Sehän minulta jäi aiemmasta tekstistä puuttumaan, selästäni siis vielä, että vahvan kipulääkityksen siirtäminen säännöllisestä tarvittavaksi on nostanut henkistä elintasoani merkittävästi. Ei tietenkään ennalleen, mutta lähemmäs. Unentarve on vähentynyt 4 tuntia per yö (!), pää on selkeämpi, muisti parempi, reagointikyky nopeampi. Yleinen välinpitämättömyys on poissa: jaksan välittää asioista, vilkaisen jopa peiliin ennen ulos lähtemistä, huusholli on siistimpi. Olen aloittanut kaksi uutta koiratonta harrastusta. Ymmärrän yhä enemmän narkkareita, jotka könyävät resuisina lääkepöllyssä, vaikka itse en sille asteelle vajonnutkaan.
Tänään olen viettänyt lomapäivää. Kävin Lykyn kanssa treenaamassa eilistä rataa. Alun valssi sujui joka kerta. Takana leikkaamisissa törmäsin samaan ilmiöön kuin eilenkin, hidastun kuin ylämäkeen puksuttava alitehoinen höyryveturi. Sain onneksi onnistuneitakin suorituksia. Kepit Lykky haki varmemmin kuin Lysti, sen sijaan meni ohi puomin. Koiran vire oli hyvä ja iloisella mielellä astelimme pois hallista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti