Lystin liidot

Lystin kanssa olin ryhmätreenissä. Sen tassu ehti jo aueta alkuviikosta, koska on pahat rönttäkelit, mutta tassu myös ehti umpeutua - onneksi. Mietin jo, että jos jo helmikuussa alkaa tossukausi, en oikeasti jaksa. 

Hallissa oli tekniikkarata. Ensimmäisessä osiossa tehtiin persjättöjä, joissa olisin saanut olla enemmän ajoissa. Toisessa osiossa tehtiin takaakiertoja ja takaakiertovalsseja. Minulla oli ihmeellinen taipumus siirtyä liikaa sivuun valssissa - olisi pitänyt kulkea seuraavaa hyppyä kohti. Kolmantena treenattiin niistoja. Lystillä on niissä paljon petrattavaa. Minulla myös. Kunnolla sitä ei ole ikinä Lystille opetettu eikä se mikään taipuisa ole muutenkaan. Tästä voisin ottaa projektin itselleni. Ehkä kesällä laitan pari hyppyä tuohon pihalle?

Tekniikkatreenin lopuksi teetin puomin, A:n ja kepit. Niissä leikkasin takana niin, että jouduin peruuttamaan. Lysti vain kepitti. Suloinen mössykkä.

Lysky täytti tänään 3, juhlat pidettiin kotiväen kesken. Tarkoittaa sitä, että Lystin agilitytreenin jälkeen tottisteltiin. Lysky oli ihan täpönä. Noin yleisluonteisesti voisin todeta, että panostan nyt Lystin agilityyn, koska jos olisi edes vähän pakkasta, tassut pysyisivät kunnossa ja voidaan kisata niin, että olisi treenejäkin alla. Lykyn kanssa tämän vuoden teemaksi tulee sopivan viretilan harjoittelu ja siksi sen kanssa en kiirehdi. 

Se vielä. Asuinpaikkamme muutti joulukuussa noin 650 metriä. Jännää, miten se on muuttanut lenkkeilymaastot. Olen koirien kanssa etsinyt ja löytänyt uusia metsäreittejä. Jännää. :D Suorastaan pelottavaa on taas se, että metsä näyttää huhtikuiselta. Ensi viikolle olin kaavaillut jäällä kävelyä. Toivottavasti talvi palaa - tai ensi kesän keskilämpötila on 10 astetta. Sanokaa minun sanoneen.

Ja Lysky liitää

Eilen vietin jälleen lomapäivää. Pidän "vanhoja" vuosilomapäiviä pois pidennetyin viikonlopuin. Otin Lykyn mukaani ystäväni mökille ja erityisesti jäälle. Kiva oli antaa koiran luukuttaa sen, mitä kintuista lähti. Vielä mukavampaa oli se, että Lykyn mielestä maksimietäisyys minuun sai olla max 30 metriä ja sitten kääntyi itse takaisin luokseni.

Tänään vein Lykyn agilityyn. Nyt Teemun radan kepit sujuivat hyvin. Samoin sain Lykyn kulkemaan nätisti keppien jälkeisen elämän mm. takaakierto-persjätön avulla. Tehtiin samalla porukalla häiriötreeniä. Ai, että teki hyvää sekä minulle että Lykylle. :) Kivasti kului iltapäivä samanhenkisten kavereiden kanssa.

Lysti liitää

Olin Lystin kanssa ryhmätreeneissä. Mentiin sunnuntaista Teemu Linnan rataa.

Siinä, missä Lykylle sopii laserilla piirretty reitti, Lystille maalataan tie ajoissa isolla siveltimellä. Silloin se saa mennä omaa kovaa vauhtiaan turhia jarruttelematta tai kiihdyttelemättä. Suomeksi: Alun käännöstä kokeilin Lystille ensin niistolla, mitä seurasi pieni törmäys. Valssi ja persjättö oli paras yhdistelmä ja sen olin etukäteen Lystille parhaaksi ajatellutkin.

Myöhemmin omat valssini olivat jälleen valahtamassa eikä jalkoihin saakka mennyt valssin rytmityksetkään ennen muistutusta.

Kepeille Lysti osasi mennä yllättävän hyvin, vaikka vieressä oli putkensuu houkuttelemassa. Tässä se yllätti taidoillaan. Pidemmälle ei mentykään.

Parina päivänä olen käynyt koirien kanssa reiteillä, joilla normaalisti olisi hiihtolatuja. Nyt on vain 10 cm lunta, mikä on ideaalia kävelyyn ja lenkkeilyyn. Valoisaa on vielä viiden jälkeen. :)

Viehettä

Tässä on video sunnuntain koulutuksesta. Vain alkuosa oli tallentunut videolle muistikortin täyttymisen vuoksi. 

Kävin tänään Lykyn nollaamassa pellolla vieheleikillä vähän spontaanisti. Paitsi ettei mukaani sattunut "vapaa" ja narua. Pidin patukan lenkistä kiinni ja päätin, etten irrota. Tuollaiselle hurtalle tekee hyvää edes kerran jäädä leikissä kakkoseksi, ei siis irti-käskyllä, vaan siksi, että sillä ei ole muita vaihtoehtoja kuin luovuttaa. Koira riuhtoi ja väänsi 25 min ennen ensimmäistä irrotusta, mistä palkkasin saalisleikillä. Luulin, että seuraava irrotus tulee nopeammin, mutta koira jatkoikin kiivaampana.   

Minulla oli paksut villalapaset. Vaihdoin käsiä aika tiuhaan, koska Lysky riuhtoi niin voimakkaasti. Puolen tunnin kohdalla aloin seisoa pellolla syöksylaskuasennossa, tuin käsivarteni polviin ja reisiin. Koira vaan nyhti patukkaa jalkojeni välistä. Pelkäsin, ettei se väsy ikinä. Tiesin, etten voi antaa periksi, koska halusin olla sitä vahvempi. Luovuttihan se lopulta, lops vaan irrotti. Kehuin rauhoittumisesta ja palkkasin leikillä, jonka jälkeen Lykky jaksoi riuhtoa vielä 10 minuuttia. Siihen irrotukseen lopetin leikin. Käveltiin raukeina pellolta kotiin. Jollakin on nyt vesikellot sormissa. Olen vakuuttunut, että vieheleikin aktivoiminen auttaa meitä vielä.

Lykky koulutuksessa

Tänään seurassa oli Teemu Linna opettamassa. Otin Lykyn mukaani. Lysti sai huilata eilisen jäljiltä.

Heti aluksi treenattiin sivuttaisirrotus ja niisto. Koira oppi nopeasti, niistoa en ole sillä tehnytkään. Sitten päästiin pidemmälle. Takana leikkaaminen onnistui, päällejuoksut, saksalainen myös. Vastakäännöksessa kannattaa rytmittää kunnolla, samoin kuin valssissa. Nämä sain nyt jotenkin menemään jakeluun. Putki-keppi-erottelu treenattiin, onnistui harjoittelun jälkeen. Kepit Lykky meni hienosti loppuun, vaikka seinä oli vastassa. Videota on ehkä jatkossa luvassa, kunhan jaksan purkaa.

Suurin ongelma oli vire. Lykky oli kuuma kuin hellankoukku. Se lämpeni jo pihalla. Ryhmätreenissä se ei vähään aikaan ole ollutkaan, kun olen panostanut Lystiin. Lisäksi Lykky oli eilisen kotimiehenä, koska olin Lystin kanssa kisoissa. Radalla odotettiin, että koira rauhoittui ennen kuin pääsi hommiin. Asettuihan se, muttamutta. Se kun on "rauhallisenakin" tosi intensiivinen. Vireeseen on keksittävä joku ratkaisu. Mietin, konsultoin, toimin.

Meillä on hyvät hetkemme

Onneksi Lystin ja minun hyvät hetket sattuvat joskus samaan aikaan. :)

Kisasimme tänään kolme Mattssonin tuomaroimaa rataa. Etukäteen tiesin odottaa putkiansoja enkä turhaan. 

Eka rata oli hyppäri. Heti alussa piti vääntää tiukasti. Lysti kävi humputtelemassa kunniakierroksen, muttei onneksi väärää rataa. Se palasi ohjaukseen, jonka olin suunnitellut putkiansoja vältteleväksi ja se onnistui. Aika hilkulla oli kyllä yksi kohta. Pituuden jälkeen piti taas mennä putken kauimmaiseen päähän. Väänsin tähän kohtaan persjätön, joka sekoitti Lystiä sen verran, että sain sen oikeaan putkenpäähän. Onnistui myös välistävedot sun muut kiemurat. Maalissa 0, sijoitus 6. noin 40 koirakon joukossa. 

Seuraava agilityrata näytti ihan suoritettavalta. Oli sielläkin putkiansansa, mutta sain suunniteltua taas konstit niihin. Tiesin, että tuplanolla on mahdollinen. Päätin silti ennen rataa ottaa Lystin pois, jos se varastaa lähdöistä tai kontakteilta. Keskityin ohjaamaan jokaisen esteen kunnolla ja pitämään Lystin näkökentässäni. Taas oli aluksi tiukat kiemurat, joista meillä tuli kamalan löysät, sillä toisen hypyn jälkeen Lysti kävi taas kiertämässä, mutta palasi ohjaukseen. Mietin näitä jälkikäteen - todennäköisesti se paineistuu lähdössä sen verran, että se ei vaan kykene ottamaan mitään vastaan ensimmäisen 10 metrin aikana. No rata siis jatkui virheettömänä. Taas tein välistävedot taaksetyöntöinä, keinulta putkeen ja A:lle, jolta kentän takaosaan useampi hyppy ja kepeille. Keppien jälkeen vaihdoin puolta ja ohjasin seuraavan hypyn vastakäännöksellä, koska takana oli ansahyppy. Lysti kääntyi just ja just, onneksi yksi tassu osui puomin ylösmenokontaktille. Puomilta sain ohjattua oikeaan putkeen ja taas loppusuoran ohjasin takana leikkaamisella. Se on kyllä kamala tunne, kun tietää, että tupla olisi tässä, kun en vaan mokaisi. Ei mokattu! Nollalla viidensiksi - alun kiemuran menetettyjä sekunteja harmittelin jonkin aikaa, mutta olen siitä jo selvinnyt.

Kolmas rata oli edelleen agilitya. Siinä alun kiemura onnistui paremmin, heti tokalta otin Lystin pakkovalssilla vastaan ja siihen koira teki nätin pienen tien. Heti otettiin kuitenkin puomin ylösmenolta harvinainen virhe ja sitten alkoikin ohjaus hajota. Eikä siitä radasta sen enempää. No joo, sain treenattua kontaktit.

Hyvää: Lysti oli hyvä. Sen vire oli optimaalinen. Se ei varastanut lähdöstä eikä kontakteilta. Se pujotteli virheettömästi - viimeisintä rataa ei lasketa, siinä ohjasin toiseen väliin. Olen tyytyväinen myös siihen, että oma pääni piti. Sain vedettyä toisenkin radan kunnolla. Kolmannelle radalle oli rentoa mennä, siitä fiiliksestä ei ole ikinä Lystillä ja minulla seurannut supernollaa, vaan joku katastrofi. Niin ei vaan Lystiä ohjata. Muistan ensi kerralla. 

Tyytyväisenä ajelin Lystikin kanssa kotiin. Ihmeitä tapahtuu.

Jatkoa edelliseen

Sehän minulta jäi aiemmasta tekstistä puuttumaan, selästäni siis vielä, että vahvan kipulääkityksen siirtäminen säännöllisestä tarvittavaksi on nostanut henkistä elintasoani merkittävästi. Ei tietenkään ennalleen, mutta lähemmäs. Unentarve on vähentynyt 4 tuntia per yö (!), pää on selkeämpi, muisti parempi, reagointikyky nopeampi. Yleinen välinpitämättömyys on poissa: jaksan välittää asioista, vilkaisen jopa peiliin ennen ulos lähtemistä, huusholli on siistimpi. Olen aloittanut kaksi uutta koiratonta harrastusta. Ymmärrän yhä enemmän narkkareita, jotka könyävät resuisina lääkepöllyssä, vaikka itse en sille asteelle vajonnutkaan.

Tänään olen viettänyt lomapäivää. Kävin Lykyn kanssa treenaamassa eilistä rataa. Alun valssi sujui joka kerta. Takana leikkaamisissa törmäsin samaan ilmiöön kuin eilenkin, hidastun kuin ylämäkeen puksuttava alitehoinen höyryveturi. Sain onneksi onnistuneitakin suorituksia. Kepit Lykky haki varmemmin kuin Lysti, sen sijaan meni ohi puomin. Koiran vire oli hyvä ja iloisella mielellä astelimme pois hallista.

Lysti ryhmätreenit ja jotakin muuta

Kävin Lystin kanssa eilen ryhmätreenissä. Yritän kisata sen kanssa ennen kuin tassushow alkaa, joten panostetaan treeneihin myös. 

Aluksi kuului tehdä lavea valssi, jotta koira hyppäsi kahden hypyn yli, ja siitä putkeen. Yhden harjoituksen vaati, jotten ohjannut koiraa välistä. Muistin Huotarin koulutuksesta pitää Lystin näkökentässäni. 

Sitten oli 4 hypyn takanaleikkaamiskuvio, jonka jälkeen koira piti saada epäloogiseen u-putken päähän. Kyllä se lopulta rytmittämällä sujui, mutta vaikeaa on. Tuollaisessa usean takaaleikkauksen sarjassa vauhtini hyytyy ja lopulta pääsen just ja just eteenpäin, koira kyselee jne. Kammottavaa räpeltämistä.

Toisella otoksella mentiin kuviota, josta A:n jälkeen koira ohjattiin putkeen, mistä kepeille, minne ei ehtinyt saattamaan. Lysti haki kepit, kunhan en omalla linjallani sitä painostanut. Vaikka kuinka sanoin keppikäskyä, se aina vilkaisi minua putkesta tultuaan. Tämä saatiin pois palkkaamalla ekaan keppiväliin. 

Kontaktit ja lähtö olivat ok.

Lykyn kanssa olen tottistellut pihalla. Olen vieheleikittänyt sitä myös. 

***

Selästäni en ole aikoihin kirjoittanut. Teen nykyään täyttä työpäivää, etänä edelleen, jotta voin olla selälle sopivassa asennossa. Olen käynyt työpaikalla IRL noin tunnin viikossa istumassa kokouksessa. Eipä selkä tykkää yhtään. Puolen tunnin kohdalla alkaa vihloa jalkoihin ja tulla tuntohäiriöitä. Keskiviikon istumisen jäljiltä vihloi kinttuja koko illan, yöllä heräsin monta kertaa ja sama surkeus jatkui eilisen ja tämän aamun. Rautalanka kiskoo lihaksia vasemmasta pohkeesta kankkuun saakka. Mikähän siinä on, etten kokouksissa muka ilkeä nousta seisomaan? Vähän harmittaa. Toivoin, että selkä olisi jotenkin jäykistynyt sopivaan asentoon, mutta se oli haavetta vain. 

Niin - miten pystyin neulomaan? Selälläni ja mahallani. :)

Ja peukalo. Koirien kanssa pidän vielä lasikuitulastaa, muuten olen ilman. Peukalo toipuu hiljalleen, mutta aika rajoittunut sen liike ja toiminta vielä on. Kehityssuunta on sentään oikea.

Neule

Koirieni mantteleissa etuosa jää ikävästi paljaaksi. Sain neulomisohjeet ja tein itse villapaidan, jolla saan erityisesti olat ja lavat suojattua. Paita tosin jatkuu häntään saakka, koska kait lämmin tuntuu kivalta lanneselässäkin. Sama mahtuu molemmille. Yllätyin vähän: Lykyllä ja Lystillä on sama rinnanympärys etujalkojen takaa mitattuna. Luulin Lykkyä isommaksi.

Lykky proudly presents:

Lysti treenaa lisää

Tänään harjoittelimme Lystin kanssa Tuijan ryhmässä. Lykyllä on räpylässään juuri umpeutunut pieni repeämä, jonka annan parantua kunnolla ennen uusia revittelyjä. 

• Radalla tehtiin kahdessa kohtaa pakkovalssi. Lystin kanssa olen niitä vältellyt, mutta tänään ne onnistuivat hyvin. 
• Takaakierto-niisto-persjättö tehtiin yhdessä kohtaa, se sujui. Lysti kääntyi yllättävän näppärästi. 
• Kepeille hakeminen vähän nurjasta kulmasta oli yllättävän vaikeaa. Oletin, että Lysti osaa, mutta minun täytyikin ohjata se selkeästi pysähtyen ja kääntäen. 
• Puomilla leijeröinti onnistui. 
• "Loppusuoran" pakkovalssi-persjättö oli ok, mutta vekkauksen unohdin ensimmäisellä kerralla. Eivät takana leikkaamisetkaan alkuun sujuvia olleet.

Opit:

1. Asenne kohdalleen. Ekalla radalla minulta puuttui kuulemma *unaa. Löytyyhän sitä ihan sarjoissa, mutta lisäsin sitä asenteeseenkin.
2. Katseen merkitys korostui, taas. Kun vilkaisin yhtä ansaestettä "tuonne ei pidä mennä", Lysti ampaisi juuri sinne. Sain Lystin yhdestä putkensuustakin ohi, kun ohjasin tosi huonosti. 
3. Tuo keppikulma meni treeniin.

Agilitytreenejä

Kävin Lykyn kanssa tiistaina treenaamassa Huotarin rataa. Videointi on hyödyllistä. Huomaan, että toistan sanoja "Lykky" ja "täällä". Se siitä päätöksestä sanoa jotakin informatiivisempaa, esimerkiksi seuraavan esteen nimeä. Tuon kokoiselle koiralle ei tarttisi näyttää käännöksiä maan rajasta. 

Tänään oli ryhmätreenit. Otin sinne Lystin mukaan. Mentiin tuota samaa rataa, niitä pätkiä, mitkä Huotarin koulutuksessa jäivät vähemmälle. Sain Katilta taas hyviä neuvoja:

• Lähetä takaakiertoon kauempaa, jotta koiralla on tilaa tulla hypyn yli eikä juosta vierekkäin.
• Pujotteluun lähetyksessä rytmitä menosi niin, että juokset sopivasti, kun Lysti hakee kepit. Lysti oppi hakemaan kepit samoin kuin Lykky tuolla videolla.
• Välistävedot kokeilin vastakkaisella kädellä enkä puolivalssilla, sepä tepsikin Lystillä tosi hyvin ja oli sujuvan tuntuista ja näköistä.
• Pakkovalssissa merkkaa lähempää estettä. (Lystillä niin voi tehdä, Lykylle pitää jättää hyppyyn tilaa.)
• Tuossa lopun sykerössä Lystille piti näyttää persjättö ajoissa, jo valmistavalla laukalla. Muuten hyppy levahti pitkäksi. (Lykyllä en voinut näyttää, koska liike käänsi Lykyn pois hypyltä.) Lisäksi tein toisen käännöksen enemmän vastakäännöksen tapaisesti ja silloin Lysti kääntyi hyvin. Persjättö ennen viimeisintä hyppyä on yllättävän tehokas. Pitää löytää sille käytön paikkoja kisoissakin.

Lysti oli ihanan tyytyväisen oloinen treenin jälkeen. :)

Hyllyputken katkaisu

12 hylkäyksen putki on Lystin kanssa kerätty virallisista kisoista. Tänään olin seuran omat epäviralliset kisat.

Eka radalle mennessä oli sovittu tuomarin kanssa, että jos koira varastaa lähdöstä, talutan sen hallista ulos ja tulen myöhemmin takaisin starttaamaan. Ei sellaista tarvinnut tehdä. Lysti istui lähdössä hyvin. Rata oli 2. luokan tasoisille, mutta olisi sellainen voinut kolmosissakin olla. Siinä oli hankalia linjauksia. Olin myöhässä ja mutkat vähän venyivät. Lysti kuitenkin haki esteet juuri oikein. Kepit olivat hyvät, kontaktit samoin ja pääsin leijeröimään puomin - siis menin sivulla olevan hypyn taakse vastaanottamaan. Näillä eväillä saatiin nollatulos pitkästä aikaa ja kivaltahan se tuntui.

Toinen rata oli kolmosen tasoisille kaavailtu. Sitä ohjailin takana leikaten. Yhdessä kohtaa täytyi takana suorittaa hyppy, sen jälkeen kutsui juoksusuora: suora putki, hyppy, suora putki ja takaakiertohyppy. Rataan tutustuessani ajattelin, että kierrätän Lystin takaakiertoon pidempää kautta. Radalla ehdinkin lykkäämään sen lyhyempää reittiä, mutta en ollut ajatellut jatkoa tällä tavalla ohjattuna. Lysti nappasi ekstrahypyn eli hylky siitä. Muuten mainiota menoa: lähtö, kepit, kontaktit. Lisäksi ohjaukseni oli parempaa, turhia kiekkoja ei tullut ja sillä tavalla Lystin oli varmasti helpompi mennä. Muistin mielestäni pitää kontaktinkin koko ajan, joten hukkumisia ei käynyt.

Hyvillä mielin aloin suunnitella kisakalenteria.

Monenlaista soppaa

Päiväkoulutuksen jälkeen söin kotona lohikeittoa ja ruisleipää. Asia on maininnan arvoinen, koska valmistin lohikeittoa ensimmäistä kertaa ja poika kehui sitä paremmaksi kuin taannoista pussista ostettua soppaa. 

Halusin kokeilla tämän päivän Pete Huotarin rataa myös Lykyllä, joten ajoin hallille uudelleen. En mahda sille mitään - vaikka Lysti tuntui päivällä nopealta, Lykky yllätti taas. 

Alun vinkurainen "hyppysuora" oli Lykylle vaikea, koska sellaisia ei olla treenattu. Se tuli ensin tokan hypyn ohi. Autoin sitä asettamalla palkan sen hypyn jälkeen. Lykky hoksasi nopeasti ja pääsin ohjaamaan kolmoshypyn takaa. Koira tuli alun hypyt in-outteina eli laskeutuminen oli samalla ponnistaminen uuteen hyppyyn. Valssiin Lykky kääntyi näppärästi. Takanakierrossa sain senkin aluksi hakemaan kauemman hypyn, kunnes keskityin näyttämään siivekkeen. Päällejuoksu ja oikeaan putkeen ohjaus oli helpompi, Lykky on näissä herkempi kuin Lysti. 

Seuraavaksi treenasimme pujottelua. Putki vei siis puomin ali ja takana olivat kepit. Ensin kokeilin lähettämällä puomin takaa, Lykky ei osannut. Sitten menin puomin vasemmalta puolelta lähettämään ja se onnistui. Toisella kerralla Lykky oli jo varma. Sitten jäin itse kokonaan puomin toiselle puolelle, koira kiitti ja teki tehtävänsä. Oli huikeaa. Pääsin jatkamaan rataa edempää.

Jatkoin sellaiselle sykerölle, jota päivällä katsoin kauhulla. Soppa selvitettiin pakkovalssilla, persjätöillä ja ennakkokäännöksellä. Pelkäsin edes kokeilla, mutta rohkaisin mieleni ja viude - se onnistui! Lykky kulki kuin unelma. Testasin uudelleen - sama juttu - ja kolmannellakin vielä. Koira istui käteen kuin nahkahanska. Toistoilla keskityin siihen, että minulla oli koira varmasti näkökentässäni, mikä oikeasti auttaa kiireen tuntuun.

Tähän oli hyvä lopettaa. Kotimatkalla pohdiskelin, että vaikka ei ikinä ykkösistä noustaisi, jo Lupsakan Luppakorvan (kuva alla) kanssa treenaaminen tarjoaa huikeita elämyksiä.

Mökillä viime sunnuntaina

Katse!

Olin Lystin kanssa elämäni ensimmäistä kertaa Pete Huotarin koulutuksessa. Oli hyvä paluu perusasioiden äärelle. Ymmärsin, että Peten tavoite on ohjata tehokkaasti ja eleettömästi, kaikki turha pois. Katseella, liikkeellä/rytmittämisellä ja jaloilla on iso merkitys. Kädet ja varsinkin hartialinjan ylenmääräisen vääntelyn sitten saisikin jo unohtaa. 

"Lähtösuora" oli melko mutkikas. Sen ohjasin 3 hypyn takaa ja Lysti sellaista osaa. Sitten tuli tiukka valssi, jonka jälkeen takaakierto. Valssissa kannatti katsoa koiraa/sen reittiä ja "vaihtaa viestikapula kädestä toiseen". Jos peitin takaakierrossa siivekkeen, Lysti oli seuraavalla hypyllä.

Tämän jälkeen oli päällejuoksu, jonka jälkeen koira piti jollakin systeemillä kääntää ennen hyppyä, jotta sen sai oikeaan päähän U-putkea. Oikea pää oli just epälooginen. Päästiinpä treenaamaan Peten neuvoilla. Hänen systeeminsä toimi toistetusti, kun ensin hoksasin jutun. Vekkasin miedosti ja pysähdyin hetkeksi, kädet avoimina, rintamasuunta kohti koiraa, hyppyä ja samalla kohti väärää putkensuuta, mikä tuntui niin väärältä. Onneksi tätä vääryyttä korjasivat jalkaterät, jotka sojottivat seuraavaan suuntaan kuin egyptiläisessä maalauksessa siis. Tärkeä pysähdys sai Lystin käännähtämään minua kohti. Tässä kohtaa rintamasuunta ja katseeni kulkivat jo kohti oikeaa putken päätä, jonne koira sukelsi. Hurraa! Hartioiden ylenmääräinen kääntely ei auta, pahimmillaan koira jää selän taakse ja valkkaa väärän putken. Tätä pitäisi treenata paljon, jotta saisin siihen kunnon tuntuman ja uskaltaisin joskus testata kisoissakin. 

Putken jälkeen oli vuorossa hyppy, jonka jälkeen olin vastaanottamassa niin, että linjasin koiran oikein seuraavaan takaakiertoon. Tässä kannatti muistaa, että koira näki minut jo vajaa metri ennen putkensuuta. Päällejuoksun jälkeen oli takaakierto, jota Lysti ei yllättäen osannut ilman puolivalssilla kiskaisua. Tästä matka jatkui putkeen, joka meni puomin ali. Kepit odottivat puomin takana. Harjoitettiin Lystiä hakemaan kepit ilman käsiohjausta. Upeaa oli nähdä, miten se toisto toistolta (yht. 4 kpl) tuli taitavammaksi ja lopulta hinkui putkeen päästäkseen pujottelemaan. Samalla näkyi hienosti, miten Lysti motivoituu, kun se osaa, saa vastuuta ja saa jatkaa rataa.

Pete oli aiemmin huomioinut ja nytkin huomasi, että minulla on tapana joko kiirehtiä tai olla liian rauhallinen, jolloin tavallaan käperryn kumaraan liian varovaiseksi. Jos hengitän syvään ennen koiran kutsumista, hartiat eivät käperry, pystyn juoksemaan avonaisemmin. Eka kerran kuulin, että ohjauksessani ei ole vikaa. 

Mikähän oli päivän tärkein anti? Jos katson koiran reittiä ja silmäsyrjällä koiraa koko ajan, se ei katoa, jolloin tehdään yhdessä eikä tule kiirekään. Tämän yritän muistaa.

Koulutukseen ajaessani pohdin, mitä minulle on tapahtunut. Vailla mitään odotuksia lähdin sinne, ilman mitään hinkuakaan. Olin yhtä innoissani kuin ruokakaupaan ajaessani. Toiveissa oli, että valmennuksestsa saan uutta intoa. En ennen mitään ulkopuolista pumppausta tarvinnut. Jotakin hyvää onneksi tapahtui. Ajattelin illemmalla käydä Lykyn kanssa koittamassa samaa rataa.

Laitan loppuun vielä kynsienleikkuukuvat. Käsittelyssä on Lysti. Se ei kynsienleikkuusta pidä. Paras asento on leikata sen kynnet vähän samalla tavalla kuin putsaisi hevosen kavioita.

Lykkyä harmittaa, ettei päässyt leikkuuseen. Se oikeasti pitää siitä, että sille
tehdään jotakin - edes kynsisaksilla.

Lystin etutassun vuoro. Ison koiran säkään voi vähän nojata.