Käytiin kahmaisemassa eilen Lykyn kanssa agilitykisoista yksi hylly. Lähtösuora oli tosiaankin suora: hyppy, puomi, rengas, u-putken looginen pää. Otin Lykyn vastaan ennen puomia, jotta sain täsmättyä ylösmenokontaktin. Luvalla se lähti kuin telkkä pöntöstä. Sillä hetkellä muistin, että koiran tehot tosiaankin ovat +200 % kisoissa treeneihin verrattuna. Se osui hyvin puomin ylösmenon keskelle ja jatkoi menoaan kuin hullu. Se tiesi, miten rata menee. Se pysähtyi puomin alastulolle hetkeksi ja jatkoi omavaltaisesti renkaan läpi putkeen. Koska se oli jo itsensä palkannut, jatkoin valssikuvioon, mistä Lykky ampui väärään putkeen. Siitä oikeaan putkeen ja kepeille, putkeen ja pari hyppyä. Olin suunnitellut takana leikkaamisen ennen A:lle kääntymistä. Hidastin ilmeisesti liian ajoissa tms., koska Lykky kielsi. Just, kun olin luullut, että osaan ohjauksen. A:n alastulolta se loikkasi, jolloin käskin sen maihin. Koira lakosi. Idea on siis se, että pysähtyä pitää joka tapauksessa. Jatkettiin vielä kolme hyppyä ja oltiin maalissa.
Sitten keskeytin koko kisaamisen. Oli virhe mennä sinne käsi paketissa. Olin jo päättänyt, etten Lykyllä kisaa ennen kuin käsi on kunnossa, mutta jotenkin sen unohdin. Peukalon takia kipsiä ei tartte enää pitää jatkuvasti, vaan ainoastaan koirien kanssa ja muissa riskialttissa tilanteissa pari kuukautta, kuten siis tuollakin. Peukalo toipuu yllättävän hitaasti. Vieläkään en saa avattua avaimella yhtään jäykempiä lukkoja, nostettua täyttä maitopurkkia, pideltyä bensapistoolia tai harjattua rappusia kevyestä lumesta. Pinsettiote ja kaikki pitelyotteet ovat hankalia. Kiihkeän ja intensiivisen koiran kanssa kisapaikalla pelkällä vasemmalla kädellä räpeltäminen ei riitä/onnistu. Helmikuu ollaan siis ainakin kisaamatta Lykyn kanssa.
Kotimatkalla mietin ensin huonot osiot. Lykky ei pysähtynyt alastulokontakteille. Toisaalta meni maihin kesken radan välittömästi käskystäni, joten vastaanotin oli päällä.
Hyvää: Lähtö, ylösmenokontaktit, kepit, rimat. Koira ei tiputtanut yhtään rimaa. Hyvää on myös irtoaminen. Eihän mun tuollaisilla suorilla tartte jatkossa käskyttää kuin päädyn este. Hyvää oli myös se, että se lakosi maihin.
Yritän nyt siis keskittyä luottoratsuuni Lystiin. Eihän sen kanssa olekaan aikaa kuin kisata helmi-maaliskuu ilman tassujen kyttäämistä. Kävin sen kanssa tänään hallilla. Siellä oli edelleen Harrin rata. Treenit:
- Kepeillä persjättö ja takana leikkaaminen niin, että jouduin menemään koiraa vastaan. Aluksi takana leikkaaminen oli vaikeaa, sitten onnistui.
- Puomin kontaktia niin, ettei himmaa loppua kohti. Onnistui palkkaamista miettimällä.
- Vasemmalle ja oikealle kääntymisiä. Oikealle oli vähän hankalampi.
Sitten lähdin käymään Lykyn kanssa kaverin mökillä. Ensin tottisteltiin jäällä: seuraamista ja kaikki jäävät. Sitten se sai juosta tunnin metsässä ja jäällä. Tuntui, ettei se väsynyt lainkaan. On se sentään nyt raukea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti