Katse!

Olin Lystin kanssa elämäni ensimmäistä kertaa Pete Huotarin koulutuksessa. Oli hyvä paluu perusasioiden äärelle. Ymmärsin, että Peten tavoite on ohjata tehokkaasti ja eleettömästi, kaikki turha pois. Katseella, liikkeellä/rytmittämisellä ja jaloilla on iso merkitys. Kädet ja varsinkin hartialinjan ylenmääräisen vääntelyn sitten saisikin jo unohtaa. 

"Lähtösuora" oli melko mutkikas. Sen ohjasin 3 hypyn takaa ja Lysti sellaista osaa. Sitten tuli tiukka valssi, jonka jälkeen takaakierto. Valssissa kannatti katsoa koiraa/sen reittiä ja "vaihtaa viestikapula kädestä toiseen". Jos peitin takaakierrossa siivekkeen, Lysti oli seuraavalla hypyllä.

Tämän jälkeen oli päällejuoksu, jonka jälkeen koira piti jollakin systeemillä kääntää ennen hyppyä, jotta sen sai oikeaan päähän U-putkea. Oikea pää oli just epälooginen. Päästiinpä treenaamaan Peten neuvoilla. Hänen systeeminsä toimi toistetusti, kun ensin hoksasin jutun. Vekkasin miedosti ja pysähdyin hetkeksi, kädet avoimina, rintamasuunta kohti koiraa, hyppyä ja samalla kohti väärää putkensuuta, mikä tuntui niin väärältä. Onneksi tätä vääryyttä korjasivat jalkaterät, jotka sojottivat seuraavaan suuntaan kuin egyptiläisessä maalauksessa siis. Tärkeä pysähdys sai Lystin käännähtämään minua kohti. Tässä kohtaa rintamasuunta ja katseeni kulkivat jo kohti oikeaa putken päätä, jonne koira sukelsi. Hurraa! Hartioiden ylenmääräinen kääntely ei auta, pahimmillaan koira jää selän taakse ja valkkaa väärän putken. Tätä pitäisi treenata paljon, jotta saisin siihen kunnon tuntuman ja uskaltaisin joskus testata kisoissakin. 

Putken jälkeen oli vuorossa hyppy, jonka jälkeen olin vastaanottamassa niin, että linjasin koiran oikein seuraavaan takaakiertoon. Tässä kannatti muistaa, että koira näki minut jo vajaa metri ennen putkensuuta. Päällejuoksun jälkeen oli takaakierto, jota Lysti ei yllättäen osannut ilman puolivalssilla kiskaisua. Tästä matka jatkui putkeen, joka meni puomin ali. Kepit odottivat puomin takana. Harjoitettiin Lystiä hakemaan kepit ilman käsiohjausta. Upeaa oli nähdä, miten se toisto toistolta (yht. 4 kpl) tuli taitavammaksi ja lopulta hinkui putkeen päästäkseen pujottelemaan. Samalla näkyi hienosti, miten Lysti motivoituu, kun se osaa, saa vastuuta ja saa jatkaa rataa.

Pete oli aiemmin huomioinut ja nytkin huomasi, että minulla on tapana joko kiirehtiä tai olla liian rauhallinen, jolloin tavallaan käperryn kumaraan liian varovaiseksi. Jos hengitän syvään ennen koiran kutsumista, hartiat eivät käperry, pystyn juoksemaan avonaisemmin. Eka kerran kuulin, että ohjauksessani ei ole vikaa. 

Mikähän oli päivän tärkein anti? Jos katson koiran reittiä ja silmäsyrjällä koiraa koko ajan, se ei katoa, jolloin tehdään yhdessä eikä tule kiirekään. Tämän yritän muistaa.

Koulutukseen ajaessani pohdin, mitä minulle on tapahtunut. Vailla mitään odotuksia lähdin sinne, ilman mitään hinkuakaan. Olin yhtä innoissani kuin ruokakaupaan ajaessani. Toiveissa oli, että valmennuksestsa saan uutta intoa. En ennen mitään ulkopuolista pumppausta tarvinnut. Jotakin hyvää onneksi tapahtui. Ajattelin illemmalla käydä Lykyn kanssa koittamassa samaa rataa.

Laitan loppuun vielä kynsienleikkuukuvat. Käsittelyssä on Lysti. Se ei kynsienleikkuusta pidä. Paras asento on leikata sen kynnet vähän samalla tavalla kuin putsaisi hevosen kavioita.

Lykkyä harmittaa, ettei päässyt leikkuuseen. Se oikeasti pitää siitä, että sille
tehdään jotakin - edes kynsisaksilla.

Lystin etutassun vuoro. Ison koiran säkään voi vähän nojata.