Päiväkoulutuksen jälkeen söin kotona lohikeittoa ja ruisleipää. Asia on maininnan arvoinen, koska valmistin lohikeittoa ensimmäistä kertaa ja poika kehui sitä paremmaksi kuin taannoista pussista ostettua soppaa.
Halusin kokeilla tämän päivän Pete Huotarin rataa myös Lykyllä, joten ajoin hallille uudelleen. En mahda sille mitään - vaikka Lysti tuntui päivällä nopealta, Lykky yllätti taas.
Alun vinkurainen "hyppysuora" oli Lykylle vaikea, koska sellaisia ei olla treenattu. Se tuli ensin tokan hypyn ohi. Autoin sitä asettamalla palkan sen hypyn jälkeen. Lykky hoksasi nopeasti ja pääsin ohjaamaan kolmoshypyn takaa. Koira tuli alun hypyt in-outteina eli laskeutuminen oli samalla ponnistaminen uuteen hyppyyn. Valssiin Lykky kääntyi näppärästi. Takanakierrossa sain senkin aluksi hakemaan kauemman hypyn, kunnes keskityin näyttämään siivekkeen. Päällejuoksu ja oikeaan putkeen ohjaus oli helpompi, Lykky on näissä herkempi kuin Lysti.
Seuraavaksi treenasimme pujottelua. Putki vei siis puomin ali ja takana olivat kepit. Ensin kokeilin lähettämällä puomin takaa, Lykky ei osannut. Sitten menin puomin vasemmalta puolelta lähettämään ja se onnistui. Toisella kerralla Lykky oli jo varma. Sitten jäin itse kokonaan puomin toiselle puolelle, koira kiitti ja teki tehtävänsä. Oli huikeaa. Pääsin jatkamaan rataa edempää.
Jatkoin sellaiselle sykerölle, jota päivällä katsoin kauhulla. Soppa selvitettiin pakkovalssilla, persjätöillä ja ennakkokäännöksellä. Pelkäsin edes kokeilla, mutta rohkaisin mieleni ja viude - se onnistui! Lykky kulki kuin unelma. Testasin uudelleen - sama juttu - ja kolmannellakin vielä. Koira istui käteen kuin nahkahanska. Toistoilla keskityin siihen, että minulla oli koira varmasti näkökentässäni, mikä oikeasti auttaa kiireen tuntuun.
Tähän oli hyvä lopettaa. Kotimatkalla pohdiskelin, että vaikka ei ikinä ykkösistä noustaisi, jo Lupsakan Luppakorvan (kuva alla) kanssa treenaaminen tarjoaa huikeita elämyksiä.
 |
| Mökillä viime sunnuntaina |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti