Meillä on hyvät hetkemme

Onneksi Lystin ja minun hyvät hetket sattuvat joskus samaan aikaan. :)

Kisasimme tänään kolme Mattssonin tuomaroimaa rataa. Etukäteen tiesin odottaa putkiansoja enkä turhaan. 

Eka rata oli hyppäri. Heti alussa piti vääntää tiukasti. Lysti kävi humputtelemassa kunniakierroksen, muttei onneksi väärää rataa. Se palasi ohjaukseen, jonka olin suunnitellut putkiansoja vältteleväksi ja se onnistui. Aika hilkulla oli kyllä yksi kohta. Pituuden jälkeen piti taas mennä putken kauimmaiseen päähän. Väänsin tähän kohtaan persjätön, joka sekoitti Lystiä sen verran, että sain sen oikeaan putkenpäähän. Onnistui myös välistävedot sun muut kiemurat. Maalissa 0, sijoitus 6. noin 40 koirakon joukossa. 

Seuraava agilityrata näytti ihan suoritettavalta. Oli sielläkin putkiansansa, mutta sain suunniteltua taas konstit niihin. Tiesin, että tuplanolla on mahdollinen. Päätin silti ennen rataa ottaa Lystin pois, jos se varastaa lähdöistä tai kontakteilta. Keskityin ohjaamaan jokaisen esteen kunnolla ja pitämään Lystin näkökentässäni. Taas oli aluksi tiukat kiemurat, joista meillä tuli kamalan löysät, sillä toisen hypyn jälkeen Lysti kävi taas kiertämässä, mutta palasi ohjaukseen. Mietin näitä jälkikäteen - todennäköisesti se paineistuu lähdössä sen verran, että se ei vaan kykene ottamaan mitään vastaan ensimmäisen 10 metrin aikana. No rata siis jatkui virheettömänä. Taas tein välistävedot taaksetyöntöinä, keinulta putkeen ja A:lle, jolta kentän takaosaan useampi hyppy ja kepeille. Keppien jälkeen vaihdoin puolta ja ohjasin seuraavan hypyn vastakäännöksellä, koska takana oli ansahyppy. Lysti kääntyi just ja just, onneksi yksi tassu osui puomin ylösmenokontaktille. Puomilta sain ohjattua oikeaan putkeen ja taas loppusuoran ohjasin takana leikkaamisella. Se on kyllä kamala tunne, kun tietää, että tupla olisi tässä, kun en vaan mokaisi. Ei mokattu! Nollalla viidensiksi - alun kiemuran menetettyjä sekunteja harmittelin jonkin aikaa, mutta olen siitä jo selvinnyt.

Kolmas rata oli edelleen agilitya. Siinä alun kiemura onnistui paremmin, heti tokalta otin Lystin pakkovalssilla vastaan ja siihen koira teki nätin pienen tien. Heti otettiin kuitenkin puomin ylösmenolta harvinainen virhe ja sitten alkoikin ohjaus hajota. Eikä siitä radasta sen enempää. No joo, sain treenattua kontaktit.

Hyvää: Lysti oli hyvä. Sen vire oli optimaalinen. Se ei varastanut lähdöstä eikä kontakteilta. Se pujotteli virheettömästi - viimeisintä rataa ei lasketa, siinä ohjasin toiseen väliin. Olen tyytyväinen myös siihen, että oma pääni piti. Sain vedettyä toisenkin radan kunnolla. Kolmannelle radalle oli rentoa mennä, siitä fiiliksestä ei ole ikinä Lystillä ja minulla seurannut supernollaa, vaan joku katastrofi. Niin ei vaan Lystiä ohjata. Muistan ensi kerralla. 

Tyytyväisenä ajelin Lystikin kanssa kotiin. Ihmeitä tapahtuu.