta päästiin pois, loppurata menikin nollan arvoisesti. Kontaktit hyvät, kepit hyvät, suunnitellut ohjaukset toimivat.
Toisen agilityradan alussa Lysti-ryökäle ryömi. Sain sen pysähtymään ja ainoastaan siksi lähdettiin radalle. Nyt meni hyvin, tosin parissa kohtaa käännös levahti. Keinulla oli tiukka paikka, piti Lysti saada kääntymään taaksepäin oikeaan putkensuuhun. Tällä radalla muistin rytmittääkin ja olin tyytyväisenä nollalla maalissa. Tuomari vaan ei ollut samaa mieltä, vitonen oli napsahtanut keinulta. Aika ikävä fiilis tulee sellaisesta, varsinkin kun just on loppusuoran taiteillut onnistuneesti. :S Sijoitus taisi olla kuudes tai seitsemäs.
Kolmannelle radalle, hyppärille, lähdin ainoastaan lähtö mielessäin. Jos koira olisi hiipinyt, olisi matkamme käynyt suoraan maaliin. Nyt se pysyikin lähdössä. Vähän löysästi ohjasin kakkosesteelle, jolloin koira haki kaukaa edestä kolmannen. Kun nyt oli hylly alla, helppo oli tehdä "nolla" loppuradasta. Siellä sai tosissaan viljellä pakko- ja puolivalsseja ja vastakkaista kättä, mutta niin vaan Lysti luki ne oikein ja saatiin kuviot selvitettyä.
Ainoastaan tokalla radalla asenteeni oli sopivan röyhkeä ja sopiva rähinä päällä. Silloin tuo koira pelaa. Ehkä minun pitää jatkossa iskeä itseeni nastoja tai hakata kynnet vasaralla, jotta asenne olisi kohdallaan. Miksei mulla voi olla koiraa, jonka kanssa voisin olla agilitykisoissa mukava ja kepeä?
Tuleva viikko lomaillaan eikä treenata. Alun perin olin kaavaillut jääkävelyjä, mutta tätä menoa pitää etsiä komeroista rantakamat.
